menu Menu
Lydia Millet: A Children's Bible
Dreamscape Media, Millet Lydia, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 05/01/2021 0 kommenttia
Barbara Pym: The Sweet Dove Died Edellinen Emma Donoghue: Room Seuraava

The Great House had been built by robber barons in the nineteenth century, a palatial retreat for the green months. Our parents, those so-called figures of authority, roamed its rooms in vague circuits beneath the broad beams, their objective murky. And of no general interest.
They liked to drink: it was their hobby, or—said one of us—maybe a form of worship. They drank wine and beer and whiskey and gin. Also tequila, rum, and vodka. At midday they called it the hair of the dog. It seemed to keep them contented. Or going, at least. In the evenings they assembled to eat food and drink more.
Dinner was the only meal we had to attend, and even that we resented. They sat us down and talked about nothing. They aimed their conversation like a dull gray beam. It hit us and lulled us into a stupor. What they said was so boring it filled us with frustration, and after more minutes, rage.
Didn’t they know there were urgent subjects? Questions that needed to be asked?
If one of us said something serious, they dismissed it.
MayIpleasebeexcused.
Later the talk grew louder. Freed of our influence, some of them emitted sudden, harsh barks. Apparently, laughing. From the wraparound porch, with its bamboo torches and hanging ferns and porch swings, moth-eaten armchairs and blue-light bug zappers, the barks of laughter carried. We heard them from the treehouses and tennis courts and from the field of beehives a slow neighbor woman tended in the daytime, muttering under the veil of her beekeeping hat. We heard them from behind the cracked panes of the dilapidated greenhouse or on the cool black water of the lake, where we floated in our underwear at midnight.

Lydia Millet: A Children’s Bible

Ei, en ole lukenut lasten raamattua, vaan Lydia Milletin apokalyptisen romaanin A Children’s Bible, joka oli yksi tämän vuoden National Book Award -finalisteista. En tiedä miten olen aiemmin onnistunut sivuuttamaan Milletin, jolta on julkaistu jo kuusitoista kaunokirjallista teosta, joista moni on kerännyt palkintoja ja palkintoehdokkuuksia. Ainakin tässä uusimmassa romaanissa oli niin herkullisen satiirinen ja vahvatunnelmainen vire, että muutkin romaanit alkoivat kiinnostaa. Mustan huumorin sävyttämä A Children’s Bible on ilmastonmuutosdystopia, jossa fiksut lapset pelastavat toivottoman itsekeskeiset vanhempansa maailmanlopulta.

A Children’s Bible seuraa Eveä ja yhtätoista muuta poikkeuksellisen kypsää lasta ja nuorta, jotka viettävät perheidensä kanssa lomaa järvenrantakartanolla. Täysin vastuuttomat ja rappiolla olevat vanhemmat viettävät päivänsä turruttaen itsensä alkoholilla, huumeilla ja seksillä, ja täysin heitteillä olevat lapset teeskentelevät etteivät tunne omia vanhempiaan. Itse asiassa lapset keksivät ajankuluksi pelin, jossa yrittävät arvata kuka häpeäpilkku on kenenkin isä tai äiti. Se kenen vanhemmat pysyvät pisimpään arvoituksena, voittaa. Vanhemmat tuntevat toisensa kouluajoilta ja ovat päättäneet muistella menneitä oikein olan takaa vuokraamalla kokonaisen kartanon sitä varten. Varaa heillä kyllä on, monet heistä ovat suorastaan kuvottavan rikkaita.

Tarinan kertojana on yksi lapsista, Evie, joka puhuu koko lapsijoukon puolesta. Kun alueelle iskee hirmumyrsky, lapset joutuvat ottamaan ohjat käsiinsä ja pakenemaan vedenpaisumuksen alta. Täysin kädettömät vanhemmat jääköön lääkitsemään itseään huumevarastoillaan. Evien pikkuveli Jack on saanut joltain vanhemmista Lasten Raamatun, jota hän lukee kuin selviytymisopasta maailmanlopun aattona. Jack alkaa kerätä eläimiä kuin Nooa konsanaan, mutta sisko joutuu huomauttamaan, että yksinäinen lajinsa edustaja tuskin pysty täyttämään maata uudelleen. Lapset päätyvät turvaan tyhjänä olevalle farmille, josta löytyy ruokaa ja suojaa. Seuraa lisää Raamatusta tuttuja tapahtumia: synnytys tallissa, enkeleiden saapuminen (pitkän matkan patikoijia, joita kutsutaan polkujen enkeleiksi), kaikenlaisia vitsauksia ja lopulta myös mystinen Omistaja laskeutuu helikopterilla tuoden pelastuksen rosvojoukon käsiin joutuneille lapsille. Moni raamatullinen viittaus jäi varmasti huomaamatta, mutta absurdista menosta nauttii kyllä muutenkin.

Millet kirjoittaa ihailtavan monisävyisesti. Kerronnan tunnelma vaihtelee räävittömästä herkkään, julmasta hellään, humoristisesta vakavaan, satumaisesta realistiseen. Tätä kirjaa on vaikea selittää, se on niin täynnä yllätyksiä, allegorioita ja outoja tapahtumia. Vaikka aikuisten moraalirappio onkin kirjassa viety liioitellun pitkälle, se ei ole niin kaukana todellisuudesta. Jokaisen teoilla ja tekemättä jättämisillä on vaikutusta siihen, missä kunnossa annamme tämän planeettamme tuleville polville. Lapsilla on aivan liian suuri vastuu pelastaa sekä oma tulevaisuutensa että meidät aikuiset omilta tuhoisilta tottumuksiltamme. Milletin mainio romaani on siitä pistävä muistutus.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7 – Kirjassa on kaveriporukka.

Lydia Millet:
A Children’s Bible
Dreamscape Media 2020
Äänikirjan lukija: Xe Sands
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

A Children's Bible dystopia ekokatastrofi helmet2021 helmethaaste ilmastonmuutos lapsikertoja Lydia Millet maailmanloppu Raamattu


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up