menu Menu
Richard Osman: The Man Who Died Twice
Iso-Britannia, Osman Richard, Penguin Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 15/10/2021 3 kommenttia
Johanna Venho: Syyskirja Edellinen Yoko Ogawa: Muistipoliisi Seuraava

I do wish something exciting would happen again. I don’t mind what.
Perhaps a fire, but where no one gets hurt? Just flames and fire engines. We can all stand around watching, with flasks, and Ron can shout advice to the firefighters. Or an affair, that would be fun. Preferably mine, but I’m not greedy, so long as there’s a bit of scandal, like a big age difference, or someone suddenly needing a replacement hip. Perhaps a gay affair? We haven’t had any of those at Coopers Chase yet, and I think everyone would enjoy it. Maybe someone’s grandson could go to prison? Or a flood that doesn’t affect us? You know the sort of thing I mean.

When you think of how many people have died around here recently, it is quite hard to just go back to pottering around the garden centre and watching old episodes of Taggart. Although I do like Taggart.

Richard Osman: The Man Who Died Twice

Pointless-tuomari Richard Osmanin esikoisdekkaria The Thursday Murder Club hehkuttelin viime jouluna ja käännöksen myötä Torstain murhakerho on hurmannut muutkin suomalaiset. Ja tiedättekö mitä? Kakkososa on vieläkin parempi! The Man Who Died Twice tarjoaa taas kosolti uskomattomia käänteitä ja hurmaavia hetkiä eläkeläisetsivien parissa. Torstain murhakerholaiset Elizabeth, Joyce, Ibrahim ja Ron ovat toipuneet jo peräti viikon verran edellisen murha-aallon jäljiltä ja odottavat jo malttamattomina seuraavia mysteerejä selvitettäväksi. Niitä onkin (k)roppakaupalla luvassa, kun Elizabeth saa yllättäen kirjeen vanhalta vakoojakollegaltaan, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla kuollut. Lopulta aivan toiseksi osoittautuva mies on aikamoisessa pulassa ja tarvitsee Elizabethin apua. Monimutkaiseen vyyhtiin liittyy 20 miljoonan punnan arvosta varastettuja timantteja, upporikas gangsteri, huumeliiga, amerikkalainen mafia ja mahdollisesti petollisia agenttejakin. Kun ruumiit alkavat kasaantua, Elizabeth kutsuu Torstain murhakerhon apuun. Tavoitteena on löytää ensisijaisesti murhaaja, mutta kadonneet timantit olisivat tietysti kiva bonus. Samalla juonitaan kunnon opetusta eräälle teinigangsterille, joka on vastuussa Ibrahimin pahoinpitelystä.

Ibrahim on tosiaan allapäin ja peloissaan jouduttuaan pahoinpitelyn uhriksi. Alakuloa helpottamaan saapuu onneksi Ronin pojanpoika Kendrick, mainio tapaus hänkin. Ron jatkaa rehtiä menoaan suoran toiminnan luottomiehenä. Tässä osassa päästään tutustumaan myös paremmin Elizabethin vakoojamenneisyyteen ja moni muukin kirjan henkilö saa lisää lihaa luidensa ympärille. Bogdan jatkaa shakkimatsejaan Elizabethin miehen, Alzheimeria sairastavan Stephenin kanssa. Mukana menossa ovat tietysti myös poliisit Chris ja Donna, joiden työ- ja ystävyyssuhdetta mutkistaa Chrisin seurustelu Donnan äidin kanssa.

Kerronta etenee eri henkilöiden näkökulmasta ja välissä nautitaan Joycen minäkerronnasta, kun hän tuttuun tapaan kirjoittelee tapahtumia päiväkirjaansa. Rakastan sitä, miten Joyce höpöttää ensin turhanpäiväisiä ja pääsee sitten mutkien kautta itse asiaan eli murhiin ja muihin jymyuutisiin. Joyce päättää myös liittyä Instagramiin ja valitsee käyttäjänimeksi yhdistelmän lempinimestään ja tyttärensä syntymävuodesta, ja @joy69-tili täyttyykin mukavasti heti yksityisviesteistä 🤣 Joycella on myös muita uusia harrastuksia, kuten neulominen, joka osoittautuu yllättävän hyödylliseksi jopa murhatutkinnan kannalta. Se mihin timanttirahat lopulta päätyvät on ratkaisuna täyttä kultaa. Lopussa myös kirjan nimi avautuu uudella tavalla ja kaikki palaset loksahtavat nautinnollisesti kohdalleen. Osman osaa kyllä totisesti koukuttaa ja yllättää lukijan. Vain Elizabeth olisi pystynyt päättelemään, miten kaikki tulee menemään.

Äänikirjan lukee tuttuun tapaan näyttelijä Lesley Manville ja kirjan lopussa on lisämateriaalina kiinnostava juttutuokio, jossa Manville ja Osman keskustelevat tästä romaanista ja etenkin sen äänikirjaversion synnystä. Tästä keskustelusta selvisi myös syy, miksi olen ollut niin ihastunut Osmanin tyyliin. Hän mainitsee esikuvikseen kaksi lempikirjailijaani: Barbara Pymin ja Muriel Sparkin! Osman myös kertoo, että Joycen äänellä kirjoittaminen on hänelle helpointa, koska hän itse ajattelee samalla tavalla kuin Joyce. Jos hän joskus jumiutui kirjoittamisensa kanssa, kustannustoimittaja kuulemma kehotti kirjoittamaan yhden Joyce-luvun lisää ja jumi purkautui. Onhan se nyt mahtavaa, että keski-ikäinen mies uskaltaa tunnustaa, että hänen sisällään asuu mummoikäinen nainen ja kanavoi tämän sisäistä maailmaa muiden iloksi 😄 Itsekin rakastin tässä kirjassa eniten Joycen höpinöitä ja odotin aina milloin hän pääsee taas ääneen.

Kiinnostavaa oli kuulla myös sivuhenkilö Bogdanin kehityksestä, joka oli kuulemma tapahtunut ensimmäisessä osassa kuin salaa kirjailijalta. Bogdanin oli pitänyt olla mukana vain yhdessä kahvilakohtauksessa, mutta Bogdanin reaktiot olivat ”yllättäneet” kirjailijan ja herättäneet kiinnostuksen. Bogdanista kasvoi tärkeä henkilö, joka pääsee toisessa osassa vielä keskeisempään rooliin. Orastavaa romanssiakin on luvassa tälle kovapintaiselle mutta pehmeäsydämiselle puolalaiskorstolle. Sarjan kolmas osa on jo tekeillä ja näkee päivänvalon ensi syksynä. En malta odottaa! Suuret odotukset kohdistuvat myös tulevaan elokuvaan, jonka itse Steven Spielberg on ohjaamassa ensimmäisen kirjan pohjalta. Castingia ei ole vielä tehty tai paljastettu, mutta Osman on kuulemma luvannut jonkun avustavan roolin omalle äidilleen 😄

Richard Osman:
The Man Who Died Twice
Penguin Audio 2021
Äänikirjan lukija: Lesley Manville
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja cozy crime Richard Osman The Man Who Died Twice The Thursday Murder Club Torstain murhakerho


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. On varmasti mainio. Ei löydy Storytelistä, mutta kuulemma suomennos ja äänikirja on tulossa ensi tammikuussa. Sitä odotellessa!

    1. Se on tosiaan harmi kun noita Penguin-kustantamon kirjoja ei enää saa mistään pohjoismaisista lukuaikapalveluista. Ostin tämän Audiblesta. Onneksi suomennos tulee noinkin pian. Lesley Manville on kyllä hyvä lukija tälle sarjalle. Sarjan eka osa oli kuulemma hänelle ensimmäinen kerta äänikirjan lukijana! Ekassa olikin vähän hapuilua, mutta tässä onnistui loistavasti. Oli selvästi päässyt sisälle henkilöihin. Huomasin, että suomalaisen äänikirjan lukija on Jukka Pitkänen. Vaikea kuvitella, miten se toimii, kun juuri nuo Joycen minäkerrontaosuudet ovat Lesleyn lukemana olleet niin herkullisia.

  2. Murhakerho on minulta vielä kokematta, mutta ajattelin siihen ekaan osaan kyllä tarttua vielä. 🙂

keyboard_arrow_up