menu Menu
Akwaeke Emezi: Freshwater
Emezi Akwaeke, Grove Press, Nigeria, Ulkomainen kaunokirjallisuus 11/05/2019 2 kommenttia
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei Edellinen Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä Seuraava

After all, were we not ọgbanje? It was an insult to be subject to the decisions made around what was just a vessel. To be carried away like cargo, to be deposited in the land of the corrupters, inside this child simmering with emotions, searching for us because she was uprooted and alone, and we, always we, having to fix it, well, you miss your father – why we don’t know, the man was just a man, and you miss the amen and that yellow girl you used to run around with, and you have work to do, work to do, and no time to shatter any further, and you hide in a lecture hall and cry and cry as if you have something to cry about? Very well, we will do you this one thing, because it was always you and us together, and you named us the shadow that eats things and the smoke that hides the mother color from our teeth, and you have granted us dominion over this marble room that you call your mind, so here is the place where you miss that man and the girls and the road you used to run down, it is soft and fleshy, a bulb of feeling, and here we are like a useful edge and here is the cut, here is the fall, here is the empty that follows it all.

Here is the empty that follows it all.

Akwaeke Emezi: Freshwater

Nigerialaissyntyisen Akwaeke Emezin säkenöivä esikoisromaani Freshwater on aivan omaa luokkaansa, en ole koskaan lukenut mitään vastaavaa. Kirja herätti huomioni tämän vuoden Women’s Prize for Fictionin pitkällä listalla, harmi ettei se yltänyt lyhytlistalle. Omintakeinen kirja vei niin mennessään, että luin sen lähes yhteen menoon kun piti vain vähän vilkaista toisen kirjan ollessa vielä kesken. Ymmärtääkseni romaani on vahvasti omaelämäkerrallinen, joten hyväksyn sen mukaan elämäkertahaasteeseeni.

Freshwater kertoo Adasta, joka syntyy toinen jalka tuonpuoleisessa. Hänen syntymänsä on vastaus hänen vanhempiensa Saulin ja Saachin rukouksiin, mutta jotain on mennyt pahasti vikaan. Pienestä pitäen Ada on impulsiivinen, räjähtävään kiukkuun ja pohjattomaan suruun taipuvainen lapsi, joka aiheuttaa jatkuvaa huolta vanhemmilleen. Ada on ọgbanje, pahansuopa henkilapsi, jonka kirous on syntyä aina uudelleen samoille vanhemmille ja tehdä heille kiusaa kaikin mahdollisin tavoin. Igbo-uskomuksen mukaan ọgbanjet ovat pahoja henkiä tai jumaluuksia, jotka menevät lapseen joka yleensä kuolee nuorena ja siirtyvät taas seuraavaan lapseen aiheuttaakseen perheelle mahdollisimman paljon surua. Adan sisällä asuvat henget ovat syntyneet Ala-nimisestä pytonista ja tulleet henkiportista, josta eivät pääse enää takaisin niin kauan kuin Adan ruumis on elossa. Ada kuitenkin selviää aikuisuuteen, mutta hänen sisällään rellestävät henget jakavat hänen minuutensa moneen osaan ja saavat hänet usein vahingoittamaan itseään.

Ada kokee lapsuudessa suuren menetyksen, kun hänen äitinsä muuttaa työn perässä ulkomaille ja käytännössä jättää perheensä. Ada itse muuttaa 16-vuotiaana Amerikkaan opiskelemaan ja joutuu siellä seksuaalisen väkivallan uhriksi. Traumaattisen kokemuksen seurauksena Adan mieli jakaantuu pysyvästi useisiin minuuksiin, joista vahvin ja dominoivin, Asụghara, ottaa ohjat. Viettelevä ja suorapuheinen Asụghara omalla tavallaan suojelee Adaa, mutta hänen julkea menettelytapansa asettaa Adan myös alttiiksi vaaroille. Herkempää minuutta edustaa Saint Vincent, joka saa Adan seurustelemaan myös tyttöjen kanssa ja häivyttämään naiseutensa merkkejä. Erilaisten minuuksien sätkynukkena Ada vajoaa yhä syvemmälle mielensä pimeisiin nurkkiin.

Tämä vimmainen kasvutarina kerrotaan Adan mielen marmoripalatsissa asuvien henkien näkökulmasta. Välillä äänessä on koko kollektiivinen henkijoukko me-muodossa ja välillä hengistä dominoivin, Asụghara. Itse Ada pääsee harvoin ääneen, mutta lopulta hänen onnistuu löytää tapa tasapainotella kaikkien minuuksiensa kanssa. Kun terapia ja itsensä vahingoittaminen eivät karkota marmoripalatsin asukkaita, Ada päättää hyväksyä kaikki eri puolensa ja ottaa paremmin selvää juuristaan. Hän palaa Nigeriaan ja on valmis kohtaamaan pytonin.

Emezin omintakeinen tapa käsitellä identiteettiä, monenlaisia minuuksia ja mielenterveyden ongelmia suhteessa Igbo-kulttuurin uskomuksiin on kerrassaan kiehtova. Romaani on myös kielellisesti taidokas. Eri kertojaäänet erottuvat selvästi toisistaan ja antavat lukijalle ainakin jonkinasteisen kokemuksen siitä, miltä tuntuu kun oma persoona on jakaantunut niin ristiriitaisiin ääniin ja ilmaisutapoihin. Tämä rohkea ja omaääninen teos luikerteli käärmeen lailla hiljaa sisimpääni ja käpertyi kerälle sydämeeni.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 16 – Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.

Akwaeke Emezi: Freshwater
Grove Press 2018
Kirjastolaina

Akwaeke Emezi: Freshwater
Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#elämäkertakaikkiaan Akwaeke Emezi englanninkielinen esikoiskirja Freshwater helmethaaste mielenterveys Nigeria


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Vaikuttava on kirjoituksesikin. Pidin viimeisestä lauseesta. Käärme on kai siinä positiivinen vertauskuva – kerällä sydämessäsi?

    1. Kiitos Leena 🙂 Ymmärsit oikein, tämä kirja nimenomaan teki vaivihkaa pesän sydämeeni. Vaikka alkuun oli vaikea päästä sen maailmaan sisään, lopulta se vei täysin mukanaan ja jätti vahvan muistijäljen. Vahva suositus!

keyboard_arrow_up