menu Menu
Richard Osman: The Thursday Murder Club
Iso-Britannia, Osman Richard, Penguin Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 23/12/2020 Kommentti
Pirjo Toivanen: Siskoni Italiassa Edellinen Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa Seuraava

Elizabeth had formed the Thursday Murder Club with Penny. Penny had been an inspector in the Kent Police for many years, and she would bring along the files of unsolved murder cases. She wasn’t really supposed to have the files, but who was to know? After a certain age, you can pretty much do whatever takes your fancy. No one tells you off, except for your doctors and your children.

I’m not supposed to say what Elizabeth used to do for a living, even though she does go on about it herself at times. Suffice to say though, that murders and investigations and what have you wouldn’t be unfamiliar work for her.

Elizabeth and Penny would go through every file, line by line, study every photograph, read every witness statement, just looking for anything that had been missed. They didn’t like to think there were guilty people still happily going about their business. Sitting in the gardens, doing a sudoku, knowing they had got away with murder.

Also, I think that Penny and Elizabeth just thoroughly enjoyed it. A few glasses of wine and a mystery. Very social, but also gory. It is good fun.

They would meet every Thursday (that’s how they came up with the name). It was Thursday because there was a two-hour slot free in the Jigsaw Room, between Art History and Conversational French. It was booked, and still is booked, under the name Japanese Opera – A Discussion, which ensured they were always left in peace.

Richard Osman: The Thursday Murder Club

En juurikaan lue dekkareita tai vietä paljonkaan aikaa tv:n ääressä. Siksi voi tuntua oudolta, että aion nyt hehkuttaa dekkaria, joka on tv:stä tutun juontajan kirjoittama. Richard Osman toimii tuomarina ja besserwisserinä mainiossa tv-visailussa Pointless, jossa yhdessä juontaja Alexander Armstrongin kanssa viljelee ihanan kuivakkaa brittihuumoria. En ole vielä onnistunut törmäämään Suomessa kehenkään muuhun, joka katsoisi Pointlessia tai olisi edes kuullut tästä yksinkertaisen nerokkaasta ja viihdyttävästä visailusta. Eikö kukaan muu katso BBC Brit -kanavaa? Ilmianna itsesi! Meillä se on koko perheen suosikkikanava. Yhdessä katsomme Pointlessia, poika on oppinut englantia vahtaamalla Top Gearia ja muita auto-ohjelmia, ja miehen kanssa viihdymme usein Graham Norton Shown parissa. Graham Nortonia ja miestäni saan myös kiittää siitä, että löysin tämän kirjan. Osman oli Nortonin vieraana kertomassa kirjastaan ja mieheni lahjoitti minulle Audiblen krediittejään, että sain kirjan heti hankittua. Näitä Penguin-kustantamon kirjoja kun ei pohjoismaisista lukuaikapalveluista enää saa. Käytin vielä toisen krediitin ostaakseni Graham Nortonin oman uutuusromaanin Home Stretch. Siitä lisää pian.

Elizabeth, Joyce, Ibrahim ja Ron asuvat vanhan luostarin alueelle rakennetussa eläkeläisten kylässä nimeltä Cooper’s Chase. Joka torstai he kokoontuvat murhaklubiinsa ratkomaan selvittämättömiä rikoksia, joita klubin entinen jäsen Penny on ollut tutkimassa työurallaan Kentin rikospoliisina. Joyce on hiljattain tullut klubiin Pennyn paikalle, sillä Penny on koomassa hoitokodissa. Elizabeth on porukan enigmaattinen moottori, jolla on salaperäinen menneisyys vakoojahommista. Herttainen Joyce on ex-sairaanhoitaja, pedantti Ibrahim on tehnyt uran psykiatrina ja rääväsuinen Ron on mediasta tuttu entinen ammattiliittojyrä ”Red Ron”, jonka poika on menestynyt ammattilaisnyrkkeilijä. Kun alueella tapahtuu ihan tuore murha, nelikko tarttuu innokkaasti tositoimiin selvittääkseen murhaajan. Ensin pitää junailla pääsy informaation lähteelle. Poliisin uusin vahvistus Lontoosta, nuori konstaapeli Donna de Freitas, on sopivasti käynyt pitämässä eläkeläisille turvallisuuskoulutusta ja haaveilee haasteellisemmasta poliisin työstä. Elizabeth järjestää oveluudellaan Donnan poliisin murhatiimiin, jota vetää yksinäinen ja ylipainoinen rikosylikomisario Chris Hudson. Donna ja Chris saavat pian huomata, että harmittomalta vaikuttavia vanhuksia ei kannata aliarvioida.

The Thursday Murder Club kuuluu ehdottomasti cozy crime -genreen. Eläkeläisten murhaklubin tutkimukset saavat hymyn huulille ja Osman kirjoittaa sellaisella lämmöllä, että useimmat pahiksetkin saavat empatian läikähdyksen syttymään lukijan rintaan. Henkilöt ovat uskottavia ja erityisesti iäkkäitä kuvataan ilahduttavan moniulotteisesti. Vanhuksia usein aliarvioidaan ja heidät on helppo sivuuttaa harmittomina höperöinä, ikään kuin kaikki kerrytetty elämänkokemus ja viisaus mitätöityisi tietyssä iässä. Tähän Osman on halunnut tarttua ja hänen luomansa vanhusnelikko osaa myös käyttää harmittomuuden vaikutelmaa hyväkseen. Poliisit ovat helisemässä, kun murhaklubilaiset pistävät tohinaksi ja ovat aina askeleen edellä tutkimuksissa. Kovinkin poliisi ja rikollinen on täysin aseeton Elizabethin juonikkuuden, Joycen leipomusten, Ibrahimin tarkkaavaisuuden ja Ronin tömäkkyyden edessä.

Osmanin tunnusomainen huumori välittyy romaanista ilahduttavalla tavalla. Huumori ei ole päälleliimattua, vaan kumpuaa henkilöiden tavasta reagoida tapahtumiin. Joycen päiväkirja on yksi osa kirjan kerrontaa ja siinä Osman pääsee kertomaan tapahtumia Joycen suulla. Joyce on hellyyttävän innoissaan päästessään keskelle jännittävää murhatutkintaa, josta on tylsyys kaukana. Uudella tarmolla saa ehkä suhteet tyttäreenkin korjattua. Muitakin kiinnostavia sivuhenkilöitä kirjassa riittää runsaasti. Juonellisesti The Thursday Murder Club on juuri niin vetävä kuin hyvältä dekkarilta voi odottaa. Juonenkäänteitä, harhautuksia ja yllätyksiä riittää loppuun saakka. Hyväntahtoiset mutta juonikkaat murhaklubilaiset pitävät huolen siitä, että totuus selvitetään. Eri asia on, tarvitseeko sitä ihan kaikille paljastaa.

Äänikirjana The Thursday Murder Club toimi loistavasti, vaikka lukija Lesley Manville tuntuikin välillä sekoittavan kenen äänellä piti puhua. Äänikirjan lopussa on Osmanin ja irlantilaiskirjailija Marian Keyesin lähes tunnin pituinen keskustelu kirjan tiimoilta. Sekin oli hauska kuunnella, vaikka kirjailijat kehuivatkin kilpaa toisiaan melkein kiusallisuuden rajalle asti. Koska keskustelu oli tehty varta vasten äänikirjan loppuun, heidän ei tarvinnut vältellä juonipaljastuksia, mikä teki dekkarikeskustelusta kerrankin kiinnostavaa. Hyvä vinkki myös kotimaisiin äänikirjoihin! Tapasin valovoimaisen Marian Keyesin pari vuotta sitten Irlannin suurlähetystössä järjestetyssä tilaisuudessa. Koska Osmanin ääni taas on niin tuttu Pointlessista, tuntui kuin olisin kuunnellut kahden ystävän keskustelua. Myös tämän kirjan henkilöitä jäi kaipaamaan kuin ystäviä. Onneksi tulossa on jatkoa. Sarjan toinen osa on jo ennakkomyynnissä ja julkaistaan ilmeisesti alkuvuodesta. Osmanin kirja on ollut todellinen myyntimenestys ja kaiken lisäksi itse Steven Spielberg on ostanut kirjan elokuvaoikeudet. Aikamoinen saavutus esikoiskirjailijalle!

Richard Osman:
The Thursday Murder Club
Penguin Audio 2020
Äänikirjan lukija: Lesley Manville
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja cozy crime dekkari Englanti ikääntyminen murhamysteeri Pointless Richard Osman The Thursday Murder Club


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Vaikuttaapa kivalta kirjalta! Tulee luettua niin usein rajumpia dekkareita, että välillä voisi kokeilla tällaista.

keyboard_arrow_up