menu Menu
Richard Powers: The Overstory
Powers Richard, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 26/05/2019 18 kommenttia
Sophie Mackintosh: The Water Cure Edellinen Aeham Ahmad: The Pianist of Yarmouk Seuraava

Here and there, solo spires rise above the giants’ chorus. They look like green thunderheads, or rocket plumes. From below, the tallest neighbors read like mid-sized incense cedars. Only now, seventy yards above the ground, can Nicholas gauge the true size of these few old ones, five times larger than the largest whale. Giants march down into the ravine the three of them climbed last night. In the middle distance, the forest broadens into denser, deeper blue. He has read about these trees and their fog. On every side, trees lap at the low, wet sky, the clouds they themselves have helped to seed. Skeins of aerial needles – knobbier and more gnarled, a different thing from the smooth shoots growing at ground level – sip the fog banks, condensing water vapour and sieving it down the sluices of twigs and branches. Nick glances upstairs into the kitchen, where their own water-catchment system works away, running droplets into a bottle. What struck him as ingenious last night – water for nothing – turns crude compared to the tree’s invention.

Nicholas watches the drama as if thumbing an infinite flip-book. The land unfolds, ridge beyond ridge. His eyes adjust to the baroque abundance. Forests of five different shades bathe in the mist, each one a biome to creatures still to be discovered. And every tree he looks on belongs to a Texas financier who has never seen a redwood but means to gut them all to pay off the debt he took on to acquire them.

Richard Powers: The Overstory

Tämän vuoden Pulitzer-voittaja Richard Powersin The Overstory on yhtä runsas ja rehevä kuin kuvaamansa aihe, puut. Sen juuret ovat tukevasti kiinni tarinankerronnan ytimessä ja sen lehvästö kurottelee korkeuksiin, josta lukija katselee maailmaa uudistuneena ja täynnä ihmetystä. Miten ihmeellisten olentojen kanssa jaamme tämän planeetan ja miten sokeasti niiden joukossa kuljemme! Miten mitättömiä olemme verrattuna noihin ikiaikaisiin jättiläisiin ja miten vaivatta niitä kuitenkin tuhoamme! The Overstory on mammuttimainen, vehmas, moneen suuntaan oksiaan kurotteleva romaani, joka saa katsomaan ympärilleen uusin vihreänsävyisin silmin. Sen luettuaan ei voi olla hullaantumatta puihin.

Romaanin ensimmäinen osa esittelee yhdeksän ihmistä, joiden elämäntarinat linkittyvät eri tavoin puiden kanssa. Sukunsa maatilaa yksin asuttava Nicholas Hoel on kaupallisesti epäonnistunut taiteilija, jonka pihalla hänen isoisoisoisoisänsä istuttama kastanjapuu, suvun ylpeys ja seudun maamerkki, on kuolemassa. Mimi Man isä taas on Kiinasta paennut insinööri, joka tekee itsemurhan kotipihaan istuttamansa mulperipuun alla. Adam Appich rakastui lapsena hyönteisten maailmaan ja vartuttuaan kiinnostui psykologiasta. Hän tekee tutkimusta maailmanparantajista. Ray ja Dorothy Brinkman ovat aviopari, jotka vanhoilla päivillään löytävät syvemmän yhteyden toisiinsa ja maailmaan puiden välityksellä. Vietnamin veteraani Douglas Pavlicek on tullut puun pelastamaksi ja omistaa elämänsä vuorostaan puiden pelastamiseen. Intialaissiirtolaisten poika Neelay Mehta vammautuu pudotessaan puusta, mutta tekee menestyksekkään uran pelisuunnittelijana. Hänen luomansa virtuaaliset universumit saavat innoituksensa luonnosta. Patricia Westerford on kuulovammainen dendrologi eli puiden tutkija, joka onnistuu tutkimuksissaan selvittämään puiden ainutlaatuisen kyvyn kommunikoida keskenään. Hänen tutkimuksiaan ensin pilkataan, kunnes vuosien kuluttua muutkin tutkijat päätyvät samaan lopputulemaan. Olivia Vandergriff on nuori opiskelija, joka saamansa sähköiskun seurauksena uskoo kuulevansa viestejä korkeimmilta voimilta. Ne kertovat hänelle, että kaikkein ihmeellisimmät neljän miljardin vuoden aikaisen elämän tuottamista asioista tarvitsevat hänen apuaan.

Kirjan edetessä näiden ihmisten elämänpolut alkavat risteytyä toistensa kanssa. He kaikki kokevat tavalla tai toisella herätyksen siitä, että elintärkeä ja arvokas mutta useimmille ihmisille näkymätön maailma on vaarassa kadota. Etenkin heitä yhdistää huoli Kalifornian ja Oregonin punapuumetsistä, joita uhkasi 90-luvulla täydellinen tuho puuteollisuuden avohakkuiden vuoksi. Punapuut voivat kasvaa yli sata metriä korkeiksi ja elää yli 2000 vuotta vanhoiksi. Niiden massiiviset hakkuut johtivat 90-luvulla Timber Wars -nimellä kulkevaan protestiliikkeeseen, jossa aktivistit käyttivät äärimmäisiäkin toimia estääkseen puiden kaatamisen. Osa kirjan henkilöistä osallistuu tällaiseen aktivismiin, joka johtaa lopulta rikollisiin tekoihin ja odottamattomaan onnettomuuteen. Vuosikausia he kantavat tekojensa taakkaa ja toisaalta pöyhivät niiden moraalista maaperää. Missä menee rajat, kun tavoitteena on suojella koko ihmiskunnalle ja planeetalle elintärkeitä organismeja? Aktivistien omistautuminen tehtävälleen on kunnioitettavaa. Valitsemassani lainauksessa (yllä) kaksi henkilöistä viettää yli vuoden korkealla punapuussa estääkseen raivauskoneita kaatamasta sitä.

Eräs kirjan henkilöistä sanoo, että nykyihmiset ovat ”kasvisokeita”, eivät tunne edes yleisimpiä puulajeja ympärillään tai ymmärrä niiden rikasta elämää. Konkreettisesti eivät näe metsää puilta saati itse puitakaan. Mitä kauemmaksi ihminen vieraantuu luonnosta, sen helpompaa siihen on suhtautua vain omiin tarkoitusperiin valjastettavana luonnonvarana, omaisuutena. Ymmärtämättömyys kasvien monimuotoisesta maailmasta johtaa kuitenkin siihen, että ihminen sahaa puun sijasta omaan nilkkaansa, tuhoaa samalla omaa elinympäristöään. Kirjan loppupuolella on perspektiiviä antava ajatusleikki. Jos planeettamme elämä tiivistettäisiin yhteen tuntiin, ihminen ilmaantuu vasta viimeisen neljän sekunnin aikana ja viimeisellä sekunnilla kaikki muu elämä planeetalla on valjastettu tämän yhden lajin selviämiseen. Siinäpä ajateltavaa.

Rikkaiden luontoteemojen lisäksi kirjassa on huippukiinnostavaa psykologista pohdintaa. Olen itse koulutukseltani sosiaalipsykologi ja minua ilahdutti löytää kirjasta viittauksia tunnettuihin sosiaalipsykologisiin tutkimuksiin. Yksi henkilöistä osallistui kohuttuun Stanfordin vankilakokeeseen, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Puolet koehenkilöistä määrättiin esittämään vanginvartijoita ja puolet vankeja. Koe keskeytettiin vain kuuden päivän jälkeen, kun vanginvartijoina toimivat koehenkilöt alkoivat kohdella vankeja yhä raaemmin. Kirjassa kokeeseen vangin roolissa osallistunut Douglas peilaa kokemusta monta kertaa myöhemmin elämässään ensin Vietnamin sodassa ja sitten vangittuna aktivistina.

Koska kirja on yksityiskohdiltaan ja kieleltään yhtä rikas kuin kuvaamansa aihe, koin sen lukemisen aluksi haastavana. Luen paljon englanniksi, mutta tähän tekstiin sisälle pääseminen tuntui vaikealta. Sitten keksin ratkaisun. Ensimmäistä kertaa sekä luin että kuuntelin samaa kirjaa yhtä aikaa. Asetin äänikirjan 1,75-kertaiselle nopeudelle ja pääsin aika lähelle omaa lukunopeuttani. Kun seurasin tekstiä ja kuulin sen samalla luettuna, pystyin keskittymään paremmin ja teksti aukeni aivan eri tavalla. Suosittelen kokeilemaan, se on myös loistava keino harjoitella vierasta kieltä. Aluksi tuntui oudolta, että lukemani teksti kuului päässäni vieraalla äänellä, mutta kun siihen tottui se oli aika hauskaa. Suzanne Toren on muuten ilmiömäinen lukija. Ensimmäistä kertaa päädyin selaamaan lukuaikapalvelun valikoimaa lukijan perusteella. Hän on lukenut äänikirjoja jo 30 vuotta, joten vaihtoehtoja löytyy. Siinäpä vinkki seuraavaan Helmet-haasteeseen: Äänikirja, jonka lukijasta pidät.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen. Toivon, että ihan jokainen lukisi tämän kirjan. Sen sanoma on yleismaailmallinen.

Richard Powers: The Overstory
William Heinemann 2018
& äänikirjaversio Cornerstone Digital 2018
Äänikirjan lukija: Suzanne Toren

Kirjastolaina &
kuunneltu Storytelista

Richard Powers: The Overstory

äänikirja helmethaaste luontoaktivismi Pulitzer puut Richard Powers The Overstory


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Olipas kiinnostava postaus kirjasta, josta en ollut kuullut aikaisemmin. Puut ovat lähellä sydäntäni ja aina riipaisee, kun tuttuun maisemaan tulee hakkuuaukeama. Olen kotoisin maaseudulta ja maitotilamme oli sankan metsän keskellä. Kävin pari vuotta sitten katselemassa lapsuuden maisemia, jotka olin 13-vuotiaana joutunut hyvästelemään. Oli vaikea hengittää katsellessa puiden sijaan auringon porotuksessa kuivahtanutta aukeaa, joka oli korvannut rehevät metsät ja varjoisat polut. Tämä teos menee heti lukulistalle.

    1. Kiitos Niina kun jaoit oman kokemuksesi. Avohakkuut on kyllä karu näky ja tuttujen metsien häviäminen jättää myös aukon sydämeen. Kuulin juuri, että Gummerus julkaisee tämän kirjan syksyllä 2020 suomeksi Sari Karhulahden käännöksenä. Sitäkin voi siis odottaa, jos malttaa 🙂

      1. Toivoinkin, että tästä tulisi suomennos, ei siis sillä ettenkö lue kirjoja englanniksikin, mutta tämä kuulostaa teokselta, joka ansaitsee tulla käännetyksi, jotta nekin, jotka lukevat mieluummin suomeksi tai eivät voi lukea englanniksi saavat kokea tämän.

  2. Oi että! Tämähän kuulostaa mielettömältä!
    Iso kiitos kirjan esittelystä, laitan sen saman tien Storytelissä kirjahyllyyn. 🙂

    1. Loistavaa että kiinnostuit! Tosiaan suomennos tulee syksyllä 2020, mutta kuka nyt siihen asti malttaa odottaa. Voi sitten lukea uudestaan suomennettuna 🙂

  3. Kiitos todella kiinnostavasta postauksesta kirjasta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Hieman haastavalta vaikuttaa, mutta todella tärkeältä myös. Koska kirja kuuluu yleissivistykseen, se pitäisi ehdottomasti julkaista suomeksi. Ja kaikilla muillakin kielillä.

      1. Tieto suomennoksesta tuli tosiaan heti postaustani seuraavana päivänä ja olin tiedosta todella iloinen. Tämä kirja teki suuren vaikutuksen.

  4. Niin hieno postaus varmasti hienosta kirjasta, kiitos tästä. Kirja herätti heti kiinnostukseni, vaikka en ole tästä koskaan kuullutkaan. Puut, luonto ja puutarha ovat niin lähellä sydäntäni. Niillä kaikilla on ollut tärkeä merkitys minulle, omassa syövässäni ja Kristan kuolemassa erityisesti. – Onpa jännä idea tuo lukemisen ja äänikirjan yhdistäminen. Ihanaa alkavaa kesää sinulle ja rikkaita lukukokemuksia!

    1. Kiitos Anneli! Uskon, että pitäisit tästä kirjasta. Kannattaa ainakin tutustua, kun suomennos julkaistaan ensi vuoden syksyllä. Luonnolla on kyllä rauhoittava ja elvyttävä vaikutus. Ihana kuulla, että olet löytänyt siitä voimia ja varmasti lukeminenkin tuo lohtua. Aurinkoista ja lukurikasta kesää myös sinulle!

  5. Uskon, että tuota oli ehkä vaikea lukea englanniksi. Luen itsekin aika paljon englanninkielistä kirjallisuutta, mutta jotenkin jo tuo lyhyt pätkä postauksessasi vaati erityistä keskittymistä. Mielenkiintoinen ajatus tuo kuuntelu ja lukeminen samaan aikaan, pitää joskus kokeilla.

    1. Tämä oli tosiaan kaikessa runsaudessaan haastava luettava, mutta oli kyllä ponnistelun arvoinen. Tuo äänikirja + paperikirja -yhdistelmä toimi yllättävän hyvin. Ja äänikirjan lukija on kyllä mainitsemisen arvoinen. Tämä ei ole missään nimessä helpoimmasta päästä myöskään äänikirjan lukijalle. Lukija pystyi uskomattoman hyvin erottelemaan lukuisten eri henkilöiden puheen nyanssit, jopa erilaiset aksentit ja yhden henkilön puhevian. Välillä tuntui uskomattomalta, että kyseessä oli yksi ja sama lukija. Usein tällainen äänen muuntelu tuntuu keinotekoiselta ja ärsyttävältä, mutta tässä se ei yhtään häirinnyt.

  6. Erikoisen kuuloinen kirja, jolla on tärkeä aihe. Tosi hienoa, että tästä saadaan kohta suomennos, aion kyllä ehdottomasti ottaa lukulistalle.

    Kiva kuulla, että ”löysit” hyvän lukijan. Lukijoita on niin moneen junaan, että jyvät ja akanat erottuvat nopeasti joukosta, ja on kyllä nautinto kuunnella laadukasta, miellyttävä-äänistä lukijaa, joka osaa hommansa.

    1. Kiva, että kiinnostuit! Lukijalla on kyllä merkitystä. Joskus olen jättänyt kirjan kesken heti alkuunsa kun lukijan ääni on jostain syystä ärsyttänyt. Tässä oli kyllä todellinen ammattilainen kyseessä!

  7. Onpas mielenkiintoisen oloinen kirja, ja kuinka paljon erilaisia teemoja! Epäilemättä kirjassa riittäisi haastekerrointa ihan suomeksikin luettuna, englannista puhumattakaan.
    Minullakin on läheinen suhde puihin, toisaalta ehkä se on enemmän pragmaattinen. Omaan elämään on aina kuulunut niin puiden istutus, kasvatus kuin puiden kaataminenkin, silti koen luontosuhteeni olevan hyvä.

    1. Haastava, mutta antoisa tosiaan. Ehkä luen sitten suomennettuna uudestaan ja katson kuinka paljon ymmärsin väärin 😉 Toki puiden kaataminenkin kuuluu hyvään metsänhoitoon. Massiiviset avohakkuut on sitten asia erikseen.

  8. Seurasin viime syksynä Lontoossa Man Booker -palkintoehdokkaiden luentatilaisuutta ja ostin kirjoista yhden, mutta veikkasin väärin ja tämä voittaja se ei ollut. Onneksi on nyt tulossa suomennettuna. Sitten luen.

keyboard_arrow_up