menu Menu
Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa
Art House, Käännöskirjallisuus, Kagge Erling, Norja, Tietokirjallisuus 22/12/2020 2 kommenttia
Richard Osman: The Thursday Murder Club Edellinen Cecilia Samartin: Kolibri Seuraava

Proosateoksessaan Kävelyretki ja muita kertomuksia sveitsiläinen kirjailija Robert Walser toteaa, että tarve päästä paikasta toiseen kokematta mitään matkan varrella on silkkaa hulluutta: “sillä en käsitä enkä tule ikinä käsittämään, että voi olla nautinto pyyhkäistä kauniin maailmamme halki kuin olisi hulluksi tullut ja joutuisi juoksemaan ollakseen vaipumatta kurjaan epätoivoon.”

Kesällä tammenlehtien yläpinnalla erottuu lukemattomia tummanvihreän vivahteita, kun taas alapuoli on vaaleampi, miltei sinertävän sävyinen. Kukat ovat niin pieniä, että niitä pitää varta vasten tihrustaa. Ne erottuvat vasta ihan läheltä. Usein minusta tuntuu kuin tammi haluaisi kertoa, ettei koskaan saa unohtaa katsoa.

Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa

Helmet-haasteessa olen tuskaillut tänä vuonna erityisesti kahden kohdan kanssa. Toinen oli “iloinen kirja” (en vaan tiedä millainen on iloinen kirja tai osaa sellaisia lukea) ja toinen oli “kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti”. No nyt löytyi kirja, joka olisi ehkä sopinut kumpaan vaan kohtaan. Yhden iloisen kirjan jo kelpuutin aiemmin, joten tämä menköön ennakkoluulojen piikkiin. Mieheni sai syksyllä lahjaksi Erling Kaggen kirjan Kaikki paitsi käveleminen on turhaa. Hän ei ole siihen vielä tarttunut, joten minä päätin nopeasti lukaista sen välissä. Tämän kirjan lukeekin helposti vaikka yhteen putkeen, minä käytin sen parissa kaksi iltaa.

Ehkä pitää vähän avata niitä ennakkoluuloja. Erling Kagge on norjalainen tutkimusmatkailija, kustantaja, kirjailija, juristi, taiteen keräilijä, yrittäjä ja poliitikko, joka on kävellyt pohjoisnavalle, etelänavalle ja Mount Everestille – siis ensimmäisenä ihmisenä kaikille kolmelle. Jonkinlaisesta supersuorittajasta ja sitkeyden ruumiillistumasta on siis kyse ja tunnen suurta epäluuloa sellaisia kohtaan. Mitä annettavaa hänellä voi olla tällaiselle mukavuudenhaluiselle perustallaajalle? Pelkäsin myös jotain itsestäänselvyyksiä pursuavaa selfhelp-höttöä. Kolmas ennakkoluulo koskee kirjan nimeä Kaikki paitsi käveleminen on turhaa. Tuollainen kärjekkyys nostaa karvat pystyyn, aivanko tosiaan kaikki muu on turhaa? Onneksi tämä ennakkoluulo helpotti heti, kun huomasin kirjan alkuperäisen nimen Å gå: ett skritt av gangen. Sehän tarkoittaa kävelemistä askel kerrallaan eikä suinkaan tuomitse kaikkea muuta turhuudeksi. Tämä ärsytys ei siis mene Kaggen piikkiin, vaan suomalaisen kustantajan epäonnistuneen nimivalinnan syyksi.

Näiden ennakkoluulojen lisäksi kirja kuitenkin myös veti puoleensa, sillä käveleminen on minulle ollut tämän poikkeuksellisen vuoden tärkeä henkireikä. Ystävän kanssa useana päivänä viikossa tehdyt aamukävelyt ovat olleet niin fyysisen kuin henkisen jaksamisen kannalta tärkeitä. Kävelyn terveysvaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia on myös esitelty paljon mediassa viime aikoina. Kaggen kirja yllättää erityisesti kahdella tavalla. Se ei keskity ainakaan koko aikaa huippusuorituksilla pröystäilyyn, vaan kertoo myös ihan tavallisesta kävelystä, siitä miten vaikka kävelemällä töihin voi kokea enemmän kuin istumalla ruuhkabussissa tai autossa. Toinen yllätys koskee sitä, ettei kirjassa tarjota selfhelp-höttöä (tyyliin “tee nämä kymmenen kohtaa, niin sinustakin tulee kävelyguru”) , vaan teemaa lähestytään hyvin filosofisesti ja hajanaisesti pohdiskellen. Ennakkoluulot tuli siis aika lailla kumottua. Niin niille usein käy, kun viitsii tutustua asiaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin rakastanut tätä kirjaa. Yllättävän vähän sain siitä lopulta irti. Olisiko kuitenkin norjalaisen yli-ihmisen ja suomalaisen perusmaleksijan välillä liian iso kuilu 🤔

Kirjassa Kagge käy läpi erilaisia kirjallisia viittauksia, filosofien näkemyksiä, historiallisia tapahtumia ja omia kokemuksiaan ja pohdintojaan liittyen kävelemiseen. Hajanaiset katkelmat vaihtelevat hyvin arkisista havainnoista korkealentoisiin filosofointeihin. Kyllä sitä suorittamistakin tästä kirjasta löytyy, eihän noin upeita meriittejä viitsi ohittaa. Onneksi Kagge osaa olla myös kriittinen itseään kohtaan ja kyseenalaistaa tarpeensa extreme-elämyksiin. Yksi aika hupaisa seikkailu on vaellus New Yorkin viemäriverkostossa. Kagge päätti seikkailijaystävänsä kanssa kulkea New Yorkin halki maanalaisia reittejä pitkin. Hän oli juuri muuttamassa erilleen lastensa äidin kanssa ja ajatteli että kaikki ongelmat muuttuisivat olemattomiksi, kun kirjaimellisesti ryömisi paskassa. No, eivätpä ne ongelmat mihinkään kadonneet eikä viemäri ollut paras paikka filosofoinnille. Mutta olipa ainakin hetkeksi muuta ajateltavaa, kun ryömi nelinkontin jäteliejussa torakoita kuhisevassa luolassa. Minä taidan käsitellä ongelmani vähän siistimmässä ympäristössä.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 3 – Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Erling Kagge:
Kaikki paitsi käveleminen on turhaa
Å gå: Ett skritt av gangen (2018),
suom. Kari Koski
Art House 2020
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Erling Kagge filosofia helmethaaste käveleminen Norja tutkimusmatkailu


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minua alkoi kiinnostaa, vaikka en kävelijäguru olekaan. Käveleminen rentouttaa mukavasti.

    1. Tässä kirjassa olikin positiivista, ettei tarvitse olla tutkimusmatkailija tai kävelyguru, vaan ihan “tavallinen” kävely riittää. Kävelemällä kokee enemmän, kun malttaa hidastaa ja keskittyy siihen mitä ympärillä on 🙂

keyboard_arrow_up