I was on a panel a few years ago with a philosopher who’d written a book on time. She said there were two prevailing theories, eternalism and presentism. Eternalism is the belief that everything that is, has been, and will be exists right now and forever, all at once. Presentism is the belief that only what exists in the present exists at all. Nothing before and nothing after. No exceptions. As we were walking off stage I asked her which she believed, and she told me she could make a strong case for either, but recently she was leaning toward presentism.

I didn’t understand why she would lean toward presentism, why she would choose only the present moment — no past, no future — when she could have everything all at once for eternity. But standing here in line, with all these good people working to help others get better, it feels okay to me to have this moment and nothing else. It feels vast, open, beautiful. Only this right here right now. I feel happy. I have told him.

– Lily King: Heart the Lover

Amerikkalaisen Lily King romaani Heart the Lover alkaa yliopistovuosien huumasta: keskusteluista, kirjoista, ystävyydestä ja rakastumisesta, joka tuntuu samalla kertaa älylliseltä, fyysiseltä ja kohtalokkaalta. Alkuun nimetön kertoja tempautuu kahden poikkeuksellisen karismaattisen opiskelijan, Samin ja Yashin, maailmaan, eikä kolmikon välinen dynamiikka lakkaa määrittämästä heidän elämäänsä vielä vuosikymmeniä myöhemminkään, vaikka tiet erkanevatkin pitkäksi aikaa.

Kirjalla on ilmeisesti yhteys Kingin aiempaan teokseen Writers and Lovers (Kirjoittajia & rakastajia). En ole lukenut aiempaa romaania, mutta Heart the Lover toimii itsenäisenä kokonaisuutena, eikä jätä tunnetta, että jotain olennaista jäisi ymmärtämättä. Tuon edellisen romaanin lukeneille saattaa tässä kirjassa olla jotain yllätyksiä piilotettuna.

Romaani rakentuu kolmesta aikatasosta: nuoruuden yliopistovuosista, niitä seuraavasta jaksosta, joka kerrotaan poikkeuksellisesti toisessa persoonassa “sinä”-puhutteluna, sekä kolmannesta tasosta, jossa nelikymppinen kertoja elää jo aivan toisenlaista elämää – kunnes menneisyys palaa yllättävän konkreettisella tavalla takaisin. Rakenteessa on kunnianhimoa, mutta lukukokemuksena se jää paikoin hajanaiseksi. Aikatasojen välillä liikutaan ilman selkeitä ankkureita, ja erityisesti keskimmäinen “sinä”-osuus tuntuu enemmän tyylilliseltä kokeilulta kuin aidosti perustellulta ratkaisulta.

Nuoruuden kokemukset näyttäytyvät romaanissa lähes myyttisinä: opiskelijabileet, kirjalliset väittelyt, korttipelit ja pitkät keskustelut rakentavat suljetun maailman, jossa kaikki tuntuu mahdolliselta. Samalla yliopistokohtaukset nojaavat vahvasti fyysiseen vetovoimaan, keskinäiseen nokitteluun ja korostetun älylliseen keskusteluun, joka ei oikein tunnu uskottavalta. Kolmikon välinen dynamiikka jää etäiseksi: heidän pitäisi olla poikkeuksellisen teräviä ja kiehtovia, mutta lopputulos on enemmän itsetietoinen kuin aidosti elävä. Erityisesti mieshahmot jäävät ohueksi – impulsiivisiksi, vältteleviksi ja lopulta melko vaikeasti ymmärrettäviksi.

Kirja pyörii pitkälti rakkauden ympärillä, mutta ei varsinaisesti toimi romanssina. Pikemminkin se yrittää tarkastella erilaisia rakkauden muotoja ja sitä, miten yksi ihmissuhde voi jäädä määrittämään elämää vuosikymmenten ajaksi. Ajatus on kiinnostava, mutta toteutus jää hajanaiseksi. Teemoja on paljon – ensirakkaus, menetys, suru, valinnat, vaihtoehtoiset elämät – mutta mikään niistä ei oikein ehdi syventyä kunnolla. Lopputuloksena kokonaisuus tuntuu yllättävän ohuelta suhteessa siihen, mitä se tavoittelee.

Kerronta paranee jonkin verran myöhemmissä aikatasoissa. Henkilöt tuntuvat uskottavammilta vanhempina, ja mukaan tulee hiljaisempaa ymmärrystä ja itsearviointia. Samalla sävy kuitenkin synkkenee. Viimeinen osa tuo mukanaan uusia henkilöitä ja juonilankoja ehkä liikaakin, ja kokonaisuus alkaa tuntua raskaammalta kuin tarpeellista olisi. Melankolia on läsnä alusta asti, mutta lopussa se kääntyy jo hieman uuvuttavaksi.

Kielellisesti King kirjoittaa paikoin kauniisti ja tarkasti, mutta erityisesti alussa tekstissä on myös tiettyä korostuneisuutta. Lauseet tuntuvat välillä pyrkivän merkityksellisyyteen vähän liiankin tietoisesti, mikä luo etäisyyttä lukijaan. Tämä ei täysin katoa myöhemminkään, vaikka sävy hieman rauhoittuu.

Heart the Lover on ehdolla Women’s Prize for Fiction -palkinnon tämän vuoden lyhytlistalla, mikä tekee siitä kiinnostavan tapauksen jo itsessään. Omalla kohdallani odotukset olivat ehkä toisaalla – odotin jotakin hieman terävämpää tai elävämpää – mutta sainkin melko raskassävyisen ja sisäänpäin kääntyneen romaanin.

Suomeksi kirja ilmestyy ensi syksynä nimellä Paikka sydämessä (WSOY, suom. Laura Jänisniemi), ja se löytää varmasti lukijansa niiden parista, jotka arvostavat hidasta, pohdiskelevaa ja melankolista kerrontaa. Itse jäin kuitenkin hieman ulkopuolelle – ikään kuin tarkkailemaan tarinaa, joka ei aivan päästänyt lähelleen. Olen nyt lukenut neljä kuudesta Women’s Prize -ehdokkaasta ja oma suosikkini niistä on Marcia Hutchinsonin The Mercy Step. Voittaja julkistetaan 11. kesäkuuta.

Lily King: 
Heart the Lover
Canongate Books 2025
Äänikirjan lukija: Rebecca Lowman

Sinua voisi myös kiinnostaa

Marcia Hutchinson: The Mercy Step

Wendy Erskine: The Benefactors

Andrew O’Hagan: Mayflies

Virginia Evans: The Correspondent

Susan Choi: Flashlight

Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja englanninkielinen Heart the Lover ihmissuhteet Lily King rakkaus Women's Prize for Fiction 2026