Elizabeth stares at the photographs on her phone. A silver car, outside a very nice house. And something that shouldn’t be there. Then some close-ups. Some very convincing close-ups.
’You believe me?’ Nick asks.
’I believe you,’ says Elizabeth. Attached to the bottom of the car is a black box – the close-ups of which reveal what appears to be, in Elizabeth’s opinion, an alarmingly professional car bomb.
’Might I ask how you even noticed it?’
’Security,’ says Nick. ’It’s my job. I was checking for trackers.’
’So where is the bomb now?’ Elizabeth asks.
’Now?’ says Nick. ’I left it just where it was. I couldn’t stick it in the recycling.’
’You left it where it was? There is a live bomb still attached to your car?’
’I had a wedding to go to,’ says Nick, motioning over his shoulder.
Elizabeth nods. ’And if it should go off sometime today – bombs do, you know – you’ll be fine with it killing one of your neighbours?’
’I live on Hampton Road,’ says Nick.
Elizabeth understands. Big houses, big grounds. If the bomb were to go off, the worst that would happen is that someone complained about the noise.
’And also,’ says Nick, ’you don’t know my neighbours.’
’Tell me your story,’ says Elizabeth. ’And then we’ll worry about the unexploded bomb.’
Nick starts to speak, but his brain stops him. He’s nervous, which excites Elizabeth a little. Nervous of whom?
Elizabeth sits completely still, and waits. It can take a while, but, if you are still long enough, they come to you. Fitful babies, zooming kittens, men with secrets. With nothing to bounce off, their nervous energy eventually seems ridiculous to them, and across they trot.

– Richard Osman: The Impossible Fortune

Richard Osmanin Torstain murhakerho on jälleen koolla, ja hyvä niin. The Impossible Fortune jatkaa kirjasarjan viidennessä osassa tuttua ja turvallista linjaa, jossa rikos on vain tekosyy viettää aikaa näiden rakastettavien eläkeläissalapoliisien seurassa. Osman on jo löytänyt oman äänensä – ja yleisönsä – ja kirjoittaa nyt selvästi lukijoidensa iloksi. Sarjasta on tullut vuosittainen rituaali: syksyn ensimmäiset kylmät tuulet ja uusi Osman, ne kuuluvat yhteen kuin iltapäivätee ja skonssi.

Tällä kertaa tarina käynnistyy Joycen tyttären Joannan häistä, joita tietenkin vietetään torstaina. Morsiamen onnesta päästään nopeasti draamaan, kun bestman Nick näyttää Elizabethille kuvan autostaan löytyneestä pommista ja katoaa pian sen jälkeen. Pian torstain murhakerho on jälleen toiminnassa ja yrittää selvittää, mitä yhteistä on kadonneella häävieraalla, autopommilla ja 350 miljoonan punnan arvoisella bitcoinilla. Juoni on ehkä hivenen villi, mutta Osmanin maailmassa järkevyys ei ole pääasia – tärkeintä on seura.

Elizabethin tarinassa näkyy haikeutta ja uuden alun etsimistä, mutta hänen terävä mielensä on entisellään. Joyce kirjoittaa yhä hurmaavia päiväkirjamerkintöjään, leipoo kakkujaan (välillä kohtalokkain seurauksin) ja löytää joka käänteessä uusia ystäviä. Hän vaikuttaa välillä höpsähtäneeltä harhailevien päiväkirjamerkintöjensä kanssa, mutta tuon höpsön pinnan alla piilee viisas ja tarkkanäköinen nainen, joka tuntuu aina näkevän tärkeimmän totuuden pinnallisuuksien alta. Myös Ibrahim on edelleen sielukas ja empaattinen tarkkailija, jonka hiljainen läsnäolo antaa tarinalle painoa. Ronin menneisyys ammattiliittojen parissa on tehnyt hänestä, sanotaanko vaikka, melko ”joustavan” käsittelemään mutkikkaita tilanteita. Mutta tuon toisinaan karkean kuoren alla hän on mies, joka tekisi mitä tahansa ystäviensä ja perheensä puolesta – ja juuri sitä punnitaan tässä kirjassa. Sivuhahmot, kuten Ronin tyttärenpoika ja Ibrahimin rikostaustainen ystävä Connie, tuovat tuoretta energiaa muuten niin tuttuihin kulisseihin.

Osman aloitti välissä toisen sarjan We Solve Murders, joka sekin osoittautui ihan toimivaksi konseptiksi, mutta onpa hyvä, ettei eläkeläissalapoliiseja ole unohdettu. Ensimmäisen kirjan pohjalta tehty elokuva ei aivan yltänyt korkeisiin odotuksiini ja aiheutti sen ikävän sivuoireen, että tätä kirjaa lukiessa Helen Mirren, Pierce Brosnan ja kumppanit kummittelivat mielessä. Osman ottaa kyllä tästäkin kaiken irti, kun kirjassa Ron vannoo, että Pierce Brosnan on paras James Bond. Taitaa jatkossakin Brosnan näytellä Ronia, jos elokuvia on vielä luvassa – jatko-osien filmatisoinnista ei kuitenkaan ole vielä vahvistusta.

Osman osaa yhä yhdistää huumorin ja hellyyden tavalla, joka tekee näistä kirjoista enemmän kuin kevyttä viihdettä. Hän ei ehkä enää yritä yllättää, mutta hän osaa lohduttaa – ja joskus juuri sitä lukija kaipaa. The Impossible Fortune on kuin paluu vanhojen ystävien pariin: tiedät mitä odottaa, mutta silti naurat ääneen ja liikutut, kun he avaavat jälleen sydämensä ja teevalikoimansa. Kuuntelin kirjan Fiona Shaw’n lukemana, ja hänen tulkintansa on pääosin erinomainen – joskin joka toinen kerta väärin lausuttu Ibrahim aiheutti pientä hermostunutta värinää. Mutta ehkä sekin kuuluu asiaan: täydellisyyttä ei tässä maailmassa tavoitella, vaan inhimillisyyttä.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 39 – Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen.

Richard Osman:
The Impossible Fortune
Penguin Audio 2025
Äänikirjan lukija: Fiona Shaw

Sinua voisi myös kiinnostaa

Richard Osman: We Solve Murders

Richard Osman: The Bullet That Missed

Richard Osman: The Man Who Died Twice

Richard Osman: The Thursday Murder Club

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja cozy crime englanninkielinen helmet2025 helmethaaste Richard Osman The Impossible Fortune The Thursday Murder Club Torstain murhakerho