Viidensadan viime vuoden aikana on tapahtunut valtava määrä vallankumouksia. Maapallo on yhdistynyt yhdeksi ekologiseksi ja historialliseksi kokonaisuudeksi. Talous on kasvanut eksponentiaalisesti, ja ihmiskunnalla on nykyisin rikkauksia, joista aiemmin kerrottiin vain saduissa. Tiede ja teollinen vallankumous ovat antaneet ihmiskunnalle yli-inhimilliset voimat ja käytännöllisesti katsoen rajattomasti energiaa. Yhteiskuntajärjestys on mullistunut täysin, samoin politiikka jokapäiväinen elämä ja ihmisen psykologia.

Mutta olemmeko me onnellisia? Onko ihmiskunnan viidensadan viime vuoden aikana kokoama varallisuus muuttunut tyytyväisyydeksi? Avasiko loppumattomien energiavarojen löytäminen eteemme tyhjentymättömät autuusvarastot? Tai jos mennään pidemmälle taaksepäin, ovatko kognitiivisen vallankumouksen jälkeen kuluneet 70 myrskyisää vuosituhatta tehneet maailmasta paremman paikan? Oliko edesmennyt Neil Armstrong, jonka jalanjälki on yhä paikallaan tuulettomassa Kuussa, onnellisempi kuin se nimetön metsästäjä-keräilijä, joka 30 000 vuotta sitten jätti kädenjälkensä Chauvet’n luolan seinälle? Ellei ollut, mitä mieltä on luoda maanviljelyä, kaupunkeja, kirjoitusjärjestelmiä, metallirahaa, imperiumeja, tiedettä tai teollisuutta?

Yuval Noah Harari: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia

Sain kutsun Kansallisteatterin Sapiens-näytelmän ensi-iltaan ja pakkohan sinne oli mennä, vaikka olinkin flunssassa (anteeksi vierustoverit). Vakaa aikomukseni oli lukea kesän aikana näytelmän pohjana oleva Yuval Noah Hararin tietoteos Sapiens: Ihmisen lyhyt historia, mutta en saanut aikaiseksi. Sitten hätäpäissäni aloin kuunnella sitä äänikirjana ratikassa matkalla teatteriin, aivan kuin lähes 20-tuntisen äänikirjan voisi mystisesti kuunnella matkalla Etelä-Helsingistä keskustaan. Jos Harari on onnistunut tiivistämään ihmisen historian alle 500 sivuun ja Minna Leino on pystynyt tiivistämään Hararin teoksen 1h 40min pituiseksi näytelmäksi, kyllä minunkin on kyettävä omaksumaan teos yhden ratikkamatkan aikana. Valitettavasti äänikirjan sai vain tuplanopeudelle, joten ehdin matkalla päästä vasta siihen, kun Homo Sapiens tuhosi muut ihmislajit planeetalta. Muut tuhot saivat jäädä odottamaan. Korjasin asian kahtena seuraavana päivänä kuuntelemalla kirjaa edelleen tuplanopeudella samalla kun neuloin villasukkaa. Miten hyödyllisesti käytetyt flunssapäivät: olen sivistänyt itseäni ja pojalla on jalassaan lämpimät sukat! Tunnen itseni ihanan puuhakkaaksi sapiensiksi.

Helsingin Apinan korttelissa, Kansallisteatterin suurella näyttämöllä nähtävä Sapiens on kuin yhdistelmä luontodokumenttia, koulu-tv:tä ja Night at the Museum -elokuvaa, jossa dioraamoissaan patsastelevat muinaisihmiset heräävät eloon. Näyttelijöillä ei ole repliikkejä ja kasvojakin peittää lähes ilmeettömät maskit. Upeasti näyttelijät tulkitsevat hienovaraisiakin vivahteita pelkillä kehoillaan ja on virkistävää, ettei näyttelijöitä tunnista. He ovat kaikki saman lajin edustajia, joten olisi harmillista, jos tunnistaminen pakottaisi aivot etsimään mielleyhtymiä juuri siitä tietystä henkilöstä. Koska en ollut etukäteen luntannut käsiohjelmasta näyttämön kokoonpanoa, vasta loppuaplodien aikana bongailin tuttuja kasvoja kädellisten näyttelijöiden joukosta. Juha Varis tuo aina mieleeni vuosien takaisen tv-mainoksen, jossa hän oli pölynimurikauppias ja minun käteni avasi hänelle oven. Käteni on siis esiintynyt tämän kädellisen lajitoverin kanssa samassa ruudussa 😂 Nyt siis onnistuin nauttimaan näytelmästä loppuun asti ilman tämän asian tunkeutumista aivoihini.

Sapiensin visuaalisuus ja äänimaailma tekee vaikutuksen. Dioraamojen pienimuotoiset ja harkitut asetelmat vaihtuvat loppua kohden näyttävämpiin koko lavan kattaviin maisemiin. Loppupuolella katosta valuvat suuret kankaat ovat henkeäsalpaavia kuvatessaan muovi- ja ihmismeriä, tuhottuja muinaisasutuksia ja savuavia metsiä. Kankaiden laskeutumista upean musiikin säestyksellä olisi voinut katsella loputtomiin. Myös Avara Luonto -sarjan legendaarisen Jarmo Heikkisen kertojaääntä olisi voinut kuunnella loputtomiin. Hänellä on suuri vastuu näytelmän kannattelemisessa, onhan hänen nauhoitettu kerrontansa näytelmän ainoa puherooli. Varmaan tuhansia tunteja luonto-ohjelmia selostanut Heikkinen ei petä koskaan. Samettista, rauhallista ääntä oli terapeuttista kuunnella flunssaisenakin. Harmi, ettei hän ole lukenut myös äänikirjaa. Sen lukija, Tuomo Holopainen, on kyllä taitava hänkin ja omaa myös pehmeän miellyttävän äänen, tosin lukee toooodella hitaasti (siksi tuplanopeus).

Nyt kun olen heti perään tutustunut alkuperäisteokseen, Hararin kiehtovaan kirjaan, olen entistäkin vaikuttuneempi siitä, miten kattavasti Minna Leino työryhmineen on onnistunut käsittelemään teosta ja samalla tiivistämään sen noin napakkaan ja helposti omaksuttavaan muotoon. Kaikki Hararin pääteesit ovat mukana. Näytelmä käy läpi ihmiskunnan synnyn ja ihmistä muokanneet kolme vallankumousta: kognitiivisen vallankumouksen, maanviljelyn vallankumouksen ja tieteellisen vallankumouksen. Se käsittelee myös uskontoa, ideologioita, imperiumeja ja kapitalismin nousua. Lavalla nähdään myös kavalkadi kollektiiviseen muistiin painuneita ihmishahmoja: niin oikeasti eläneitä (esimerkiksi Caesar, Katariina Suuri, Napoleon ja jopa Greta Thunberg) kuin fiktiivisiäkin (Voltaire, Hamlet ja ilman vaatteita kekkuloiva keisari). Ja jos jollekin on vielä epäselvää, miten pankkijärjestelmä toimii, Sapiensin havainnollistamana sen haltuunotto sujuu kuin tanssi.

Hararin teos on kansantajuinen ja kattavasti tutkimuksiin nojautuva tiivistys siitä, kuinka ihmisestä tuli ihminen ja mihin ihmiskunta on menossa. Harari vetää suuria linjoja ja pudottelee väliin sopivasti yksityiskohtia ja yllättäviä faktatietoja. Sen vahvuus on perspektiivissä. Pikakelaus ihmisen koko olemassaoloon saa monet historian ajanjaksot ja ihmiskunnan suuret keksinnöt näyttämään vähän naurettavilta ja aika lailla häpeällisiltä. Etenkin näinä valeuutisten ja vaihtoehtoisten faktojen aikoina historiantaju ja laajempi perspektiivi olisi hyödyllinen kenelle tahansa. Tulevaisuus tuo tullessaan uudenlaisia eettisiä pohdintoja ja niissä auttaa, kun ymmärtää mistä tulemme ja millaista tuhoa olemme matkan varrella saaneet jo aikaiseksi.

Näytelmä seuraa Hararin teosta itse asiassa yllättävän uskollisesti, jopa loppukuvaa myöten. Kuten Harari päättää teoksensa, myös Sapiens-näytelmä päättyy ajatukseen jumalan paikalle itsensä kohottaneesta ihmisestä, ekologisesta sarjamurhaajasta ja maapallon vaarallisimmasta eläimestä, jonka tulisi pystyä pian vastaamaan seuraavaan kysymykseen: “Mitä haluamme haluta?”. Hararin teos ja Kansallisteatterin Sapiens korostavat ihmisen kykyä kuvitella ja tehdä laajamittaista yhteistyötä noiden kuviteltujen tarinoiden yhdistäminä. Tarinan voi kertoa monella tavalla ja monesta kulmasta. Ainakin tämän tarinan Kansallisteatteri ja WAUHAUS-ryhmä ja Zodiak kertoivat mieleenpainuvalla tavalla. Hararin keskeinen kysymys on, minkä yhteisen tarinan ympärille ihmiskunta rakentaa elonsa tulevaisuudessa vai onko ihmisen paikalla pian joku muu elämänmuoto, jonka tarinoissa homo sapiensin tuhoisa aikakausi on vain lyhyt episodi.

Onko mitään vaarallisempaa kuin tyytymättömät ja vastuuttomat jumalat, jotka eivät tiedä, mitä haluavat?

Kiitos Bloggariklubille kutsusta ensi-iltaan!

Kansallisteatteri:
Sapiens – tarina tarinoita kertovasta ihmislajista –
kantaesitys Suurella näyttämöllä 11.9.2019

Ohjaus ja koreografia Anni Klein ja Jarkko Partanen
Alkuperäisteos Sapiens. A Brief History of Humankind Yuval Noah Harari
Sovitus ja esityksen käsikirjoitus Minna Leino
Alkuperäisteoksen suomennos Jaana Iso-Markku
Lavastus Samuli Laine
Pukusuunnittelu Laura Haapakangas
Valosuunnittelu Jani-Matti Salo
Alkuperäisen musiikin sävellys Tomi Pekkola ja Jussi Matikainen
Äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo ja Jussi Matikainen
Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen
Naamioiden ja tarpeiston suunnittelu Sanna Sucksdorff
Englanninkielinen tekstitys Kayleigh Töyrä

Näyttämöllä Hanna Ahti, Iida Kuningas, Aksinja Lommi, Markku Maalismaa, Karin Pacius, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Johannes Purovaara, Antti Pääkkönen ja Juha Varis

Yuval Noah Harari: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia
Sapiens. A Brief History of Humankind (2011),
suom. Jaana Iso-Markku
Äänikirjan lukija: Tuomo Holopainen
Bazar 2019
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Kansallisteatteri: Sinivalas

Kansallisteatteri: Kaikki hienot jutut

Kansallisteatteri: Homoäiti & Lista – Äitiyden monet kasvot Omapohjassa

Kansallisteatteri: Musta Saara ja Kimmo Oksanen & Heidi Piiroinen: Ohikuljetut

Leena Krohn & Kansallisteatteri: Tainaron

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja ihmisen historia Kansallisteatteri Sapiens teatteri tietokirjallisuus WAUHAUS Yuval Noah Harari Zodiak