Toisekseen Puri suunnitteli jättävänsä kaikki asiakirjansa Kansallisarkistolle, koska oli varma, että tulevat yksityisetsiväsukupolvet haluaisivat tutkia hänen menetelmiään ja saavutuksiaan. Etsivä myös leikitteli ajatuksella, että jonain päivänä joku haluaisi kirjoittaa hänen elämäkertansa. Hän oli keksinyt kirjalle täydellisen nimen: TUNNUSSANANI ON LUOTTAMUKSELLISUUS. Ja miten huikean Bollywood-elokuvan siitä saisikaan. Purin suosikkinäyttelijä Anupam Kher vetäisi pääroolin, ja Rekhasta tulisi loistokas Rumpi. Rumpi olisi valkokankaalla hyvä kodinhengetär, joka sattuisi myös olemaan lahjakas ja viehättävä eksoottinen tanssijatar.

Sain tämän kirjan luettua sunnuntaina klo 23, joten laskettakoon tämä vielä Dekkariviikon saldoksi. Olen jo pitkään pohtinut päästäisinkö Vish Purin elämääni. Olen tyytyväinen, että päästin, sillä tämä Intian ykkösetsivä lunasti lupauksensa kirjallisena ilmiönä aivan kuten lunastaa asiakkailleen tekemänsä lupaukset omintakeisella salapoliisityöllään. Mitä yksityisimmät estävät Oy:n toimitusjohtaja ja entinen Intian tiedustelupalvelun etsivä Vish Puri, lempinimeltään Pullukka, yhdistää nykyaikaista tekniikkaa ja yli 2000 vuotta vanhoja intialaisia tutkimusmenetelmiä eikä koskaan ole epäonnistunut toimeksiannoissaan. Meriitteihin kuuluu myös Maailman etsiväliiton Supernuuskija-pakinto vuodelta 1999. Etsivätoimiston palkkalistoilla on joukko värikkäitä persoonia, jotka tunnetaan kuvaavilla lempinimillä Käsijarru, Loisteputki, Kasvovoide ja Pönttö.

Tarquin Hall on englantilainen toimittaja ja kirjailija, joka asuu New Delhissä intialaissyntyisen vaimonsa sekä poikansa kanssa. Hänen Vish Puri -sarjansa on saanut paljon kiitosta tarkasta nyky-Intian kuvauksestaan ja rehellisestä kritiikistä Intian korruptoitunutta yhteiskuntaa kohtaan. Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus on kaikkien aistien sukellus intialaiseen todellisuuteen: kirjan sivuilla voi kuulla, haistaa ja maistaa intialaisen kulttuurin omaleimaisen kattauksen. Aluksi runsas hindin-, punjabin- ja sanskritinkielisten sanojen käyttö hidasti sujuvaa lukukokemusta, mutta kun älysin tutustua kirjan lopussa olevaan sanastoon, kielten kirjo tarjosi mukavasti lisämakua tarinaan.

Juonellisesti kirja ei ole dekkareiden parhaimmistoa. Kadonneen palvelijattaren tapaus on aika tavanomainen eikä sisällä kovin jännittäviä käänteitä. Kiinnostavaksi sen tekee Purin tavanomaisesta poikkeavat metodit ja kulttuurieksotiikan tuomat lisämausteet. Tapauksessa Puri joutuu selvittämään palvelustytön oletettua murhaa, josta syytetään arvostettua tuomaria. Kadonneen tytön löytämisestä mutkikkaan tekee se, että tiedossa on vain tytön etunimi Mary, sillä eihän pelkiltä palvelustytöiltä ole tapana kysellä sukunimiä. Samaan aikaan Puri ottaa hoitaakseen toisen tapauksen, jossa pitäisi löytää jotain epäilyttävää sulhasehdokkaasta, joka vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä. Mutkia matkaan tuo myös itse etsivään kohdistuva murhayritys, jonka selvittämiseen ryhtyy vastoin Purin toiveita hänen oma äitinsä. Miksei äitikin voisi olla salapoliisi?

Vish Purin on verrattu olevan kuin Intian Sherlock Holmes, Hercule Poirot tai Mma Ramotswe, ja elementtejä heistä kaikista onkin aistittavissa: päättelykyky kuin Holmesilla, omakehu kuin Poirotilla ja rento elämänasenne ja jalo pyrkimys korjata yhteiskunnan vääryyksiä kuin Mma Ramotswella. Purin hellä suhtautuminen vaimoonsa ja melkein teinimäinen käytös äitiään kohtaan luo hellyyttävän särön kovaan etsivähahmoon. Suurien kontrastien Intia näyttäytyy kirjassa pahimmillaan ja parhaimmillaan: rikkaat kehuskelevat hyvää päivää toivottavilla ja takapuolen kuivaavilla WC-istuimillaan, kun toiset asuvat pienissä hökkeleissään ilman mitään mukavuuksia; oikeuslaitos on niin korruptoitunut, että tuomarien lahjonta on täysin arkipäiväistä; rikollisuus rehottaa, mutta poliisia on turha hälyttää, sillä poliisilaitoksen yhteydet on katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi. Tyypillistä Intiaa edustaa myös se, että Purin autokuski Käsijarru vastustaa sitä, että tämä vaatii ajamaan Intian liikennesääntöjen mukaan – se on hänestä kahjosta liikenteestään tunnetussa maassa äärimmäisen nöyryyttävää.

Bollywood-elokuvien fanina pidin tämän kirjan tunnelmasta kovasti ja tulen varmasti lukemaan sarjan seuraavatkin osat. Sarja soveltuu erinomaisesti juuri nojatuolimatkailuun, sillä en ole ihan varma nauttisinko Delhin kaoottisuudesta yhtä paljon livenä. Toivon mukaan sarjan muut osat onnistuvat paremmin juonen osalta. Erityisesti odotan miten vahvoilta ja monitasoisilta vaikuttavat naishahmot kehittyvät sarjan kuluessa.

Tarquin Hall: Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus
The Case of the Missing Servant (2009), suom. Tero Valkonen.
Gummerus 2012.

Kadonnutta palvelijatarta on ollut mukana jäljittämässä todella moni bloggaaja. Tässä joitakin poimintoja:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Kirja joka maasta
Kirjainten virrassa
Mari A:n kirjablogi

dekkariviikko Gummerus Intia salapoliisiromaani Tarquin Hall Vish Puri