On rough nights when Robin retreated to my bed, he wanted to be on the side farthest from the endless terrors outside the window. (His mother had always wanted the safe side, too.) He daydreamed, had trouble with deadlines, and yes, he refused to focus on things that didn’t interest him. But he never fidgeted or dashed around or talked without stopping. And he could hold still for hours with things he loved. Tell me what deficit matched up with all that? What disorder explained him?

The suggestions were plentiful, including syndromes linked to the billion pounds of toxins sprayed on the country’s food supply each year. His second pediatrician was keen to put Robin “on the spectrum”. I wanted to tell the man that everyone alive on this fluke little planet was on the spectrum. That’s what a spectrum is. I wanted to tell the man that life itself is a spectrum disorder, where each of us vibrated at some unique frequency in the continuous rainbow. Then I wanted to punch him. I suppose there’s a name for that, too.

Oddly enough, there’s no name in the DSM for the compulsion to diagnose people.

When his school suspended Robin for two days and put their own doctors on the case, I felt like the last reactionary throwback. What was there to explain? Synthetic clothing gave him hideous eczema. His classmates harassed him for not understanding their vicious gossip. His mother was crushed to death when he was seven. His beloved dog died of confusion a few months later. What more reason for disturbed behavior did any doctor need?

Watching medicine fail my child, I developed a crackpot theory: Life is something we need to stop correcting. My boy was a pocket universe I could never hope to fathom. Every one of us is an experiment, and we don’t even know what the experiment is testing.

Richard Powers: Bewilderment

Hämmennys. Tyrmistys. Esimerkiksi näillä sanoilla voi kääntää suomeksi Richard Powersin uuden romaanin nimen Bewilderment. Itse romaanista en ole hämmentynyt tai tyrmistynyt, pikemminkin vaikuttunut ja liikuttunut. Richard Powers osui sisimpääni jo edellisellä romaanillaan The Overstory (Ikipuut), joka kertoi Pulitzerin arvoisesti ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta ja sai hullaantumaan puihin. Bewilderment jatkaa luonnon ja ihmisluonnon äärellä ihmettelyä. Siinä missä massiivinen The Overstory rönsyili useiden henkilöiden tarinoiden kudelmaksi, Bewilderment tuntuu siihen verrattuna keskittyneeltä ja intiimiltä, vaikka kurottelee sekin jopa maapallon ulkopuolelle, mahdollisiin maailmoihin. Se on koskettava romaani yksinhuoltajaisästä, joka yrittää auttaa ympäristöahdistuksesta kärsivää poikaansa selviämään maailmassa, jota ihminen toimillaan tuhoaa.

Romaanin kertoja on astrobiologi Theo Byrne, jonka työtä on monimutkaisilla mallinnuksilla kartoittaa elämän edellytyksiä avaruudessa. Kotonaan hänellä on yksi universumi pienoiskoossa, hänen 9-vuotias poikansa Robin, jonka yksinhuoltaja hän on ollut siitä lähtien, kun pojan äiti kuoli auto-onnettomuudessa pari vuotta aiemmin. Robin on tiedostava, herkkä poika, joka on perinyt aktivistiäitinsä huolen ympäristön tilasta ja ahdistuksen siitä tuhosta, jota ihmiset maapallolla aiheuttavat. Hänen on mahdotonta ymmärtää, miksi muut ihmiset eivät näe sitä mitä hän näkee ja ole siinä hälytystilassa, jossa hän on. Helpottaakseen tuskaa Theo kertoo iltaisin pojalle tarinoita ihmeellisistä planeetoista, joissa erilaisilla elämänmuodoilla on vielä mahdollisuuksia kukoistaa.

Yksinhuoltajaisän elämä erityisherkän pojan kanssa on haasteellista, mutta Theo on valmis tekemään mitä tahansa suojellakseen Robinia. Muille lapsen erityisyys tuntuu näyttäytyvän häiriönä, joka pitää korjata. Lääkäri on hanakka asettamaan poikaa autismin kirjolle. Theo taas haluaisi sanoa lääkärille, että kaikki maailman ihmiset asettuvat kirjolle, koko elämän synty maapallolla on ihmeellinen häiriö universumin kirjolla ja ihmiskunnan pitäisi lopettaa elämän korjaaminen. Hänen tekisi mieli myös motata lääkäriä. Sitä hän ei tee, mutta kun Robin provosoituu vastaavasti koulussa ja lyö luokkakaveriaan, koululääkäri suosittelee psykoaktiivisten lääkkeiden käytön aloittamista. Siinä menee raja ja Theo päättää ottaa pojan kotikouluun. Kotikoulu sopiikin pojalle loistavasti, kun hän saa omilla ehdoillaan keskittyä siihen mistä on kiinnostunut. Hän tutkii valtavalla innolla kasveja ja eläimiä, piirtää kuvia uhanalaisista eläimistä ja myy niitä lahjoittaakseen rahat niiden suojeluun. Tämäkään ei riitä ympäristöahdistuksen taltuttamiseen, tarvitaan järeämpiä toimia maailman pelastamiseksi. Robin löytää esikuvakseen Inga Alderin, asperger-oireisen teinitytön, joka rohkeasti haastaa valtaapitäviä ilmastonmuutosteemoissa. Ilmeinen Greta Thunberg -viittaus tuntuu Powersin tasoiselta kirjailijalta vähän laiskalta mielikuvituksen käytöltä, mutta istuu toisaalta hyvin teemaan.

Apu Robinin ailahteleviin tunteisiin löytyy lopulta kokeellisen hoidon piiristä. Theo ja hänen edesmennyt vaimonsa osallistuivat joskus tieteelliseen tutkimukseen, jossa ihmisten erilaisia tunnereaktioita kerättiin nauhoittamalla heidän aivosähkökäyriään tiettyjen ärsykkeiden edessä. Tuon datan pohjalta kehitettiin neuroterapiaa (neurofeedback therapy), joka opettaa aivoja tunteiden säätelyssä. Powers on kehitellyt tästä oikeasti olemassa olevasta terapiamuodosta version, jossa Robin pääsee käsiksi oman äitinsä tunnedataan. Tavallaan äiti opettaa näin haudan takaa pojalleen niitä tunnetaitoja, joita hän olisi siirtänyt tälle luonnollisesti, jos olisi elänyt. Poika tuntuu kuitenkin kanavoivan äitiään paljon kokonaisvaltaisemmin ja Theosta tuntuu välillä kuin saisi pojan kautta suoran yhteyden rakkaaseen vaimoonsa. Tätä neuropsykologisen kuvantamisen tekniikkaa käytetään kiinnostavasti myös Peter Høegin romaanissa Sinun silmiesi kautta.

Bewilderment on vahvasti tässä ajassa, mutta romaanissa on myös vahvoja dystooppisia elementtejä. Kirjan kuvaama Amerikka muistuttaa kuviteltua Trumpin kakkoskautta, vaikka presidentin nimeä ei mainitakaan. Äärioikeistolainen retoriikka on vahvaa, siirtolaispolitiikka on kiristynyt entisestään, luottoa tieteeseen murennetaan ja sananvapauden rajoja ja toimittajien liikkumatilaa kavennetaan. Theo joutuu pidätetyksi osallistuttuaan poikansa mielenosoitustempaukseen ja rahoitukset perutaan sekä Theon omalta että Robinia auttaneelta tiedeprojektilta. Powers vyöryttää faktoja, jotka ovat totta jo nyt ja tekee sen kaunokirjallisin keinoin, niin että ne tuntuvat sisuksissa asti. Ahdistun Robinin ahdistuksesta, kun hän saa tietää, että maailman nisäkkäistä vain neljä prosenttia on villejä, loput 96 prosenttia muodostuu ihmisistä ja tuotantoeläimistä. En tiedä onko sattumaa vai vaikuttiko tämä romaani niin, että aloin kiinnittää asiaan enemmän huomiota, mutta tämän romaanin lukemisen jälkeen luontokato alkoi tulla vastaan joka kirjassa ja mediassa. Hesarissa aloitti oikein luontokadosta raportoiva toimittaja ja lähes jokaisesta lukemastani romaanista alkoi kadota eläimiä, erityisesti lintuja. Tulen siis palaamaan aiheeseen blogissa vielä usein.

Jos jostain olen itse romaanissa tyrmistynyt, niin sen sydäntä särkevästä lopetuksesta. Harvemmin itken kirjallisuuden parissa, mutta ainakin tämä romaani jätti todella suuren palan nieleskeltäväksi. Tietysti kokemukseen vaikutti myös se, että olen itsekin yhden taskukokoisen universumin äiti ja löysin paljon tuttua sekä Robinista että isän hämmennyksestä. Powersilla on myös kyky ruokkia lukijassa uteliaisuuden ja ihmeen tuntua suhteessa luontoon. Vaikka tämä romaani myös lisää ympäristöahdistusta, se ennen kaikkea herättää näkemään kaiken sen rikkauden mitä luonto meille tarjoaa ja mitä meillä on vielä mahdollisuus suojella. Bewilderment on siis monella tapaa liikuttava romaani. Ei ihme, että se löytyy Booker-palkinnon ehdokaslistalta.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 40 – Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista.

Richard Powers:
Bewilderment
Penguin Audio 2021
Äänikirjan lukija: Edoardo Ballerini
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Edward St. Aubyn: Sokkotesti

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Kazuo Ishiguro: Klara and the Sun

Kevin Wilson: Nothing to See Here

Lydia Millet: A Children’s Bible

Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän

Joyce Carol Oates: Night. Sleep. Death. The Stars.

Jesse Ball: The Divers’ Game

Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta

Richard Powers: The Overstory

Seuraa Kirjaluotsia

autismi Bewilderment Booker dystopia englanninkielinen helmet2021 helmethaaste ilmastonmuutos isät ja pojat luontokato neuropsykologia Richard Powers yksinhuoltaja ympäristöahdistus