These jewels, the Armani, a taste for the extravagant, Perrier instead of tap water — our valiant attempt to bring our wild vision of heaven as Earth to our everyday lives. Roses to the thorns. Even the less fortunate of us try — they care about having lush hair, impeccable shoes. More so. The Prada Mahda, as we say, the Chanel Pahnelle, the rhyming, it’s all an act, pretend. You get the picture. The poets – those seers – aren’t separate from me and Mommy. Or even Bita and Mo and Houman and the rest of the idiots. We are born artists, us Persians, born dreamers. Even if we express it in high finance or dentistry.
       Seema thought our love of nice things was base — because we are insecure and want to fit in with the West. We want respect, legitimacy. I laugh at that.
       The more makeup, jewels an Iranian woman wears, I say the greater her concept of beauty, the deeper she is, the more she hurts inside, the more incongruous her inner and outer lives. This is all that is left of beauty in the world! Have you never worn a bright color to lift your spirits?
       Next time you see such an Iranian woman, look beyond your own distaste. I understand that distaste myself, you may be surprised to know. I wish everyone could be equally wealthy, I love all people, I have the utmost respect for the person who has to work to live, not just to shine brighter like me. No, think of such an Iranian woman and her distance from what she was originally: in her heart of hearts, an heir to millennia of culture, beauty. And yet, she, this woman, never had any real power. She was wife, mother, helper, whore. Those diamonds? They’re all she has.

– Sanam Mahloudji: The Persians

Sanam Mahloudjin esikoisromaani The Persians herätti kiinnostukseni, kun huomasin sen Women’s Prize for Fiction -lyhytlistalla. Kirjan nimi toi mieleen kreikkalaisen tragedian, mutta teos osoittautui aivan toisenlaiseksi – paikoin traaginen kyllä, mutta myös nokkela, ironinen ja paikoitellen hämmentävä. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja alku oli sen verran räiskyvä ja maneerinen, että harkitsin jättäväni kesken. Onneksi jatkoin. Sillä kun meteli hieman vaimeni, alkoivat tarinat paljastaa herkempää ja haavoittuvampaa puoltaan.

Romaani seuraa viittä Valiatin suvun naista, joiden elämät ovat jakautuneet Iranin ja Yhdysvaltojen välille. Suvun historia on kytköksissä Babak Ali Khan Valiatiin – ”Iranin suureen soturiin” – ja menneisyys tuo mukanaan sekä etuoikeuksia että taakkaa. Perheen matriarkka Elizabeth jäi Iraniin vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen, kun taas hänen tyttärensä Shirin ja Seema pakenivat Yhdysvaltoihin. Shirinistä tuli provokatiivinen tapahtumajärjestäjä Houstonissa, kun taas Seema yritti sopeutua hiljaisemmin Los Angelesin elämään – kunnes menehtyi syöpään ja alkoi kertoa omaa näkökulmaansa tuonpuoleisesta. Kyllä, romaanin yksi kertojista on haamu.

Nuorempi sukupolvi tuo tarinaan raikkaan mutta ristiriitaisen tuulahduksen. Shirinin tytär Niaz jäi Iraniin – joko olosuhteiden pakosta tai äidin päätöksellä, riippuen siitä kenen versiota kuuntelee. Hänestä kasvaa Iranin islamilaista hallintoa vastaan kapinoiva nuori nainen, jonka elämä on täynnä ristiriitoja ja surua. Seeman tytär Bita puolestaan elää näennäisen vapaata elämää New Yorkissa lakitieteen opiskelijana, mutta etsii silti paikkaansa maailmassa ja perheensä varjojen keskellä. Juoni käynnistyy kunnolla, kun Shirin joutuu keskelle skandaalia Aspenissa – syytettynä yrityksestä ostaa seksiä. Tämä kohu toimii sysäyksenä perheen jälleennäkemiselle ja vanhojen haavojen aukeamiselle. Samalla se myös pakottaa nuoremman polven tarkastelemaan, millaisen perinnön he ovat saaneet – ja mitä siitä haluavat pitää mukanaan.

Kirja tarjoaa viiden eri naisen näkökulman, ja siinä piilee sen vahvuus – ja paikoin myös sen heikkous. Henkilöista Shirin varastaa show’n: hänen ylitsevuotava ja kärjistetty persoonansa tuo romaaniin draamaa, mutta myös huumoria. Seema jää valitettavan ohueksi, vaikka ääni haudan takaa on sinänsä kiinnostava ratkaisu. Elizabeth taas tuntuu jäävän syrjään, vaikka hänen valintansa jäädä Iraniin on koko tarinan emotionaalinen ydin. Mahloudji ei sukella hirveän syvälle vallankumouksen historiallisiin tapahtumiin, vaan käyttää niitä taustakankaana, joka heijastuu naisten valinnoissa ja elämänkulussa. Teemat kuten siirtolaisuus, identiteetti ja kulttuurien törmäys ovat vahvasti läsnä, mutta myös äiti-tytär-suhteet, menetykset ja selviytymisen tavat eri kulttuurien puristuksessa.

Kaiken kaikkiaan The Persians on perinteinen mutta paikoin kekseliäs monen sukupolven perhetarina. Se ei ehkä tee vallankumousta genressään, mutta antaa äänen naisille, jotka tasapainottelevat menneisyyden painolastin ja uuden maailman haasteiden välillä. Kirja tuntuu välillä enemmän sarjalta leimuavia kohtauksia kuin yhtenäiseltä romaanilta, mutta silti sen sydän sykkii aidosti. Jos pitää monipolvisista perhesaagoista ja jaksaa antaa tilaa epätäydellisille henkilöille, The Persians tarjoaa palkitsevan lukukokemuksen – alkuhämmennyksen jälkeen. Kuuntelin tämän äänikirjaversiona, jossa useampi lukija auttoi pysymään perässä vaihtuvissa kertojaäänissä. Women’s Prizen voittaja julkaistaan 12. kesäkuuta.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 9 – Kirjassa on konflikti.

Sanam Mahloudji:
The Persians
Fourth Estate 2025
Äänikirjan lukijat: Donia Bijan, Nikki Massoud, Lanna Joffrey, Mozhan Navabi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Chimamanda Ngozi Adichie: Dream Count

Jonas Hassen Khemiri: Siskokset

Claire Messud: This Strange Eventful History

Aube Rey Lescure: River East, River West

V. V. Ganeshananthan: Brotherless Night

Shokoofeh Azar: The Enlightenment of the Greengage Tree

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja äidit ja tyttäret englanninkielinen esikoisromaani helmet2025 helmethaaste identiteetti Iran perhesaaga siirtolaisuus The Persians Women's Prize for Fiction 2025