’In our country it’s difficult to get rid of tenants,’ Emilio said, not anxious to take the landlady’s part against a tenant so near at hand. ’Very difficult indeed.’
’He pays no rent,’ Maggie said. ’He has been a guest for a year and now his welcome is outworn.’
’I’m not sure we can help you,’ Emilio said, as if reinforced by the rest of the company.
’I thought we might, perhaps, get up a neighborhood petition,’ said Maggie, prompt, too, with her ’we’. She added, ’My son and daughter-in-law, of course, will—’
’It would make a scandal,’ Pietro said.
’But he himself is quite a scandalous person,’ said Maggie. ’I’m sure you must have heard—’
’There is a secretary but no scandal. Miss Cowan knows her, don’t you, Nancy?’
’Well, I wouldn’t say I know her,’ Nancy said. ’I believe I met her in Rome one time at the house of some English friends. She had a job in Rome.’
’Well,’ said Maggie, ’before this secretary there were boys.’
’It’s a Mediterranean custom and in Italy not a crime,’ the host said. ’I sympathize with you, Marchesa, but a petition…’ – he spread his hands –’… The scandal would fall on us, definitely, as Pietro says.’
’What does your lawyer say?’ said the psychologist.
’Oh, he’s working on it,’ said Maggie, somewhat vaguely and without conveying much enthusiasm for her lawyer.
’But Mr Mallindaine has a claim to Nemi,’ said Letizia. ’His ancestry goes back to ancient times. He can prove it.’
’You know him well?’ Maggie said.
’No, I don’t know him at all, but I heard—’
’Well, I,’ said Maggie bending her head sorrowfully, ’know him well.’ Since the subject of Hubert had been discussed, she seemed to have been unexpectedly put in the position of asking an unwelcome favor; her looks seemed to have lost their sensational quality.

– Muriel Spark: The Takeover

Lempikirjailijakaan ei kirjoita pelkkiä mestariteoksia. Olen lukenut Muriel Sparkilta jo melkoisen määrän romaaneja, ja parhaimmillaan hänen terävä, omalaatuinen ja täysin jäljittelemätön tyylinsä on minusta suorastaan nerokasta. The Takeover muistutti kuitenkin siitä, että pitkään kirjailijanuraan mahtuu väistämättä myös teoksia, jotka eivät aivan yllä parhaiden tasolle.

Vuonna 1976 ilmestynyt The Takeover sijoittuu Italiaan, Rooman eteläpuolella sijaitsevan Nemi-järven ympäristöön. Spark tunsi maisemat hyvin, sillä hän oli muuttanut Italiaan pysyvästi jo 1960-luvun lopulla. Nemi ei ole romaanille vain eksoottinen kulissi, vaan paikalla on pitkä mytologinen historia: järven rannalla sijaitsi antiikin aikana jumalatar Dianalle omistettu pyhäkkö.

Romaanin keskipisteessä on varakas amerikkalainen Maggie Radcliffe, joka omistaa Nemissä kolme huvilaa. Yhdessä niistä majailee hänen entinen ystävänsä ja suojattinsa Hubert Mallindaine, joka ei suostu lähtemään, vaikka Maggie haluaa häätää hänet. Hubertilla on sitä paitsi varsin erikoinen käsitys omasta asemastaan: hän uskoo polveutuvansa jumalatar Dianan ja Rooman keisari Caligulan jälkeläisistä ja alkaa rakentaa ympärilleen uutta Diana-kulttia.

Hubert ei tyydy pelkästään valtaamaan Maggien huvilaa. Talosta alkaa kadota arvokasta omaisuutta, jota Hubert myy rahoittaakseen elämäänsä ja uskonnollisia hankkeitaan. Samaan aikaan myös Maggien valtava omaisuus alkaa huveta aivan muualla. Hänen ympärillään pyörii melkoinen joukko siipeilijöitä, huijareita, palvelijoita, rakastajia ja muita enemmän tai vähemmän epäluotettavia ihmisiä, joista lähes jokainen yrittää tavalla tai toisella hyötyä toisistaan.

Romaanin nimi osoittautuukin osuvaksi. Kaikki tuntuvat olevan valtaamassa jotakin: Hubert Maggien taloa, erilaiset huijarit hänen omaisuuttaan ja varakkaat ulkomaalaiset puolestaan italialaista maata ja elämäntapaa. Samalla vanhan maailman järjestys on muutenkin murenemassa. Tapahtumat alkavat vuoden 1973 tienoilla, eikä ajankohta ole sattumaa. Öljykriisi ravisteli maailmantaloutta, ja Spark kuvaa romaanissa maailmaa, jossa rahan ja omistamisen merkitys on muuttumassa. Vanhat omaisuudet, huvilat, taideteokset ja korut eivät enää tarjoakaan turvaa. Päinvastoin ne tekevät omistajistaan houkuttelevia kohteita varkaille ja huijareille.

Tämä on minusta The Takeoverin kiinnostavin puoli. Spark kirjoittaa 1970-luvun rikkaista ihmisistä, jotka käyttäytyvät kuin vanhat säännöt olisivat edelleen voimassa, vaikka maailma heidän ympärillään on jo muuttunut. Kukaan ei tunnu varsinaisesti tekevän mitään hyödyllistä. Ihmiset omistavat taloja, siirtelevät rahaa, käyvät oikeutta, juovat, syövät, makaavat toistensa kanssa ja suunnittelevat erilaisia petoksia. Raha kiertää ihmiseltä toiselle lähes yhtä mielivaltaisesti kuin ihmissuhteetkin.

Kaiken tämän rinnalla kulkee Hubertin Diana-kultti. Spark yhdistää antiikin mytologiaa, kristinuskoa ja modernia rahakulttia tavalla, jossa uskonto ja talous alkavat oudosti muistuttaa toisiaan. Hubert rakentaa itselleen mytologiaa, jolla hän oikeuttaa oman asemansa ja ennen kaikkea oikeutensa toisten omaisuuteen. Romaani viittaa myös James George Frazerin klassiseen The Golden Bough -teokseen, jonka lähtökohtana on juuri Nemin Dianan pyhäkkö ja sen rituaalinen kuninkuus.

Ainekset ovat siis suorastaan herkulliset. Silti The Takeover ei minusta oikein löydä niille toimivaa muotoa. Sparkille ominainen moraaliton henkilögalleria on jälleen paikalla. Hänen romaaneissaan ihmiset ovat harvoin erityisen mukavia, eikä heidän tarvitsekaan olla. Parhaimmillaan juuri se tekee kirjoista niin hauskoja: Spark tarkkailee henkilöitään kylmän rauhallisesti samalla kun nämä käyttäytyvät täysin pöyristyttävästi. Tässä henkilöhahmoja on kuitenkin niin paljon ja heidän keskinäisiä suhteitaan, petoksiaan ja juoniaan niin runsaasti, että kokonaisuus alkaa hajota.

Erityisesti romaanin keskivaiheilla huomasin välillä lähinnä yrittäväni muistaa, kuka kukin oli ja kuka parhaillaan huijasi ketä. Henkilöt jäävät tarkoituksellisen etäisiksi, mutta tällä kertaa etäisyys ei synnyttänyt samanlaista mustaa komiikkaa kuin Sparkin parhaissa romaaneissa. Se teki lukemisesta pikemminkin yllättävän yhdentekevää.

Ja juuri se taitaa olla The Takeoverin suurin ongelma. Kirjassa tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista – varkauksia, petoksia, seksisuhteita, kidnappauksia, oikeusjuttuja ja uskonnollisia rituaaleja – mutta mikään niistä ei tunnu kovin merkitykselliseltä. Spark heittelee ilmaan kiinnostavia ajatuksia rahasta, omistamisesta, uskonnosta ja länsimaisen yhteiskunnan murroksesta, mutta ne eivät aivan nivoudu yhteen samalla häikäisevällä tavalla kuin hänen parhaissa teoksissaan.

Ehkä The Takeover onkin romaani, jota arvostan ajatuksena enemmän kuin lukukokemuksena. Sen kuva maailmasta, jossa raha on menettämässä vanhaa merkitystään mutta ihmiset takertuvat siihen entistä epätoivoisemmin, on terävä. Samoin Nemin muinaisen Diana-kultin yhdistäminen 1970-luvun kansainväliseen jet set -elämään on juuri sellaista omituista kirjallista ideaa, jonka vuoksi Sparkista pidän. Mutta tällä kertaa nerokas idea ei aivan muuttunut nerokkaaksi romaaniksi.

Onneksi lempikirjailijan kanssa voi tämänkin antaa anteeksi. Kun tuotannossa on tarpeeksi monta mestariteosta, joukkoon mahtuu hyvin yksi vähän kummallisempi huvila Nemi-järven rannalla. Joka tapauksessa tämä vuonna 1976 julkaistu kirja oli mahtava löytö Spark-kokoelmaani Tallinnan ihanasta REaD-kirjakaupasta.

Muriel Spark: 
The Takeover
Macmillan 1976

Sinua voisi myös kiinnostaa

Muriel Spark: Aiding and Abetting

Frances Wilson: Electric Spark: The Enigma of Muriel Spark

Muriel Spark: The Public Image

Muriel Spark: Memento Mori

Muriel Spark: The Mandelbaum Gate

Muriel Spark: The Complete Short Stories

Muriel Spark: The Driver’s Seat

Muriel Spark: The Bachelors

Muriel Spark: Curriculum Vitae: A Volume of Autobiography

Muriel Spark: Territorial Rights | Naistenviikkohaaste 2021

Muriel Spark: A Far Cry from Kensington

Muriel Spark: The Comforters

Muriel Spark: Loitering with Intent | Naistenviikkohaaste 2019

Muriel Spark: The Girls of Slender Means | Naistenviikkohaaste 2019

Muriel Spark: The Prime of Miss Jean Brodie | Klassikkohaaste 8

Seuraa Kirjaluotsia

1970-luku brittiläinen kirjallisuus Diana-kultti englanninkielinen Italia Muriel Spark Nemi raha The Takeover