menu Menu
Agatha Christie: The Mysterious Affair at Styles | Klassikkohaaste 11
Christie Agatha, HarperAudio, Iso-Britannia, Ulkomainen kaunokirjallisuus 31/07/2020 4 kommenttia
Jesse Ball: The Divers' Game Edellinen Barbara Pym: No Fond Return of Love Seuraava

”What is your remarkable little friend doing?” asked a voice behind me, and I turned to find Mary Cavendish at my elbow. She smiled, and so did I. ”What is it all about?”

”Really, I can’t tell you. He asked Dorcas some question about a bell, and appeared so delighted with her answer that he is capering about as you see!”

Mary laughed.

”How ridiculous! He’s going out of the gate. Isn’t he coming back today?”

”I don’t know. I’ve given up trying to guess what he’ll do next.”

”Is he quite mad, Mr. Hastings?”

”I honestly don’t know. Sometimes, I feel sure he is as mad as a hatter; and then, just as he is at his maddest, I find there is method in his madness.”

”I see.”

Agatha Christie: The Mysterious Affair at Styles

Kesällä on tullut koko perheen voimin katsottua Poirot- ja Neiti Marple -elokuvia, joita on taas kiitettävästi esitetty Ylellä ja MTV3:lla. Niitä katsoessani tajusin, etten häpeäkseni ole lukenut yhtään Poirot- tai Marple-dekkaria. Ylipäätään Agatha Christieltä olen lukenut vain romaanin Eikä yksikään pelastunut (joka lukuhetkellä tunnettiin vielä sillä vanhalla nimellä). Asia täytyi siis korjata ja sopivasti klassikkohaasteen alla päätin kuunnella äänikirjana Christien esikoisromaanin ja samalla ensimmäisen Poirot-tarinan The Mysterious Affair at Styles, jonka julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi täydet 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi WSOY on juuri julkaissut Stylesin tapauksen uutena painoksena, myös äänikirjana. Tämä kuitenkin paljastui minulle vasta kun olin kuunnellut kirjan englanniksi. No, ehkä olisin joka tapauksessa päätynyt alkuperäiskieleen. Kuuntelemassani versiossa lukijana on Hugh Fraser, joka näyttelee kirjan kertojana toimivaa kapteeni Hastingsia myös tv-sarjassa. Hänen brittiaksenttiaan oli ilo kuunnella.

Poirot-elokuvista tuttuun tapaan henkilöitä on paljon ja heidän keskinäisistä suhteistaan on alkuun vaikea päästä kärryille. Varsinkin äänikirjaa kuunnellessa nimet, tittelit ja sukulaissuhteet menevät helposti ohi, ja tuon ajan mukaisesti kartanoissa majaili usein talon väen lisäksi sekalainen joukko suojatteja ja seuraneitejä. Oli siis pakko välissä tarkistaa netistä kirjan henkilögalleria, jotta pääsi paremmin kärryille. Kirjan kertoja on siis kapteeni Hastings, joka on ystävänsä John Cavendishin kartanossa toipumassa haavoituttuaan länsirintamalla. Stylesin kartanonrouva Emily Inglethorpe on John Cavendishin ja tämän Lawrence-veljen äitipuoli ja mennyt hiljattain uudelleen naimisiin nuoren ja pöyhkeän Alfred Inglethorpen kanssa. Kartanossa majailevat myös John Cavendishin vaimo Mary sekä Emilyn suojatit, sotasairaalassa työskentelevä Cynthia Murdoch sekä Emilyn seuraneitinä ja sihteerinä toimiva Evelyn Howard. Seudulla vaikuttava lääkäri ja toksikologi Bauerstein poikkeaa usein kylässä. Kartanossa on tietysti myös paljon palvelusväkeä, joista Emilyn palvelijatar Dorcas on useimmin äänessä.

Belgialainen rikosetsivä Hercule Poirot astuu kuvioihin, kun kartanonrouva Emily Inglethorpe löytyy eräänä yönä huoneestaan myrkytettynä. Poirot on seudulla sotapakolaisena Belgian ollessa miehitettynä. Hastings ja Poirot ovat vanhoja tuttuja ja Hastings keksii pyytää ystäväänsä selvittämään kauhistuttavaa rikosta. Kaikki tutut Poirot-maneerit ovat mukana jo heti ensiesiintymisestä lähtien. Mikään yksityiskohta ei jää huomaamatta tältä omalaatuiselta herrasmieheltä, joka myös tuntuu nauttivan suunnattomasti omasta erinomaisuudestaan. Poirot ei ole koskaan väärässä, hokee tämä itsestään kolmannessa persoonassa puhuva viiksiniekka alituiseen.

Christie on mestari punomaan monimutkaisia juonia ja vaikka elokuvasovitusten perusteella nämä murhamysteerit noudattavat usein tietynlaista kaavaa, veikkaukset syyllisestä menevät aina täysin metsään. Tässäkin tarinassa kaikki henkilöt ovat potentiaalisia murhaajia, motiiveja ja salaisuuksia tuntuu olevan yhdellä jos toisella. Lukijaa hämätään myös kertoja-Hastingsin hölmöillä päätelmillä. Hastings itse kokee omaavansa salapoliisin vainun, mutta haistelee aivan väärissä nurkissa. Poirot käyttää jopa hyväkseen ystävänsä innokkuutta ja antaa tämän vähän sotkea pakkaa saadakseen tiettyjä reaktioita aikaan epäillyissä. Poirot on tietysti itse ratkaissut mysteerin heti alussa ja keräilee vain tyytyväisenä todisteita. Kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, on aika kutsua kaikki koolle ja paljastaa syyllinen ja tämän salakavalat juonet. Nämä kokoontumiset ovat tuttuja myös Poirot-elokuvista. Ilman tällaista yhteenvetoa olisi mahdotonta pysyä kärryillä juonesta.

The Mysterious Affair at Styles on viihdyttävä ja monia käänteitä sisältävä murhamysteeri, jonka kartanomiljöössä viettää aikaa mielellään. Poirot ja Hastings ovat mainio parivaljakko ja heidän dialoginsa viihdyttävät nokkeluudellaan. Poirot taisi kyllä nauttia vähän liikaakiin ystävänsä jallittamisesta. Romantiikkaakin löytyy, Poirot kun osaa ratkaista rikosten ohella myös sydämen asioita. Kun kuoritaan kaikki hämäyskerrokset juonesta pois, murhatarina motiiveineen on aika tavanomainen. Henkilötkään eivät olleet kiinnostavimmasta päästä. Elokuvien perusteella Poirot on ratkonut paljon kiehtovampiakin mysteerejä. Minkähän niistä lukisi seuraavaksi?

Agatha Christie:
The Mysterious Affair at Styles
HarperAudio 2012
Alunperin julkaistu 1920
Äänikirjan lukija: Hugh Fraser
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Jokken kirjanurkka
Kirja vieköön!
Lukujonossa

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Agatha Christie Hercule Poirot klassikkohaaste Stylesin tapaus The Mysterious Affair at Styles


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Olihan tämä mainio, en minäkään ollut tätä aiemmin lukenut. Poirot ja Hastings – mikä nautittava parivaljakko!

    1. Tämä kun on ainoa Poirot-kirja, jonka olen lukenut, jäin miettimään onko muissa kirjoissa erilaisia kertojaratkaisuja. Onko Poirot itse koskaan kertojana? 🤔 Hastings oli kyllä mainion hölmö 😅

  2. Tämän hämmästyttävin piirre lienee juuri se että kyseessä on Christien esikoisromaani, ja se on kunnioitettavan valmis paketti, monilla kirjailijoilla joilla on niin vahva tyyli menee kuitenkin pari kirjaa ennen kuin se varsinaisesti asettuu malliinsa (myös joku romanttinen sivujuoni löytyy aika monista kirjoista, ja auttaa karsimaan epäiltyjen joukkoa, kun se pari Joka Kuuluu Toisilleen eivät tietenkään voi olla murhaajia)

    Tässä kirjassa taisi olla kanssa joku selventävä kartta kartanon pohjapiirroksesta, jota ei tietenkään voi olla äänikirjassa (vastaavia oli parissa muussakin kirjassaan, joissa henkilökaarti käy kovin laajaksi, Idän pikäjunassa ja Kuolemassa Niilillä ainakin)

    1. Todellakin hämmästyttävän vahva esikoinen!

      Tuo on yksi äänikirjojen ongelma. Usein vasta kuuntelun jälkeen saa tietää, että painetussa kirjassa olisi ollut kaikenlaisia selventäviä kuvia ja kaavioita. Tässä kirjassa taitaa olla myös muita kuvia kuin tuo kartta. Muistan lukeneeni jostain, että testamentistakin oli joku kuva. No, ihan hyvin tuosta pääsi kärryille, kun lunttasi henkilögallerian netistä 😂

keyboard_arrow_up