menu Menu
Sophie Mackintosh: The Water Cure
Iso-Britannia, Mackintosh Sophie, Penguin Books, Ulkomainen kaunokirjallisuus 29/05/2019 0 kommenttia
Adam Haslett: Imagine Me Gone Edellinen Richard Powers: The Overstory Seuraava

Part of what made the old world so terrible, so prone to destruction, was a total lack of preparation for the personal energies often called feelings. Mother told us about these kind of energies. Especially dangerous for women, our bodies already so vulnerable in ways that the bodies of men are not. It was a wonder that there were still safe places, islands like ours where women can be healthful and whole.

’We’ve cracked it,’ King told us in the first days of the drowning game. Inventing a new therapy always put him in an expansive, joyful mood. He whirled Mother around in his arms, her shoulder blades tight against his hands, feet off the floor. Day of happiness! We ate a whole packet of chocolate wafers to celebrate, only slightly stale, dipped in goat’s milk.

The air did become lighter; small seabirds came to our home, hovered around the garden, the pool, and sang to each other. Yet beyond the forest, beyond the horizon, the toxin-filled world was still there. It was biding its time.

Sophie Mackintosh: The Water Cure

Taisin alunperin löytää Sophie Mackintoshin esikoisromaanin The Water Cure viime vuoden Man Booker -ehdokaslistalta. Olen nähnyt siitä arvioita, joissa kirjaa verrataan mm. Margaret Atwoodin klassikkodystopiaan Orjattaresi. Varsinaisesta dystopiasta ei kuitenkaan ole kyse, tosin voi kirjan niinkin nähdä. Itse tulkitsin, että tarina sijoittuu suunnilleen tähän aikaan ja kyse on pikemminkin kultista jonka johtaja on saanut muut uskomaan, että ulkopuolinen maailma on saastunut ja vain hän voi auttaa yhteisön jäseniä pelastumaan. Kirja on tosiaan monitulkintainen, joten olisi kiinnostavaa kuulla muilta kirjan lukeneilta erilaisia tulkintoja.

Grace, Lia ja Sky ovat siskoksia, jotka ovat eläneet koko elämänsä saaressa hylätyssä hotellissa, eristyksissä muulta maailmalta. Siskosten äiti ja isä, jota sanotaan Kuninkaaksi, ovat ”pelastaneet” tyttärensä myrkylliseltä maailmalta, jossa miehet ovat vaaraksi naisille ja jonka ilma on vaarallista hengittää. Erikoisten itse kehittämiensä terapiamuotojen avulla he antavat tytöille valmiuksia selvitä. Heidän on esimerkiksi juotava suolavettä kunnes oksentavat, pidätettävä henkeään pyörtymiseen saakka ja puettava uima-altaaseen hukkumismekoksi kutsuttu raskas vaate, joka auttaa pysymään pitkään veden alla. Rakkausterapiaksi kutsutaan sitä, kun yhden siskoista on tapettava hiiri tai sammakko toisen siskon puolesta. Saaressa on aiemmin majoittunut myös muita rikkinäisiä naisia, jotka ovat hakeneet apua ongelmiinsa näistä hoidoista. Äärimmäisin hoitomuoto on vesiparannus, joka oli monelle liikaa. Näitä naisia ei saarella enää ole ja he puhuvat lukijalle lyhyiden fragmenttien kautta hotellin vieraskirjan sivuilta.

Kirja käynnistyy siitä, että siskosten isä, Kuningas, on kadonnut ja uskotaan kuolleen. Kuninkaan poissaolo lisää äidin ja tytärten turvattomuutta, mutta ilmassa on aistittavissa myös helpotusta. Tunnelma kiristyy kuitenkin uudelleen, kun saarelle haaksirikkoutuu kolme vierasta miestä. James, hänen veljensä Llew ja tämän poika Gwil majoittuvat taloon odotellessaan omaa väkeään hakemaan heitä. Äiti nöyryyttää miehiä ja käyttäytyy töykeästi ja julmasti heitä kohtaan, mutta pian myös hän katoaa saarelta. Siskokset, jotka on kasvatettu pelkäämään miehiä, ovat nyt yksin näiden vieraiden miesten kanssa.

Romaani jakaantuu kolmeen osaan ja kertojaääninä ovat joko siskokset erikseen tai kaikki kolme yhtenä joukkona me-muodossa. Me-muoto on kiinnostava kerrontaratkaisu ja korostaa siskosten tiivistä yhteyttä ja ”me vastaan muu maailma” -asetelmaa. Toisaalta vanhemmat ovat erikoisilla kasvatusratkaisuilla asettaneet siskokset jatkuvaan kilpailuasetelmaan, jossa vain vahvin ja onnekkain voi selvitä. He ruokkivat siskosten välistä kateutta ja epäreiluuden tunteita antamalla välillä huomiota pelkästään yhdelle heistä. Vuosittain perheessä arvotaan kuka on kenenkin ”kaikista rakkain”, kenelle on lupa antaa lohtua, huomiota ja hellyydenosoituksia. Siskoista keskimmäinen Lia on jo monesti vetänyt tyhjän arvan ja suorastaan janoaa kosketusta ja rakkaudenosoituksia. Kirjan toinen osa keskittyykin häneen, sillä miesten tulo saarelle saa hänet uhmaamaan vaaraa ja etsimään kaipaamaansa yhteyttä ja kosketusta miehistä.

Kirjan kolmannessa osassa äänessä on enimmäkseen vanhin siskoista, Grace, jonka tarina sisältää sellaisia paljastuksia, jotka saavat tarkastelemaan tyttöjen koko tilannetta uusin silmin. En halua niitä tässä kertoa, jotta lukijalla säilyy jännitys loppuun saakka. Varoituksen sanana kuitenkin paljastan sen verran, että kaikkiin kysymyksiin ei saada vastausta. Mackintosh jättää rohkeasti lukijankin tuuliajolle. Kirjassa ei anneta suoria vastauksia esimerkiksi siihen, onko ulkomaailmassa oikeasti kaikki ihan kunnossa ja onko kyse vain vanhempien perustamasta kultista ja julmasta hyväksikäytöstä. Moni muukin asia jää lukijan pääteltäväksi. Jos siis pidät tarinoista, joissa langat solmitaan selkeästi yhteen, tämä kirja ei ehkä ole sinua varten. Jos taas sytyt arvoituksellisuudesta ja monitulkintaisuudesta, sitä olisi tässä kirjassa tarjolla kauniin kielen ja pahaenteisen tunnelman lisäksi.

Tarinassa on kauneutta ja pimeyttä, herkkyyttä ja julmuutta, ja kaiken yllä leijuu mystinen tunnelma. Sisarusten välinen dynamiikka on kiinnostavasti kuvattu, siitä nautin kirjassa eniten. Kokonaisuutena romaanista jäi kuitenkin hieman hämmentynyt olo enkä tiedä mikä sen sanoma loppujen lopuksi on. Kuuntelin kirjan äänikirjaversiona, jota oli paikoin vaikea seurata. Äänikirjassa kaikki kolme lukijaa äänsivät esimerkiksi Llewn nimen aivan eri tavoin ja siksi meni hetki että ymmärsin kenestä puhuttiin. Myös väleissä olevien fragmenttien kertojat jäivät epäselviksi. Luulin ensin, että ne olivat tyttöjen äidin kirjeitä Kuninkaalle, mutta ne taisivatkin olla eri naisten kirjoittamia katkelmia vieraskirjasta. Ehkä tämä kirja toimii paremmin fyysisenä kirjana ja itse luettuna.

Sophie Mackintosh: The Water Cure
Penguin Books 2018
Äänikirjan lukijat: Hannah Murray, Gemma Whelan, Morfydd Clark
Kuunneltu Storytelista

äänikirja dystopia esikoisromaani Man Booker naisen asema Sophie Mackintosh The Water Cure


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up