At this point perhaps I should say a word about myself. My name is James Donaghue, but you needn’t bother about that, as I was in Dublin only once, on a whiskey blind, and saw daylight only twice, when they let me out of Store Street police station, and then Finn put me on the boat for Holyhead. That was in the days when I used to drink. I am something over thirty and talented, but lazy. I live by literary hack-work, and a little original writing, as little as possible. One can live by writing these days, if one does it pretty well all the time, and is prepared to write anything which the market asks for. I mentioned before that I am a short man, but slight and neatly built would describe me better. I have fair hair and sharp elfish features. I am good at Judo, but don’t care for boxing. What is more important for the purposes of this tale, I have shattered nerves. Never mind how I got them. That’s another story, and I’m not telling you the whole story of my life. I have them; and one effect of this is that I can’t bear being alone for long. That’s why Finn is so useful to me. We sit together for hours, sometimes without uttering a word. I am thinking perhaps about God, freedom and immortality. What Finn would be thinking about I don’t know. But more than this, I hate living in a strange house, I love to be protected. I am therefore a parasite, and live usually in my friends’ houses. This is financially convenient also. I am not unwelcome because my habits are quiet and Finn can do odd jobs.
Iris Murdoch: Under the Net
Edelleen haahuilen viime vuosituhannen brittikirjailijoiden parissa. Iris Murdoch (1919-1999) kuuluu siihen samaan porukkaan, joka usein niputetaan yhteen puhuttaessa brittikirjallisuuden aliarvostetuista naisista: Barbara Pym, Muriel Spark, Elizabeth Taylor, Penelope Fitzgerald. Tätä viisikkoa voi kyllä lämmöllä suositella hyvän kirjallisuuden ystäville. Näiden naisten terävistä kynistä on lähtenyt niin tarkkanäköistä ja kirkasta ilmaisua, että näitä kirjoja on sääli jättää pölyttymään viime vuosituhannelle!
Murdochin esikoiromaani Under the Net vuodelta 1954 on ensitutustumiseni tähän irlantilaissyntyiseen Oxfordin kasvattiin, jonka laaja tuotanto käsittää 26 romaania sekä näytelmiä, runoja, esseitä ja filosofisia teoksia. Monia Murdochin teoksia on myös suomennettu, mutta tätä esikoista ei taida suomeksi löytyä. Vintage Classics-kustantamo julkaisi vuonna 2019 Murdochin 100-vuotisjuhlan kunniaksi hänen kirjojaan uusina pokkaripainoksina aivan ihanilla kansilla. Minulla odottaa hyllyssä tästä sarjasta myös The Sandcastle, joka on Murdochin kolmas romaani.
Under the Net sijoittuu 50-luvun Lontooseen ja kirjan minäkertojana toimii Jake Donaghue, lahjakas mutta laiska kirjoittaja, joka haaveilee oikeasta kirjailijuudesta, mutta joka on lähinnä tyytynyt editoimaan muiden tekstejä. On häneltä myös julkaistu aiemmin ihan hyvin vastaanotettu teos nimeltä The Silencer, jossa hän yritti kiteyttää ystävänsä Hugo Belfounderin ja hänen itsensä välisiä filosofisia keskusteluja. Häntä hävettää edelleen, että hän käytti hyväksi ystävänsä briljantteja ajatuksia ilman lupaa. Julkaisun aikaan häntä hävetti niin paljon, että hän päätti katkaista ystävyyssuhteen ilman selityksiä. Nyt Hugo palaa Jaken elämään mutkan kautta ja Jake päättää keinolla millä hyvänsä selvittää asiat Hugon kanssa.
Ystävien nurkassa asumaan tottunut Jake on yhtäkkiä vailla majapaikkaa. Madge, jonka luona Jake ja hänen aisaparinsa Finn ovat majailleet kuukausia maksamatta vuokraa, käskee heitä häipymään uuden poikaystävänsä tieltä. Asunnoton ja kroonisesta rahapulasta kärsivä Jake kääntyy ensin filosofiystävänsä Daven puoleen, joka ei innostu Jaken majoittamisesta mutta tulee kyllä tarinan edetessä pelastamaan ystävänsä monesta pulasta. Finn sysää Jaken ottamaan yhteyttä tämän entiseen tyttöystävään, laulaja Anna Quentiniin. Anna taas ohjaa Jaken sisarensa, näyttelijä Sadien luo. Sadie pyytää Jaken kotiinsa turvamieheksi siltä varalta, että häntä piirittävä mies yrittää tunkeutua asuntoon. Tuo mies on Jaken vanha ystävä Hugo, joka omistaa nykyään elokuvastudion. Kun soppaan sekoitetaan vielä kadonnut käsikirjoitus ja epäilty salajuoni, varastettu elokuvatähtikoira nimeltä Mr Mars sekä vasemmistolainen agitaattori, kasassa alkaa olla varsin erikoinen mutta riemukas keitos.
Yllätyin Murdochin veijarimaisesta huumorista. Esimerkiksi saksanpaimenkoira Mr Marsin varastaminen on hulvaton episodi, joka on kuin slapstick-komediasta. Jake tuntuu ajautuvan väärinymmärrysten saattelemana tukaliin tilanteisiin, joista selvitään usein ystävien avustuksella ja aina kovalla kohelluksella. Pinnallisen tilannekomiikan rinnalla kulkee syvempiä virtauksia, ja lukiessa on usein tunne, ettei aivan pääse sisälle kaikkiin kirjallisiin viittauksiin ja symboliikkaan. Murdochin filosofitausta näkyy kirjassa vahvasti. Romantiikkaakin kirjasta löytyy. Loppupuolella vieraillaan Pariisissa, jossa Jake yrittää jäljittää Annaa pitkin Seinen rantoja. Loppua kohden kirjan tunnelma yltyy yhä melankolisemmaksi. Se on yksi tämän romaanin erityspiirteitä, erilaisia tunnelmia riittää ja ne välittyvät lukijalle vaivattomasti.
Yksi yksityiskohta huvitti näin korona-ajasta käsin luettuna. Jake ja Hugo olivat aikoinaan tutustuneet, kun kumpikin osallistui lääketieteelliseen testiin, jossa testattiin erilaisia parannuskeinoja flunssaan. Koehenkilöt saivat asua ilmaiseksi isossa huvilassa, jossa heihin tartutettiin erilaisia flunssia ja kokeiltiin erilaisia hoitoja. Järjestely oli tietysti Jaken kaltaiselle vapaamatkustajalle mitä mainioin. Aluksi hän ärsyyntyi, kun kokeen järjestäjät ilmoittivat toisenkin koehenkilön muuttavan taloon, mutta lopulta Jakesta ja Hugosta tuli niin läheiset ystävät, että he päättivät ilmoittautua seuraavaankin tutkimusjaksoon. Jatkuvasta nuhasta viis, kun saa viettää aikaa parhaan ystävän seurassa!
Iris Murdoch:
Under the Net
Vintage 2019
(alunperin julkaistu 1954)
Omasta hyllystä
50-luku Englanti esikoisromaani Iris Murdoch Lontoo Pariisi Under the Net
Olen lukenut muutaman Murdochin romaanin ja pitänyt niistä. Suosikkini on mainitsemasi The Sandcastle (suom. Hiekkalinna).
Oi, kiva kuulla että Hiekkalinna on suosikkisi. Sittenhän olen onnistunut valitsemaan hyvin 😊