menu Menu
Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme
Käännöskirjallisuus, Kustantamo S&S, Vietnam, Vuong Ocean, Yhdysvallat 20/06/2021 2 kommenttia
Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut & Poikani ja meri Edellinen Eeva Joenpelto: Viisaat istuvat varjossa Seuraava

Äiti, on niin paljon mitä haluaisin kertoa. Olin aikanaan niin hölmö että kuvittelin tiedon kirkastuvan, mutta joitain asioita peittää niin paksu lauseopin ja semantiikan sideharso, niin monta päivää ja tuntia sekä unohdettua, pelastettua ja hylättyä nimeä, ettei pelkkä tieto haavan olemassaolosta auta vielä yhtään sen löytämisessä.

En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Tarkoitan varmaan, että joskus en tiedä keitä tai mitä olemme. Joinain päivinä tunnen itseni ihmiseksi, toisina pikemminkin ääneksi. Kosketan maailmaa en suinkaan itsenäni vaan kaikuna siitä, kuka olin. Joko kuulet minua? Pystytkö lukemaan minua?

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme

Vietnamilais-amerikkalaisen Ocean Vuongin esikoisromaani Lyhyt maallinen loistomme vangitsee lukijan vimmaisella kerronnallaan, jossa vuorottelevat lyyrinen kauneus ja vereslihainen todellisuus. Romaani on kirje pojalta äidille, joka ei osaa lukea. Kirjoittamalla poika saa ilmaistua kipeimmät kohtansa ja äidin lukutaidottomuus antaa tarvittavan etäisyyden. Asiat tulee sanottua, mutta niiden vastaanotosta ei ole varmuutta. Kirjoittaja on nimeltään Pikkukoira, sillä vietnamilaiseen tapaan rakkaimman suojelemiseksi nimen on oltava niin vähäpätöinen, ettei se vedä puoleensa pahuutta. Vietnamin sota on kuitenkin jättänyt jälkensä äitiin, joka purkaa traumojaan poikaan. Äidin mielenterveysongelmat ja arvaamattomuus värittää Pikkukoiran lapsuutta.

Pikkukoira on muuttanut äitinsä ja isoäitinsä kanssa Yhdysvaltoihin ollessaan 2-vuotias. Elämä maahanmuuttajina Connecticutin Hartfordissa ei ole helppoa. Pikkukoira oppii englannin melko helposti koulun aloitettuaan, mutta äiti ja isoäiti ovat kielitaidottomina täysin pojan avun varassa. Häränhäntäkeitto jää tekemättä, kun naisten pantomiimi lihakauppiaan edessä ei tuota tulosta eikä pojan sanavarastosta löydy häränhäntää. Myös rasismi ja köyhyys ovat ikuisia seuralaisia. Äiti on pienipalkkaisessa työssä kynsihoitolassa, kuten suurin osa aasialaistaustaisista naisista. Hoitolatyön tärkein osattava sana on anteeksi ja asetonin ja muiden kemikaalien huurut saavat pään pyörälle. Isoäiti-Lanin tausta on vahvasti kiinni Vietnamin tragediassa. Sodan aikana hän joutui amerikkalaissotilaiden ilotytöksi, kun muuta mahdollisuutta itsensä elättämiseen ei ollut. Hän päätyi myös hetkeksi naimisiin amerikkalaissotilaan kanssa, joka myöhemmin auttoi Lanin ja tämän tyttären pois pakolaisleiriltä. Paul on Pikkukoiran elämässä tärkeä varavaari, vaikka ei oikea isoisä olekaan.

Autofiktiivisessa romaanissa Vuong kirjoittaa sukunsa historiaa ja avaa omia kasvukipujaan. Romaani kulkee eri aikatasoissa, mutta keskittyy erityisesti Pikkukoiran elämään parikymppisenä. Silloin hän oli töissä tupakkaviljelmällä ja rakastui palavasti Trevor-nimiseen poikaan. Pikkukoiran ja Trevorin suhde kehittyy pian intiimiksi. Vuong kirjoittaa peittelemättä nuorten miesten välisestä seksistä, intohimosta, halusta ja hapuilusta. Trevorin tragedia on nilkkavamma, johon lääkäri on määrännyt opioideja. Niistä siirrytään pian muihinkin huumeisiin. Opioidiriippuvuus on Yhdysvalloissa suuri ongelma. Pikkukoiran ystäväpiirissä huumeet määrittävät monien elämää ja monen elämä myös päättyy yliannostukseen. Pikkukoira onnistuu luovimaan itsensä parempiin asemiin, yliopistoon ja kirjailijaksi asti. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

Romaanin kerronta muuttaa elastisesti muotoaan. Välillä sukelletaan syvälle runouteen ja palataan taas suorempaan kerrontaan. Kertoja asettaa sanansa äidille, mutta ei itsekään usko äidin niitä lukevan. Kerronnan vahva tunnelma on sekoitus haikeutta, kaipausta, surua, intohimoa, raivoa ja rakkautta. Vuongin runoilijatausta näkyy kirjassa vahvasti ja Tero Valkonen on tehnyt upeaa työtä vaativan suomennosurakan parissa.

Lyhyt maallinen loistomme on hyvin omanlaisensa, mutta nostattaa silti kaikuja monista muista lukemistani kirjoista. Vietnam-teema tuo tietysti ensimmäisenä mieleen Kim Thúyn romaanit, mutta Pikkukoiran isoäidin kokemukset veivät ajatukset myös vietnamilaisen Nguyễn Phan Quế Main historialliseen romaaniin The Mountains Sing. Opioidiriippuvuudesta ja maahanmuuttajan haasteista kirjoittaa myös Yaa Gyasi romaanissaan Maa ja taivas. Pojan suhteesta väkivaltaiseen äitiin tuli mieleen yllättäen tuore kotimainen esikoisromaani, Nina Gimishanovan Tatko, jossa puolestaan nainen tilittää vaikeaa suhdetta bulgarialaiseen isäänsä. Taustalla on myös maahanmuuton ja kielivaikeuksien synnyttämä turhautuminen, joka purkautuu isän väkivaltaisuutena. Gimishanovan romaanissa myös kirjoitetaan seksistä yhtä suorasukaisesti kuin Vuongin romaanissa. Tietysti Vuongin kirjasta tulee mieleen myös monta seksuaalivähemmistöjä käsittelevää kirjaa, esimerkiksi Garth Greenwellin romaani Kaikki mikä sinulle kuuluu. Näitä kaikkia suosittelen Vuongin hienon romaanin ohella.

Ocean Vuong: 
Lyhyt maallinen loistomme
On Earth We’re Briefly Gorgeous (2019),
suom. Tero Valkonen
S&S 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjakko ruispellossa
Kirja vieköön!
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

huumeriippuvuus kirjeromaani Lyhyt maallinen loistomme maahanmuutto mielenterveys Ocean Vuong seksuaalivähemmistöt sukutarina Vietnam


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Vuong on lukulistallani vahvasti. Upeaa, että olemme saaneet tämän suomeksi!

    1. Kannattaa ehdottomasi lukea, todella vahva esikoisromaani! Tero Valkosen suomennos on hieno. On varmasti ollut haastava käännettävä vaihtelevan, lyyrisen ja eri kieliä ja kulttuureja törmäyttävän kerronnan vuoksi.

keyboard_arrow_up