Jane realized from Nicholas’s laugh and the uncomfortable silence that followed that she ought not to have spoken. ’I wonder whether a cup of tea would help us to see things in better perspective,’ she said quickly. ’I will just go and see Mrs Glaze about it,’ she added, hurrying from the room.
Barbara Pym: Jane and Prudence
’A cup of tea always helps,’ said Mrs Mayhew in a rather high, fluty voice. ’It can never come amiss.’
’I shouldn’t like to contradict a lady,’ said Mr Oliver, ’but I do feel that this is perhaps not quite the moment.’
’If you wouldn’t like to contradict a lady, then why do it,’ said Mr Whiting, in something of a quandary, for he would have liked to agree with Mr Oliver that this was perhaps hardly the time and place for a cup of tea.
’I think the best thing we can do is to take a vote on the matter of the cover,’ said Nicholas hastily, ’then we can have the matter settled before the tea arrives.’
Everybody seemed willing to accept this suggestion, with the possible exception of Mr Oliver, who sat looking sulky. There was a show of hands and the result was that everybody except Mr Oliver voted in favour of having the photograph of the lych-gate on the magazine cover. Miss Doggett, who had raised a mild objection, confided to Mrs Crampton and Mrs Mayhew that of course she quite saw that it wouldn’t do to have the picture of the high altar if there was any danger of their magazine being confused with that of Father Lomax’s church.
’What a nice idea to have refreshments,’ said Mrs Crampton as the rattle of china was heard outside the door. ’We never had them in Canon Pritchard’s time.’
’Well, it seemed a good idea,’ said Jane from the open doorway. ’I always think when I’m listening to some of these tense, gloomy plays on the wireless, Ibsen and things like that, oh, if only somebody would think of making a cup of tea!’
Tänään alkoi naistenviikko ja perinteinen Tuijatan ylläpitämä kirjablogien naistenviikkohaaste. Osallistumiseni jäi tällä kertaa ihan viime tippaan, tein päätöksen vasta tänä aamuna. Haasteeseen sopivia kirjoja olen kyllä lukenut, mutta saattekin nyt sitten aika erikoisen (tee)kattauksen naistenviikon kirjallisuutta. Kaikki kirjat ovat nimittäin yhdeltä ja samalta englantilaiselta kirjailijalta, kirjoitettu 50-luvulla eikä näitä kirjoja ole suomennettu. Nyt siis sukelletaan Barbara Pymin maailmaan, johon kurkattiin jo viime kesän naistenviikolla. Silloin toin matkatuliaisena Englannista upean kuvitetun painoksen Barbara Pymin romaanista Excellent Women. Suorastaan rakastin sitä! Kun tämän kesän suunniteltu Englannin matka jäi toteuttamatta ymmärrettävistä syistä, aloin kaivata takaisin Pymin turvalliseen 50-luvun Englantiin, jossa on aina aikaa kupposelle hyvin haudutettua teetä. Hetken mielijohteesta kokeilin, löytyisikö Pymin romaaneja äänikirjoina. Pidin aika epätodennäköisenä, että niitä löytyisi. Kuka näitä 50-luvulla kirjoitettuja, lähes unohdettuja romaanihelmiä olisi äänikirjaksi tehnyt. Onneksi olin väärässä! Storytelista löytyi peräti viisi Pymin romaania äänikirjana, uusimmat kaksi ilmestyivät vasta kesäkuussa. Olen nyt kuunnellut kolme kirjaa putkeen ja aion jatkaa Pymin ihastuttavassa seurassa vielä niin kauan kuin mahdollista. Yritän raportoida naistenviikolla ainakin kolmesta kirjasta.
Ensimmäisenä on vuorossa Jane and Prudence, joka on alunperin julkaistu vuonna 1953. Jane ja Prudence ovat hyviä ystäviä, vaikka ovatkin kovin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa. Jane on joskus opettanut englantia Oxfordissa, häntä yli kymmenen vuotta nuorempi Prudence oli hänen oppilaansa. Nyt Jane on nelikymppinen kirkkoherran vaimo ja vasta muuttanut miehensä Nicholasin ja teini-ikäisen tyttärensä Floran kanssa uuden maalaisseurakuntansa pappilaan. Jane on homssuinen ja hölösuinen, mutta sydämellinen ja hyvää tarkoittava. Ei aivan sellainen kirkkoherran vaimo, johon seudulla on totuttu. Jane osallistuu mielellään kyläläisten juoruiluun ja pistää lusikkansa moneen soppaan. Hän ottaa myös asiakseen löytää sulhasehdokkaan ystävälleen Prudencelle. Ehkäpä komea leskimies Fabian Driver olisi sopiva?
Prudence on 29-vuotias ja työskentelee tutkijan assistenttina Lontoossa. Käytännössä se tarkoittaa tutkijoiden (jotka ovat aina miehiä) jorinoden puhtaaksikirjoittamista ja juoruilua konttorin naisten kanssa. Naiset kilpailevat siitä, kuka on tullut töihin ensimmäisenä ja odottavat hartaasti teekärryn saapumista. Prudence on epätoivoisesti rakastunut esimieheensä, vanhaan tohtori Grumpianiin, joka ei juuri tunnu edes huomaavan näpsäkkää assistenttiaan. Prudence on vielä nuori, mutta tuohon aikaan ja tuossa yhteiskunnassa 29-vuotias naimaton nainen alkaa olla jo uhkaavasti vanhapiikuuden kynnyksellä. On siis oltava avoin myös muille vaihtoehdoille, tohtori kun on jo ikävä kyllä naimisissa. Kun ystävä Jane kutsuu viikonlopuksi kylään, Prudencen elämään astuu komea Fabian. Prudence ja Fabian ovat upea pari, mutta onko Prudencella kilpailija kylässä?
Pymin teksti huokuu sydämellistä, mutta ironian sävyttämää huumoria. Vaikka rivien välistä voi tulkita hienoista heräämistä naisten aseman suhteen, kyllä tässä 50-luvun englantilaisessa maailmassa ollaan vielä iloisesti korostetun patriarkaalisessa roolijaossa. Miehillä on tärkeät työnsä, ja naisten tehtävä on huolehtia että miehet jaksavat tärkeissä töissään. Kirjassa naiset keskustelevat loputtomasti siitä millainen aamiainen miehelle kannattaa tarjota. Kun seurakunnan järjestämään peli-iltaan saapuu vieraaksi paikkakunnalta oleva nuori kansanedustaja, naiset suorastaan kilpailevat siitä kuka saa passata tätä arvohenkilöä eniten. Ihmeellisellä tavalla nämä kirjat eivät tunnu yhtään vanhanaikaisilta ja se on varmasti Pymin terävän kerronnan ansiota. Pymin kirjat ovat täynnä koomisia ja kaikessa tavallisuudessaan rakastettavia henkilöitä, jotka on kuvattu tarkkanäköisesti ja vivahteikkaasti. Vaikka Pymiä on verrattu Jane Austeniin seurapiirien ja ihmissydämen tarkkana tulkkina, Pymin kirjoista ei löydy Austenin romanttisia sankareita. Pymin kirjoissa Mr Darcy yleensä osoittautuu aivan muuksi kuin unelmien poikamieheksi. Miehet ovat usein pettymyksiä, naiset ovat ehdottomasti näiden kirjojen sankareita.
Pymin kirjoissa juodaan joka välissä teetä. Aina on hyvä hetki teenjuonnille, etenkin jos on pientä mieliharmia ilmassa. Teevalinta heijastelee myös ihmisen persoonallisuutta: oletko perus Earl Grey -tyyppiä vai vaativamman maun omaava Lapsang-ihminen? Myös teen kaataminen oikeaoppisesti on taito, jolla voi ylpeillä. Heikkotaitoiset jättäköön kaatovuoron paremmilleen. Ja auta armias, jos tunnustat, ettet pidä teestä lainkaan! Se on vähintäänkin epäilyttävää käytöstä. Eräs Prudencen työkaveri juo vain Nescaféta ja on saanut siksi oudon maineen työpaikalla. Teetä on parasta juoda, vaikka sitten kohteliaisuudesta.
Harmi kyllä Pymin teoksista on suomennettu ainoastaan yksi, Syksyinen seurue (Art House 1987), joka on alunperin julkaistu 1977. Se oli myös Booker-palkintoehdokkaana. Uskoisin, että Suomesta löytyisi paljon Pymin kirjoista pitäviä. Ainakin englantilainen kartano- ja maalaisidylli tuntuu viehättävän monia elokuvien ja sarjojen muodossa. Pymin kirjoissa ei patsastella Downtown Abbey -tyylisissä kartanoissa, vaan oleskellaan vähän vaatimattomammissa seurapiireissä: maalaiskylien pappiloissa tai keskiluokkaisten kaupunkilaisten kodeissa ja konttoreissa. Pientä eksotiikkaa ja säihkettä luovat akateemiset piirit, erityisesti antropologit, joita esiintyy useammissa Pymin kirjoissa. Pym työskenteli Afrikka-intituutissa ja toimitti Africa-nimistä julkaisua, mikä synnytti kiinnostuksen antropologien työhön. Siitä kiinnostuksesta syntyi monta herkullista hahmoa kirjoihin. Niistä lisää seuraavan kirjan kohdalla..
Barbara Pym:
Jane and Prudence
Tantor Audio 2020
(alunperin julkaistu 1953)
Äänikirjan lukija: Mary Sarah
Kuunneltu Storytelista
#naistenviikkohaaste 50-luku Barbara Pym englanninkielinen Englanti Jane and Prudence tee
No nyt!
Barbara Pym on tosiaan loistava, ja suuri sääli että käännöksensä ovat jääneet kovin vähiin (englanniksi olenkin sitten lukenut melkein kaikki, en sitä postuumien tekstien kokoelmaa, ja blogannutkin suurimman osan).
Tämä ei ollut ihan suosikkieni joukossa, näköjään olin sitä mieltä että kaksi päähenkilöä ja miljöötä hajotti tarinaa turhan paljon, mutta kirjailijan taso pysyy kyllä koko tuotannossa korkealla.
Ja tosiaan ihmisluonteiden kuvaamisen osuvuus ja ironia on samaa kuin Austenilla, mutta meno on kyllä vakaasti arkisempaa, banaaliudesta saa paljon irti…
Eli seuraavaksi Less Than Angels vai An Academic Question? (ensimmäinen parempi kuin toinen)
Muistelinkin että olet myös Pymin ystävä. En nyt ehtinyt muita bloggauksia etsiä, tuskin niitä meidän lisäksi ihan mahdottoman paljon on. Käynpä lukemassa mitä sinä tästä ajattelit. Tämä oli vasta toinen Pymini, ei niin hyvä kuin Excellent Women, mutta pidin kuitenkin. Seuraava on tosiaan Less Than Angels. Tuota toista mainitsemaasi ei valitettavasti äänikirjana löytynyt. Parhaillaan on menossa A Glass of Blessings ja kuunteluvuoroa odottavat vielä No Fond Return of Love ja Some Tame Gazelle, joka oli salakavalasti ilmestynyt Storyteliin pari viikkoa sitten. Olisin aloittanut ilmestymisjärjestyksessä siitä, mutta sitä ei vielä aloittaessani ollut tarjolla. Saa nähdä tuleeko äänikirjoja vielä lisää. Niissä on kaikissa sama lukija, josta ehkä sanon pari valittua sanaa jossain postauksessa..