Ennen kuin erosimme, äiti sanoi: “Sinä palaat, tiedän sen, mutta älä anna minun odottaa loputtomiin. Kai kirjoitat minulle usein?”
“Kirjoitan sinulle joka päivä”, sanoin ja näin hänen hymyilevän liioittelulleni.

Myöhemmin samana päivänä nousin koneeseen, joka lensi Addis Abeban kautta Lontooseen, enkä jälkeenpäin muistanut matkasta juuri mitään. Kaikki oli niin outoa ja vierasta – lentokoneen matkustamo, alla levittäytyvä maa ja pilvien yläpuolella lentäminen. Yritin kovasti olla tekemättä mitään typerää. Tunsin olevani jonkin merkityksellisen äärellä, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, että olin vain yksi monista samaan myllyyn syötetyistä viattomista.

Abdulrazak Gurnah: Kivisydän

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Nobel-palkitun Abdulrazak Gurnahin tuorein suomennettu romaani Kivisydän yhdistelee kasvutarinaa ja perhedraamaa. Se kertoo elämästä afrikkalaisessa maassa siirtomaavallan purkamisen jälkeen ja nuoren siirtolaisen elämästä Englannissa. Minäkertojana toimivan Salimin lapsuus on ollut monimutkainen. Jossain vaiheessa hän asuu äitinsä, isänsä ja Amir-enonsa kanssa vaatimattomassa asunnossa Sansibarilla. Eräänä päivänä, ilman ennakkovaroitusta, hänen isänsä pakkaa tavaransa ja muuttaa pois. Isä vetäytyy hiljaisuuteen ja asuu vaatimattomasti kaupan takahuoneessa. Äiti lähettää Salimin päivittäin viemään isälle lounaan, mutta ei anna selityksiä oudolle välirikolle. Kun Salim on vanhempi, hänen enonsa Amir sponsoroi hänet asumaan perheensä luo Lontooseen. Vaikka Salim tekee parhaansa miellyttääkseen setäänsä, syntyy jännitteitä ja vähitellen salaisuudet paljastuvat.

Romaani on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kertoo Salimin enimmäkseen onnellisesta lapsuudesta Sansibarissa, kunnes jokin Salimille epäselvä syy hajottaa perheen. Toisessa osassa diplomaatiksi ylennyt Amir-eno tarjoaa Salimille mahdollisuuden opiskella Lontoossa. Sinne saavuttuaan Salim alkaa ymmärtää, että enon tarjous saattaa liittyä jotenkin siihen, mitä Salimin vanhemmille tapahtui. Salim asuu enonsa ja tämän perheen luona ja kirjoittaa äidilleen kirjeitä, joita hän ei kuitenkaan lähetä. Niissä hän kertoo tuntemastaan ulkopuolisuudesta ja kohtaamistaan haasteista. Kun hän päättää lähteä enonsa talosta, hän ei palaa Sansibariin, vaan hankkii tutkinnon ja luo itselleen elämän Brightonissa. Hän yrittää pärjätä vieraassa maassa, joka on kolonisoinut hänen omansa. Kolmannessa osassa Salim palaa Sansibariin lähes vuosikymmenen poissaolon jälkeen ja saa vihdoin tietää isältään, mikä tuhosi perheen elämän. Tämä osa on pitkälti Salimin isän monologia ja tuntuu tyyliltään erilliseltä tarinalta.

Kivisydän on painava romaani pojasta, johon perheen vaietut salaisuudet vaikuttavat, ja miehestä, joka yrittää löytää paikkansa maailmassa. Kirja on kritiikki länttä ja erityisesti Brittien harjoittamaa kolonialismia kohtaan, mutta tuo esiin myös dekolonisaation ongelmia, kuten sen miten valtatyhjiö täyttyy uusilla paikallisilla riistäjillä. Se on tarina historiallisesta traumasta ja henkilökohtaisesta ja globaalista vieraantumisesta, jonka länsi on toimillaan pakottanut kehitysmaihin. Se nostaa esiin myös sen, miten naiset joutuvat aina kantamaan raskaimman taakan kaikenlaisessa yhteiskunnallisessa myllerryksessä. Toisaalta lukiessa vaikutuin myös siitä ystävällisyydestä, jota monet romaanin hahmoista osoittavat toisilleen. Kirjassa on myös ahneita ja pahoja ihmisiä, mutta paljon enemmän on ihmisiä, jotka ovat välittäviä, helliä ja loputtoman anteliaita.

Gurnahin kerronnasta välittyy paljon sitä viisautta ja lämpöä, jota hänen hurmaavasta persoonastaan huokui hänen vieraillessaan Suomessa pari vuotta sitten. Kivisydän on myös yksi hänen omakohtaisimmistaan kirjoista, sillä hän itsekin muutti Sansibarista Britanniaan 18-vuotiaana. Romaanin kerronta on sujuvaa ja mutkatonta, vaikka taustalla on valtavan monitasoinen kudelma teemoja ja jopa Shakespeare-viittauksia. Romaani on saanut inspiraationsa Shakespearen näytelmästä Mitta mitasta. Kirjan lopussa Salim osoittaa isälleen yhteydet suvun tarinan ja Shakespearen näytelmän välillä, joten lukija saa tältäkin osin turvata Gurnahin apuun. Gurnah on helposti lähestyttävä nobelisti, jonka romaaneista löytää aina itselleen sopivan määrän kerroksia tutkittavaksi. Voi vain heittäytyä ja nauttia sujuvasta proosasta ja kiehtovasta tarinasta, sukeltaa syvemmälle yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin teemoihin tai tutkailla kerronnan symbolisempia ulottuvuuksia. Olen aiemmin lukenut Gurnahia alkukielellä englanniksi, mutta Einari Aaltosen sujuvaa suomennosta oli kyllä ilo lukea.

PS. Tammen Keltainen kirjasto on täynnä upeaa käännöskirjallisuutta. Gurnahiakin jo kolmen kirjan verran. Vanhempia Keltaisen kirjaston teoksia kannattaa etsiskellä antikvariaateista.
* Tästä ostoksille Finlandia Kirjan Keltainen kirjasto -valikoimaan.

Abdulrazak Gurnah:
Kivisydän
Gravel Heart (2017),
suom. Einari Aaltonen
Tammi 2024

Sinua voisi myös kiinnostaa

Pam Williams: A Trace of Sun

Paul Harding: This Other Eden

Abdulrazak Gurnah: Paradise

Abdulrazak Gurnah: Afterlives

Yaa Gyasi: Maa ja taivas

Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua

Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo

Seuraa Kirjaluotsia

Abdulrazak Gurnah kasvutarina Kivisydän kolonialismi Lontoo Nobel perhe perhesalaisuudet Sansibar Shakespeare siirtolaisuus