menu Menu
Diane Cook: The New Wilderness
Cook Diane, HarperAudio, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 05/10/2020 0 kommenttia
Anni Kytömäki: Margarita Edellinen Barbara Pym: Quartet in Autumn Seuraava

Glen was the one who knew about the study, putting people in the Wilderness State. When things worsened in the City and Agnes’s health cratered, like so many children’s had, Glen was the one who offered his help to the researchers in exchange for three spots – for him, Bea, and Agnes. Bea’s hunch had been right – Glen was important at the University, and the researchers agreed without hesitation.

It still took almost a year of working and waiting to get the permission to place humans into what was essentially a refuge for wildlife, the last wilderness area left, to gather the funding needed, and to find other participants. They had wanted twenty skilled volunteers with knowledge of flora and fauna and biology and meteorology. A real doctor or nurse, not just an amateur herbalist. Even a chef would have been nice, but they eventually had to pad out the group with people who were simply willing to go. It sounded risky, people said. It was risky. It was uncomfortably unknown. It was an extreme idea and an even more extreme reality. More extreme than suicide, Bea remembered a mother from her building arguing. It had been a hard sell. Meanwhile, Agnes got sicker.

Diane Cook: The New Wilderness

Diane Cookin dystopiaromaani The New Wilderness on yksi tämän vuoden Booker-palkinnon kuudesta finalistista. Voittaja julkistetaan 19.11. Lyhytlistalta olen lukenut myös Douglas Stuartin upean romaanin Shuggie Bain, jonka puolesta edelleen liputan. Vaikuttava on myös tämä Cookin dystopia, joka kuvaa ilmastonmuutoksen ja ihmisten typerien toimien kurittamaa maailmaa, jossa niin ihmiset kuin eläimet yrittävät tarrautua harvoihin mahdollisuuksiin elää vapaana ja puhdasta ilmaa hengittäen. Samalla se on voimakas kuvaus äidinrakkaudesta ja poikkeuksellisissa oloissa varttuneen tytön kasvutarina.

Eletään jossain epämääräisessä lähitulevaisuudessa, jossa kaupungistuminen, liikakansoitus ja voimattomuus ilmastonmuutoksen edessä ovat johtaneet siihen, että lapsia sairastuu ja kuolee saastuneen ilman vuoksi. Ihmiset ovat myös täysin vieraantuneita luonnosta. Bean 5-vuotiaan tyttären Agnesin keuhkot ovat huonolla tolalla eikä toivoa paranemisesta ole. Kaupunki on saastunut eikä ole muuta paikkaa mihin mennä. Paitsi nyt. Bea onnistuu miehensä Glenin kanssa saamaan heille ja Agnesille paikan tutkimuksesta, jossa kaksikymmentä vapaaehtoista lähetetään elämään viimeiseen erämaahan. Wilderness State on villieläinten suojeluun tarkoitettu viimeinen luonnontilainen alue Yhdysvalloissa, johon ihmisillä ei ole ollut pääsyä. Tutkimuksen on määrä selvittää luonnosta vieraantuneiden ihmisten mahdollisuuksia elää luonnossa tuhoamatta sitä. Heidän on sitouduttava tiukkoihin sääntöihin, elää nomadeina metsästäjä-keräilijöinä ilman pysyviä asumuksia. Poliisimaisia valtuuksia omaavat metsänvartijat valvovat tarkasti sääntöjen noudattamista. Samassa paikassa ei saa viipyä viikkoa kauempaa eikä luontoon saa jäädä mitään jälkiä ihmisen olemassaolosta.

Alunperin tutkimukseen haettiin eri alojen ammattilaisia, mutta lopulta oli tyydyttävä niihin, jotka suostuivat osallistumaan vaaralliseen kokeeseen. Viikkojen, kuukausien ja vuosien edetessä joukko oppii vähitellen selviytymään villin luonnon armoilla, mutta samalla heidän eläimelliset vaistonsa vahvistuvat ja inhimillisyys alkaa antaa yhä enemmän tilaa selviytymistaistolle ja valtataisteluille. Konsensukseen perustunut yhteiselo muuttuu kamppailuksi johtajuudesta. Ryhmässä alkaa myös esiintyä kapinaa metsänvartijoiden sääntöjä kohtaan ja käy myös ilmi, että alueelle on saapunut kilpaileva ryhmä. Eripura syvenee, kun käy yhä selvemmäksi, että hallituksella on alueelle suunnitteilla jotain uutta käyttöä. Joukon on tehtävä päätös, luottaako viranomaisiin vai taistellako oikeudesta asua erämaassa.

Agnes ei muista ensimmäisistä vuosistaan kaupungissa juuri mitään. Hänelle koko maailma on siinä, erämaan sydämessä. Hän ei edes tiedä ikäänsä tai sitä onko lapsi vai aikuinen. Häntä arvostetaan yhteisössä, koska hänellä on erinomainen vainu, hän pystyy jäljittämään peuralauman kuin olisi eläin itsekin. Äiti Bea taas ei pysty karistamaan urbaania menneisyyttään mielestään: entinen sisustusarkkitehti piilottelee sisustuslehteä ja salaa haaveilee mukavuuksista kiiltäviä kuvia katsellen. Agnes on hänelle kaikki kaikessa, hänen vuokseen on vain kestettävä raskasta elämää arvaamattoman luonnon armoilla. Kun seinä kuitenkin jossain kohtaa tulee vastaan, äidin ja tyttären symbioosi murtuu. Pystyvätkö he vielä luottamaan toisiinsa ja löytämään entisen yhteyden?

The New Wilderness on ravisuttava kuvaus ihmisen ja luonnon suhteesta ja ennen kaikkea ihmisluonnosta, siitä mihin ihminen pystyy selviytyäkseen hengissä. Vain vahvat selviytyvät ja ihminen on toiselle susi. Siihen voisi päätyä tämän tarinan perusteella. On kuitenkin myös hyvää: tahtoa selviytyä yhdessä ja pyyteetöntä halua auttaa, niin luontoa kuin kanssaihmisiä. Äidin ja tyttären kompleksinen suhde on kuitenkin tämän romaanin moottori, sen eteenpäin vievä voima. Bealle asetellaan jo yhteisön johtajan viittaa ja ulkopuolisessa maailmassa hän on yhtenä alkuperäisistä jäsenistä saanut kansantarumaisen sankarin roolin. Bea tekee kuitenkin ratkaisun, joka horjuttaa yhteisön tasapainoa, ja etenkin äidin ja tyttären sidettä. Tämän ratkaisun myötä myös romaani saa uutta potkua ja sysää Agnesin etualalle. Maailma tämän puolivillin lapsiaikuisen silmin on kiehtovaa seurattavaa. Kun yhteisöön saapuu uusia jäseniä, jännitteet kasvavat. Uusilla tulokkailla on vielä tuoreita muistikuvia kaupunkielämästä eikä juuri mitään taitoja luonnossa selviytymiseen. Yhdellä tytöistä on mukanaan pinkkiä kynsilakkaa. Cook kuvaa todella vahvasti tilanteen, jossa Agnes saa kokeilla kynsilakkaa pikkusormeensa. Se avaa hänessä tunteiden, muistojen ja menneiden haaveiden kimpun, joka tuntuu fyysisenä kipuna. Vahvin tunne on kuitenkin se, ettei tuo räikeä ja luonnoton kimallus kuulu hänen nykyiseen elämäänsä, osana luontoa.

Kuuntelin romaanin äänikirjaversion, joka piti otteessaan vaihtelevasti. Välillä runsaat luontokuvaukset puuduttivat, mutta juuri kun kiinnostus tuntui hiipuvan, tapahtui juonellisesti jokin dramaattinen käänne ja huomio oli taas taattu. Erämaata ympäröivästä maailmasta ja sen todellisesta tilasta lukija saa vain pieniä murusia, eihän yhteisölläkään ole muuta linkkiä ulos kuin satunnaiset tapaamiset metsänvartijoiden kanssa. Siksi tunnelma on kuin suljetun tilan mysteerissä, vaikka lääniä ympärillä riittää. Dystopiana tämä romaani tuntuu selkäpiitä karmivan ajankohtaiselta juuri tänään, kun korona on saanut maailman sekaisin ja ilmastonmuutoksen vuoksi hätätilaa vaativa mielenosoitus on otsikoissa poliisin ylimitoitettujen voimatoimien vuoksi. Kasvutarinana ja äitiyden kuvauksena romaani on ajaton ja koskettava.

Diane Cook:
The New Wilderness
HarperAudio 2020
Äänikirjan lukija: Stacey Glemboski
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja äitiys Booker Diane Cook dystopia ilmastonmuutos kasvutarina liikakansoitus luonto The New Wilderness


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up