Ja lähtöaamuna, jota en unohda koskaan, taloni eteen kerääntyi väkeä, katu oli tukossa kuin pyhän Kristoforoksen päivänä, ja ihmiset kantoivat kyltteä » Taquara Preta on ylpeä pojastaan Serginhosta – lehtori Anacleto, kaupunginvaltuutettu », » Taquara Pretan asukkaat onnittelevat Serginhoa – Kaasuyhtiön isännöitsijä, kaupunginvaltuutettu », ja taksimies, joka oli kuullut arvokkaasta kyydittävästään, oli juhlan kunniaksi pannut päälleen liivipuvun solmioineen ja seisoi syvästi vaikuttuneena kadulla odottamassa, että ylistyskuoro vaikenisi ja päättyisivät tunteelliset kättelyseremoniat, neuvojen jakamiset ja itkuntyrskähdykset, ja kun astuimme autoon, pyhäpukeiset Semiramis ja Josias halusivat tulla mukaan saattajiksi, ympäriltä kuului edelleen kättentaputuksia ja vihellyksiä » Hyvää matkaa, Serginho! », ja taivaalla räiskyi ilotulitus, » Eläköön Serginho! », varsinaista hullunmyllyä, » Ihan kuin hääjuhlissa! », siskoni sanoi, ja on pakko tunnustaa että minäkin, joka en ole taipuvainen ylitunteellisuuteen, tunsin palan kurkussani, nielin pari esiin pyrkivää kyynelkarpaloa ja huudahdin » Pahus kun meni pölyä silmiin! » ja jäin siihen hölmistyneenä vilkuttamaan, hieman hätääntyneenä ajatuksesta etten ehkä koskaan palaisi, sillä aloin jopa vähän kaivata noita ihmisiä, joiden rinnalla olin varttunut ja seurannut kaupunginosamme kehitystä: sehän oli alun perin kyläpahanen, joka oli vasta vähitellen päässyt sivistyksen piiriin saatuaan katuverkon, vesijohdon, viemärin ja sähkön, asfaltin, kapakat, juhlat joiden tuotolla rakennettiin katolinen kirkko, joskin myös evankeliset rukoushuoneet yleistyivät melkein huomaamatta, mieleeni tulivat tapahtumat Laukkaklubilla, vaalit, ottelut urheilukentällä jonka laidalla oli romahtanut kyltti HUHTIKUUN 21. PÄIVÄNÄ VUONNA 1982 KUNNIANARVOISAN HERRA X:N OLLESSA KUNNANJOHTAJANA TÄHÄN PAIKKAAN LASKETTIIN CATAGUASESIN KUNNALLISEN STADIONIN PERUSTUSKIVI, samalla kentällä jolla maitomies Nilto laidunsi karjaansa, muistelin myös kaupungissa jatkuvana riesana olleita tulvia, risunuotioita joiden savu tunkeutui taloihin, elokuun pölypilviä, itikoita, skorpioneja, punkkeja, kapisia kulkukissoja ja -koiria, lemmentarinoita ja eroamisia, kaikkia tänä aikana syntyneitä ja kuolleita, jengien riehuntaa, kamakauppiaita, lumen sniffaajia, aidsiin sairastuneita, denguen torjuntatalkoita.

Siinäpä näyte brasilialaiskirjailija Luiz Ruffaton hengästyttävistä virkkeistä. Tämä kyseinen virke oli lähes kolme sivua pitkä ja näitä virkemonstereita kirjassa riittää niin, että lähes unohdin hengittää. Mietin onko tämä joku portugalinkieliseen kirjallisuuteen liittyvä tyyliasia vai onko Ruffato tarkoituksella matkinut Saramagon tajunnanvirtatyyliä. Lissabonissa muistin sinut koostuu vain kahdesta luvusta: “Kuinka lopetin tupakanpolton” ja “Kuinka aloitin tupakanpolton uudelleen”. Ensimmäisessä ollaan brasilialaisessa pikkukaupungissa Cataguasesissa, toisessa ollaan Portugalin pääkaupungissa Lissabonissa. Nuori Sérgio päättää jättää kotimaansa vaikeudet taakseen ja lähteä Portugaliin töihin ja rikastumaan. Mies lähetetään kotikylästä matkaan kuin mikäkin sankari, mutta perillä odottaa toinen karu todellisuus. Kirjailija huomauttaa kirjan alussa, että tarina on kevyesti editoitu versio siitä, mitä hänen maanmiehensä Sérgio de Souza Sampaio on kertonut hänelle omasta elämästään Lissabonin vanhassa kaupungissa tehdyissä nauhoituksissa.

Sérgio lähtee matkaan hyvin heppoisin eväin, koko lähtö on enemmänkin päähänpisto kuin harkittu teko. Optimismia hänellä on roppakaupalla ja naivisti hän ajattelee, että Portugalissa rikastuu kun vain ilmaantuu paikalle. Perillä odottaa kuitenkin elämä toisen luokan kansalaisena ja kilpailu huonopalkkaisista töistä muiden maahanmuuttajien kanssa. Huonoimmassa asemassa ovat Portugalin entisestä siirtomaasta Angolasta tulleet, jotka usein päätyvät prostituutioon. Sérgio saa töitä tarjoilijana, mutta hassusti portugalia puhuvan brassin on vaikea kilpailla hienosti englantia ääntävien vaaleiden ukrainalaisten kanssa. Miesraukka sotkee asiansa lopullisesti ihastuttuaan brassityttöön, prostituoituun, joka onnistuu huijaamaan häntä muiden varoituksista huolimatta.

Sérgion uusi elämä Lissabonin sykkeessä on päivittäistä selviytymiskamppailua, mutta mukaan mahtuu myös ilon ja tyytyväisyyden hetkiä. Sérgio istuskelee kahviloissa ja ravintoloissa, tutustuu kaupungin nähtävyyksiin ja turisee uusien ystäviensä kanssa. Ruffato tarkastelee päähenkilönsä elämää myötätunnolla ja hyväntahtoinen pilke silmäkulmassa. Lissabonissa muistin sinut on pieni suuri kirja, joka näennäisestä lyhyydestään huolimatta kuvaa maahanmuuttajan karua kamppailua hämmästyttävän rehevästi ja elävästi.

Pitkät ja polveilevat virkkeet tekevät lukemisesta tarkkuutta vaativaa. Samassa virkkeessä saatetaan hypätä ajasta, paikasta ja aiheesta toiseen ja päähenkilön äitikin kupsahtaa kuolleeksi yllättäen kesken virkkeen, kuin ohimennen. Jos ei pidä varaansa, saattaa jäädä jotain oleellista huomaamatta. En täysin ymmärtänyt, miksi kirjassa oli niin paljon kursivoituja yksittäisiä sanoja ja miksi toisessa luvussa monia sanoja oli lihavoitu. Ainakin kursivointi ja lihavointi antoivat tietynlaisen painotuksen ja poljennon hengästyttävän pitkiin virkkeisiin. En ole lukenut Ruffaton aiemmin suomennettuja romaaneja Rutosti hevosia (2014) ja Tekokukkia (2015), joten en osaa sanoa onko niissä samanlaista tajunnanvirtaa. Tähän romaaniin tällainen tyyli ainakin sopi kuin nenä päähän.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 38 – Kirjan kannessa on kulkuneuvo.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin brasilialaisen Céun levyn Tropix, joka voitti vuonna 2016 Latin Grammyn parhaasta portugalinkielisestä popalbumista. Sijoitan levyn haastekohtaan 10 – Palkinnon voittanut levy. Kaikki musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut
Estive em Lisboa e lembrei de você (2009),
suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Into 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Donna mobilen kirjat
Kirjojen kauneudesta
Mummo matkalla


Seuraa Kirjaluotsia:

BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
FACEBOOK
GOODREADS

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Takkutukka says:

    14/02/18 @ 08:22 

    Tuo kursivointi ja lihavointi alkuun ihmetytti ja häritsikin lukemista, mutta sitten huomasin, että ne mukavasti rytmittivät Ruffaton vallattomina luikertelevia lauseopötköjä. Aiemmissa mainitsemissasi suomennoksissa niitä ei ole.
    Ruffatossa on värikylläisyydessään jotain valloittavaa ja iloista pilkahdusta kelin ja arjen hämäryyteen ja harmauden keskelle.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      14/02/18 @ 10:50 

      Nuo lihavoinnit tosiaan toivat rytmiä Ruffaton hengästyttäviin virkkeisiin. Välillä kyllä pysähdyin ihmettelemään miksi juuri tämä sana on tärkeä ja etsimään jotain loogista jatkumoa vahvistetuista sanoista. Sitä en löytänyt 🙂

      Oli kyllä virkistävää sukeltaa tähän värikkääseen, lämpimään ja hälisevään maailmaan tämän harmauden ja hiljaisuuden keskellä. Matkailu omalta sohvalta käsin on terapeuttista!

      Vastaa
  2. Riikka Järvinen says:

    15/04/18 @ 08:56 

    Kursivointi ja lihavointi liittyy portugalinportugalin ja brasilianportugalin kielen sanastojen eroihin, ei kääntäjälle mikään helppo ratkaisu, miten tuoda sitä suomen kieleen.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      15/04/18 @ 13:24 

      Kiitos Riikka, onpa kiinnostavaa. Jotain tällaista epäilin, mutta ei silti täysin auennut tuo tarkoitus miksi osa oli kursivoitu ja osa lihavoitu. Ei varmasti ole ollut helppoa kääntäjälle. Ehkä kirjaan olisi voinut laittaa vaikka kääntäjän jälkisanat, jossa asiaa olisi avattu. Minua ainakin olisi kiinnostanut 🙂

      Vastaa

Jätä vastaus.