What do you fear when you fear everything? Time passing and not passing. Death and life. I could say my lungs never filled with enough air, no matter how many puffs of my inhaler I took. Or that my thoughts moved too quickly to complete, severed by a perpetual vigilance. But even to say this […]

Part of what made the old world so terrible, so prone to destruction, was a total lack of preparation for the personal energies often called feelings. Mother told us about these kind of energies. Especially dangerous for women, our bodies already so vulnerable in ways that the bodies of men are not. It was a […]

Here and there, solo spires rise above the giants’ chorus. They look like green thunderheads, or rocket plumes. From below, the tallest neighbors read like mid-sized incense cedars. Only now, seventy yards above the ground, can Nicholas gauge the true size of these few old ones, five times larger than the largest whale. Giants march […]

It begins with music. I must have been about two years old. My bed was by a window; the sun was shining in. I remember my father lying next to me, playing the violin, his eyes hidden behind black glasses. The scroll of the violin was pressed against the mattress; the instrument’s lower body was […]

Lauantaina Kimin ystävät tulevat meille käymään. He tulevat New Yorkista, Dubaista, Oslosta ja Kööpenhaminasta. Olemme liikuttuneita heidän päätöksestään keskeyttää kaikki ja hypätä lentokoneeseen tullakseen meidän luoksemme. Monet heistä ovat meille uusia tuttavuuksia. Olemme kuulleet heidän seikkailuistaan Kimin kanssa, mutta emme ole tavanneet heitä kasvokkain aiemmin. Yhtäkkiä talo on täynnä nuoria ihmisiä. Nauru ja kyyneleet vuorottelevat, […]

Tässä välissä, Sei, painettujen kirjojen aikakaudella, kaikki oli selkeämpää. Kun Teos tuli painokoneesta, se oli täydellinen, kokonainen ja muuttumaton kuin sementtiin valettu veistos. Kaikkine virheineen, epätäydellisyyksineen ja sattumanvaraisuuksineen (missä vaiheessa tekijä oli päättänyt lopettaa kirjoittamisen, millaisiin kompromisseihin kustannustoimittajan kanssa oli päädytty, millaisia kirjoitusvirheitä tekstiin jäi) se oli Jumalan sana, lopullinen Teos, joka alkoi elää omaa […]

Tasa-arvo ei ole naiskysymys, vaikka me olemmekin siinä altavastaajia. Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. Epäoikeudenmukaisuus ei ole minulle mikään uusi asia, mutta tasapaino on. Ystävystyttyäni Irman kanssa opin että naisilla, jotka tuntevat vetoa toisiinsa, ei ole tiettyjä vakiintuneita rooleja. Me olemme avoimia, me olemme keskeneräisiä. Lisäksi suhteessamme vallitsee symmetria, ja se tuo vakautta tilanteeseen jossa mikään muu […]

Eräänä päivänä toukokuun alussa kun Ingrid tuli töistä kotiin ja Jan istui keittiössä ja sanoi haluavansa kertoa jotain, Ingridistä tuntui kuin hän olisi jo kokenut sen ja joutui nyt käymään kaiken läpi toisen, kolmannen tai ehkä jopa neljännen kerran. Samalta hänestä oli tuntunut silloin seitsemänvuotiaana, kun isoäiti oli seissyt hänen huoneensa oviaukossa ja sanonut, että […]

After all, were we not ọgbanje? It was an insult to be subject to the decisions made around what was just a vessel. To be carried away like cargo, to be deposited in the land of the corrupters, inside this child simmering with emotions, searching for us because she was uprooted and alone, and we, […]

Edelleen oli joskus silti päiviä joina hän oli teennäinen ja kömpelö, liian hallinnassa tai toivottoman hidas, kyvytön heittäytymään. Silloin hän veti hupun päähänsä ja halusi kuolla. Mutta huonoja päiviä oli muillakin, myös Oonalla, ja jos heillä molemmilla oli huono päivä yhtä aikaa, he nyhjöttivät kotiin palattuaan toistensa kyljessä, söivät karkkia ja katselivat tietokoneelta sarjoja, joissa […]

Nick ja minä olimme tavanneet viikon aikana pari kertaa, aina silloin kun Bobbi oli ollut luennoilla. Nick toi käydessään pieniä tuliaisia. Yhtenä päivänä hän toi jäätelöä ja keskiviikkona rasiallisen donitseja O’Connell Streetin kojusta. Donitsit olivat vielä lämpimiä kun hän tuli, ja söimme ne kahvin kanssa ja juttelimme. Hän kysyi, olinko ollut paljon yhteydessä isääni viime […]

154. On houkuttelevaa johtaa tästä jonkinlainen kehityskertomus: ajan mittaan rauhoitumme ja kasvamme ulos harkitsemattomasta rakkaudestamme kiihkoon (eli punaiseen); ajan mittaan opimme rakastamaan hienovaraisempia asioita, joissa on enemmän vivahteikkuutta, ja sitä rataa. Minun rakkauteni siniseen ei ole kuitenkaan koskaan tuntunut kypsymiseltä tai hienostumiselta, saati rauhoittumiselta. Totuushan on, että ihminen voi säilyttää kromofiilisen holtittomuutensa pitkälle aikuisikään asti. […]

Niin. Kyllä. Hirvittävintä oli ajatella, kuinka löytää voimia seuraavalle päivälle vain jotta voisi tehdä juuri sitä mitä on tehnyt ennenkin ja kuten on tehnyt niin monet päivät sitä ennen, kuinka löytää viitseliäisyys kaikille sille typerälle hääräämiselle ja touhuamiselle, aikeille, projekteille joista ei lopulta tule mitään, joista ei ”loppupeleissä” ole mitään hyötyä… Nuo välttämättömyyksien pakoyritykset, jotka […]

Kun lapset heräsivät viideltä, isä hoiti hommansa. Hän valmisti aamiaista, vaihtoi aamukakkavaipan, valmisti lapsille hopeateetä, joka oli hänen äidinäitinsä suosikkijuoma ja koostuu lämpimästä vedestä, maidosta ja hunajasta. Naisystävä tosin pelkää kuollakseen että lapset saavat liikaa sokeria, joten juoma on yksinkertaistunut lämpimäksi vedeksi ja maidoksi, mutta naisystävä on myös lukenut uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan tavallinen maito […]