Maybe you’ve never heard of my mother. Or maybe you followed the Belen case and formed an opinion of her years ago. Maybe you’ve seen her face, that unflattering picture from her Repopulation file that ended up all over the news. How sinister she must seem to you, the shock of hair clouding her forehead, […]

Soittimessa on kullanvärinen cd-levy. Hän ottaa sen ulos. Myös se puoli, johon on painettu levyn sisältö, hohtaa pikemminkin kultaisena tai messinkisenä eikä hopeisena, joka hänen muistaakseen oli levyjen yleisin väri. Hänen olonsa on puoliksi jännittynyt, puoliksi pelon kangistama. Kuulokkeet ovat kuluneet. Korviin työnnettävissä osissa on kuivunutta vaikkua – hän hakee lavuaarin vierestä paperia ja pyyhkii […]

Saatan äitini lähtöselvityksen kautta turvatarkastusportille, missä hyvästelemme, no niin, minun kiltti ja komea poikani, äitini sanoo, tarttuu minua hartioista ja halaa, nähdään parin viikon kuluttua, minä laitan sinulle viestin kun pääsen perille, ja muista mitä minä sanoin: varo täällä – ja kun äitini on siirtynyt portin toiselle puolelle liikkuvaan jonoon, sanon hänelle, että minä aion […]

Shanghai was her world. The only nature she knew were its willows and man-made lakes, the only sky its milky-orange canopy. She’d been raised to the beats of its drills and swings of its cranes, to the glow of its neon lights and the density of its crowds. Here China converged, and toward China the […]

It begins with What are you? hollered from the perimeter of your front yard when you’re nine — younger, probably. You’ll be asked again throughout junior high and high school, then out in the world, in strip clubs, in food courts, over the phone, and at various menial jobs. The askers are expectant. They demand immediate gratification. […]

There’s a tradition in Vietnamese culture,’ he said. ‘They believe that you need to give your dead a proper burial in their hometown. If not, their souls are cursed to wander the earth aimlessly, as ghosts.’ He looked down at the bottom of his empty glass, his smile slowly fading from his face, a frown […]

Hieu nukkui taas kotona. Oli kulunut vain kaksi päivää siitä, kun poliisit olivat käyneet hakemassa hänet, ja kaikki oli niin kuin yleensäkin. Má oli pitänyt koko viikonlopun vapaata töistä. Aivan sama, hän sanoi, antakoot hänelle potkut jos haluaisivat, hän pärjäisi kyllä työttömyyskorvauksella. Mán pomo olisi voinut antaa hänelle potkut, mutta siihen ei ollut mitään syytä, […]

Iltapäivän rukoushetken jälkeen Abu Qatada nappasi mukaan teekannun, apupoika Elias lasit. He nousivat kirkon katolle nauttimaan keväisistä tuulenhenkäyksistä, pitämään toisilleen ruoanlaitto- ja šariaoppitunteja ja suomaan itselleen hetken tauon sapuskan tehtailusta kyltymättömille jihadisteille. ”Tänään voitaisiin käydä uudestaan läpi edellisiä oppitunteja, vaikka erilaisia Mosulin alueen perinteisiä kubba-pyöryköitä”, kokki ehdotti.”Selvä. Minä kyselen sinulta šarianläksyt”, Elias vastasi.”Kabbagh-pyörykät?””Niihin tulee bulguria, […]

Miten isä yhtäkkiä kaipasikaan sitä tunnetta, kun rakastaa tai vihaa samoja asioita, puhuu samaa kieltä, tuntee samat ihmiset, samat vuorenrinteet, hajut, äänet, maut, auringonvalon sävyn eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun hän oli jättänyt oman maansa ja tämän tytön, ei hän voinut tuntea ketään sillä tavalla läpikotaisin. Sen jälkeen tuli pelkästään ihmisiä, jotka olivat tunteneet isän […]

Äiti, on niin paljon mitä haluaisin kertoa. Olin aikanaan niin hölmö että kuvittelin tiedon kirkastuvan, mutta joitain asioita peittää niin paksu lauseopin ja semantiikan sideharso, niin monta päivää ja tuntia sekä unohdettua, pelastettua ja hylättyä nimeä, ettei pelkkä tieto haavan olemassaolosta auta vielä yhtään sen löytämisessä. En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Tarkoitan varmaan, että […]

My revulsion at this place of our lives – this society of which we are a part – seems not to immediately admit an obvious truth: the people who are ground to bits by our horrific thoughtlessness, selfishness, greed, though they may not know in each case why it has happened, they do not need […]

SOITAN VELJILLENI JA SANON: Äsken sattui niin sairas juttu. Ootteko kuulleet? Mies. Auto. Kaksi räjähdystä. Keskellä kaupunkia. Soitan veljilleni ja sanon: Ei, ketään ei ole otettu kiinni. Ei ole epäiltyjä. Ei vielä. Mutta tästä se alkaa. Valmistautukaa. Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni Tukholman Drottninggatanilla joulukuussa 2010 tapahtunut pommi-isku ja sitä seurannut ilmapiirin kiristyminen sai Jonas […]

Näin uutisista, että Irakista oli taas löytynyt uusi joukkohauta, ja muistin taas ideani blogista, jossa voisi julkaista novelleja ja runoja ilman että tarvitsisi ikinä välittää arabisensuurista. Menin nettiin etsimään ilmaisia blogialustoja. Kauaa en viitsinyt. Kello oli kymmenen. Vaihdoin vaatteet ja lähdin baariin. Matkalla mietin että blogissa olisi hyvä olla yhtenäinen tyyli ja vain ennen julkaisemattomia […]

Täysinpalvellut professori kuulee päivän aikana niin monia asioita ensimmäistä kertaa eläessään, että hänestä tuntuu kuin olisi jälleen tullut lapseksi, ja äkkiä hän ymmärtää, että Oranienplatz ei ole ainoastaan paikka, jonka kuuluisa puutarha-arkkitehti Lenné 1800-luvulla suunnitteli, ei ainoastaan paikka, jossa vanha nainen ulkoilutti päivittäin koiraansa, tai jonka puistonpenkillä nuori neito suuteli ensimmäisen kerran poikaystäväänsä. Paimentolaisten kanssa […]

Talot kuulevat, näkevät ja muistavat. Eivät ne muuten vinkkaisi silmäänsä juuri ennen kuin illan viimeinen säde kuolee. Eivät ne narisuttaisi lattioitaan varoittaakseen pimeään piiloutuneesta hallasta. Eivätkä tyhjät talot päästäisi pitkiä yksinäisyyden huokauksiaan tai pyytäisi palelevia lintuja vinteilleen. Hän tuntee näkymättömän maailman. Se on ollut olemassa ennen ihmistä. Tarina viidestä aistista on suurta huijausta, aikojen alussa […]

Iltapäivärukouksessa me käytettiin pyyhkeitä rukousmattoina, ja kun kumarruin polvilleni, tunsin Jumalan kädenjäljet kallion rosoisessa pinnassa ja tuulen ja aaltojen pauhussa. Ja kun me edelleen oltiin polvillaan, äiti kääntyi katsomaan minua. Otti huivin päästään ja antoi tuulen lennättää hiukset kasvoille, ja sillä hetkellä se näytti ikivanhalta ja ajattomalta kuin kallio, jolla me istuttiin, ja minusta tuntui […]

Odotin kunnes Christina oli mennyt menojaan. Sitten ponnistin pystyyn ja ojentauduin ottamaan puhelimeni. Kirjoitin viestin: Minä tulen. Sitten heittäydyin taas selälleni. ”Teen sen Aramin vuoksi”, minä sanoin ääneen itsekseni. Mutta ei se pitänyt paikkaansa. Tein sen itseni vuoksi. Koska lääkäri oli oikeassa. Muiden loukkaaminen tekee kipeää. Se tekee kipeää, koska he sen jälkeen kääntävät selkänsä. […]

Ja lähtöaamuna, jota en unohda koskaan, taloni eteen kerääntyi väkeä, katu oli tukossa kuin pyhän Kristoforoksen päivänä, ja ihmiset kantoivat kyltteä » Taquara Preta on ylpeä pojastaan Serginhosta – lehtori Anacleto, kaupunginvaltuutettu », » Taquara Pretan asukkaat onnittelevat Serginhoa – Kaasuyhtiön isännöitsijä, kaupunginvaltuutettu », ja taksimies, joka oli kuullut arvokkaasta kyydittävästään, oli juhlan kunniaksi pannut päälleen liivipuvun solmioineen ja […]

He prayed fundamentally as a gesture of love for what had gone and would go and could be loved in no other way. When he prayed he touched his parents, who could not otherwise be touched, and he touched a feeling that we are all children who lose our parents, all of us, every man […]

Fuad oli matkustanut kaukaa tätä varten. Hän täytti isän pyyntöä. Isä puhui aina ja jatkuvasti appelsiinipuistaan, jotka olivat nyt hänen tavoittamattomissaan. Fuad muisti, mitä isä oli sanonut, kun hän oli kertonut, että he saavat lapsen. Se on sinun ensimmäinen lapsenlapsesi, Fuad oli sanonut, ja isä oli vastannut: Nyt ne kukkivat. Tunnen niiden tuoksun. Yöllä se […]

Mitä tarkoitat kysymällä miksi? Kysymys on kai pikemminkin, miksi ei. Miksi hän ei olisi tarttunut tilaisuuteen tehdä jotakin merkityksellistä? Hänhän istui päivät pitkät byrokratian pakkopaidassa. Seurasi asetuksia ja direktiivejä, piti yhteyttä lähetystöihin ja varasi matkoja passittaakseen kotiin ihmisiä, jotka halusivat sen jälkeenkin palata Ruotsiin. Ja hänen isoäitinsä talo oli tyhjillään. Ja oli ihmisiä, jotka tarvitsivat […]

Teimme uunin edessä kaiken mahdollisen: läksyt, pyykkien viikkauksen, pukeutumisen ja työt tehtaalta tuomiemme vaatesäkkien parissa. Emme pysyneet tehtaan edellyttämässä tahdissa, joten monena iltana äiti lähetti minut kotiin ja jäi itse töihin niin pitkäksi aikaa kuin pystyi. Aina kun se oli mahdollista, äiti kantoi vaatteita kotiin muovisäkeissä. Vaikka olisin valvonut kuinka myöhään tekemässä kotitehtäviä, äiti meni […]