Sanovat että ihminen on matkalla koko ajan. Minä en. Kun saisinkin työntää kynnet esiin ja puolustaa. Mutta täytyy pidättäytyä, kyristellä, suojata pentua ulkomaailmalta kaltereiden sisällä rauhallisena ja sopuisana ja valokuvauksellisena. Joulu valuu ikkunaruutuihin, pimeä nakertaa sisuksiinsa niin kuin se nakersi asuessani Bjørnin ahtaassa asunnossa. En osannut kutsua sitä kodiksi. Sanoin aina ”mennäänkö talollesi” tai muuta […]

Tornitalon ylimmässä kerroksessa asuva mies oli tähän mennessä ehtinyt lukea jo useita sivuja. Hän teki lukiessaan merkintöjä marginaaleihin. Välillä hän tarttui johonkin merkintäänsä kysyäkseen Lööperiltä selitystä.– Tätä alkua vaan mietin– Että mistä moinen ratkaisuhän kysyi.– Se johtuu siitä– kun näin kerran farkutLööperi vastasi ja jatkoi selitystään: Se oli nähnyt kadulla farkut ja niihin pukeutuneena miehen, […]

Mutta kaiken sen onnen viereen, jota ropisi Stasian päälle kuin kultaisia konfetteja, avautui sillä hetkellä pieni ovi. Se oli ovi ajan ja kohtalon, kaikkien lainmukaisuuksien tuolla puolen. Haamujen maailma heräsi hetkeksi, kuu muuttui kalpean vihreäksi, lumi ja jääpuikot puutarhassa lakkasivat hohtamasta ja samppanjassa räjähtelivät pienet hiukkaset. Kaikki meni sekaisin, maailma sai hikan sekunnin murto-osan ajaksi. […]

18. joulukuuta 1970 Rakas Michele, Tapasin sen Via dei Prefettin tytön. Maran. Mikä sarjakuvanimi. Maria olisi parempi. Yksi i-kirjain lisää, ja kaikki voisi olla toisin. Vein hänelle vähän rahaa. Pyysin ne äidiltä. Osvaldo tosin sanoo, että Mara tarvitsisi työpaikan enemmän kuin rahaa. Se ei ole kovin yksinkertaista, sillä hän ei osaa mitään. Osvaldo järjesti hänet […]

Kirjoitan ehkä etsiäkseni elämästäni – sen osista – jotain suurta, kaiken yhdistävää narratiivia. Uskon elämäni tapahtumien liittyvän yhteen kuin junan vaunut. Ajattelen, että kaikki kokemani on johtanut minut tähän enkä olisi itseni ilman kokemuksiani. Vuosiksi kadonnut isä, väkivaltainen isäpuoli ja Tehtaankadun ala-aste, koulu, josta en vieläkään kykene puhumaan kokonaisin lausein. Kaikki tämä on ollut tarpeen, […]

– Meillä kaikilla on nyt vaikeaa, hän sanoi, – olemme kaikki muualla kuin siellä, missä haluaisimme olla, kaikki olemme menettäneet normaalin elämämme. Tolik nyökytteli ja tajusi Irusjan puhuvan totta, mutta mietti mielessään, ettei ollut ehtinyt edes hankkia sitä elämää ja oli jo menettänyt sen, ja taas hänet valtasi häpeä mitättömien ongelmiensa takia. ”Tuskinpa”, hän ajatteli, […]

Ennen kuin T’ien-hung pääsi vapauteen, eräs vankitoveri kysyi häneltä: ”Minne aiot mennä, kun pääset ulos?”Hän ei tuntenut Berliinissä ketään, eikä hänellä ollut kotia. Pitäisi kai ensin hakeutua tilapäismajoitukseen. Mutta sitä ennen hän vierailisi kotikonnuillaan. Vankitoveri kysyi häneltä: ”Mitä tarkoitat kodilla? Missä sinun kotisi on?” Onneksi vankilassa oli karttapallo. Hän painoi sormensa Saksan kohdalle ja antoi […]

Anja mietti, että vielä pari päivää sitten hän oli ollut hirvittävän kaukana kaikesta tällaisesta: poliiseista, syyttäjistä, tuomioistuimista ja vankiloista. Nyt hän osasi itsekin päätellä syyttäjän viis veisaavan valituksista, ja valittaminen tuntui ylipäätään turhalta ja vaaralliselta – jos siitä ei kostoksi aiheutettaisi hankaluuksia, ei kyllä taatusti autettaisikaan. Mistä tämä hiljainen tieto oli peräisin? Anja vihastui itselleen. […]

Käännyn käytävällä ja palaan kohti omaa osastoani. En mene sisään. Käytävässä on istuin, istun sille ja nojaan otsani ikkunaan. Ulkona on pimeää, mitään ei näy. Missähän me nyt olemme, kuinka kaukana kotoa ja kuinka pitkän matkan päässä määränpäästä, mikä se sitten onkaan. Lasi on kylmä ja kostea ja kasvoni tuntuvat märiltä. Parempi niin: jos minua […]

Nukuin kolme päivää ja kolme yötä dividivipuiden kaitojen, lehdettömien rankojen alla. Minua pakotti kaikkialta, olin rasituksesta ja väsymyksestä murskana. Kävin vajalla juomassa kanisterin hanasta vettä ja palasin varjoon makaamaan. Nukuin kaiket päivät, silloinkin kun olin hereillä. Valo oli ainoa keino tietää, kuinka kauan aikaa Salveiron lähdöstä oli kulunut. Yöllä näin hänestä unta. Visitación herätti minut, […]

Palasin kylään lähes juoksujalkaa. Sen sijaan, että olisin kääntynyt mummin huvilalle päin, suuntasin kohti maatilaa. Puomi oli auki. Astellessani vanhaa lammasreittiä pitkin talolle minusta tuntui samalta kuin olisin syöksähtänyt suoraan sisälle lapsuudenmuistoon, muistoon joka oli pysynyt koskemattomana ja vain odottanut minua. Jokainen yksityiskohta, jokainen puu, jokainen kivenkolo olivat minulle tuttuja. Bern istui viiniköynnöskatoksen alla seurassaan […]

Puutarha kukoisti. Buddy keihästi poikien kanssa kalaa ja pyydysti hummereita ja simpukoita. Meistä tuli osa meitä ympäröivää kylää, merenlahtea ja viidakkoa; jokainen päivä tuntui täydeltä, jokainen päivä oli rauhallinen. Aamut alkoivat kylän satojen kukkojen kiekunalla ja Teodoran kanojen kaakatuksella. Pojat söivät puuroa pöydän ääressä, ja minä ja Buddy joimme maitokahvia puutarhassa, aitauksessa joka oli pystytetty […]

Hänen edessään ja takanaan on satoja tanssijoita. Niin myös hänen vasemmalla ja oikealla puolellaan. Häntä ympäröivät intiaaniudelle tyypilliset värit ja kuviot, värien vähittäinen vaihtuminen toisiksi väreiksi, geometrisesti järjestetyt paljetit kiiltävissä materiaaleissa ja nahassa, sulat, helmet, nauhat, höyhenet ja harakan, haukan, variksen ja kotkan sulat. Kaikkialla on sulkapäähineitä, pullokurpitsoja, tiukuja ja rumpukapuloita, metallikelloja, tikansulkia nuolissa ja […]

Rouva Elm otti kirjan hyllyltä ja ojensi sen Noralle.Hän näytti hieman odottavalta ja ylpeältä, kuin olisi antanut Noralle joululahjan.Kirja oli näyttänyt rouva Elmin kädessä kevyeltä, mutta olikin paljon painavampi kuin miltä se vaikutti. Nora aikoi avata sen.Rouva Elm pudisti päätään.”Sinun pitää aina odottaa minulta lupaa.””Miksi?””Kaikki kirjat täällä koko kirjastossa – paitsi yksi – ovat eri […]

Talo oli palapa, perinteinen meksikolainen talo, jossa oli palmunlehväkatto. Tai oikeastaan kolme kattoa, sillä korkean, suorakaiteen muotoisen keskiosan lisäksi talon kummassakin päädyssä oli puoliympyrän muotoinen laajennus. Rakennus oli majesteetillinen kuin vanha viktoriaaninen jokilautta, ja siitä se oli saanut nimensäkin: la barca de la ilusión, aavelaiva. Sisällä oli viileää ja katto korkealla; pitkät pystypalkit olivat kovaa […]

Mehän emme syö koiriamme. Vain kiinalaiset syövät, mutta ei pidä aliarvioida, miten vaikeaa monille vanhoille kotieläimille on, että niiden lajitovereita syödään. Eräällä ohjelmaan kuuluvalla on hevonen tai useampia, ja sen ymmärrän hyvin. Olen itsekin harkinnut hevosen hankkimista. Vanhoissa ja älykkäissä hevosissa on se hyvä puoli, että niillä on helppo ratsastaa, koska niiden kanssa voi puhua. […]

Äiti, sinä et ollut mukana Sallyn ofrendassa. Emme me tarkoituksella jättäneet sinua pois. Itse asiassa me olemme viime kuukausina puhuneet sinusta hyvin lempeästi. Vuosikaudet sen jälkeen, kun Sally ja minä taas löysimme toisemme, me vatvoimme pakkomielteenomaisesti sinun hulluuttasi ja julmuuttasi. Mutta nyt viime kuukausina.. No, kun ihminen on kuolemaisillaan, on varmaan luonnollista tehdä yhteenvetoa elämästä, […]

On kummallista, miten lähellä menneisyys on, vaikka sen kuvitteleekin olevan kaukana. On kummallista, miten se voi hypätä esiin keskeltä lausetta ja iskeä kasvoihin. On kummallista, miten aaveet voivat lymyillä missä tahansa esineessä tai sanassa. Menneisyys ei ole yhtenäinen, erillinen paikka. Se koostuu lukemattomista paikoista, jotka ovat aina valmiina palaamaan nykyisyyteen. Yhdessä hetkessä on 1950-luku, seuraavassa […]

Yritä päästä töihin juutalaisille tai mustaihoisille. Saat sapuskaa. Mutta ennen kaikkea sekä juutalaiset että mustat naiset kunnioittavat työtä, sinun työtäsi, eikä heitä tippaakaan hävetä olla itse koko päivä jouten. Hehän maksavat sinulle palkkaa, vai mitä? Protestanttiset kristityt ovat kokonaan eri juttu. Jotta he eivät kokisi syyllisyyttä, yritä ainakin tehdä jotakin sellaista, mitä he eivät itse […]