menu Menu
Kevin Chen: Aavekaupunki
Aula & co, Chen Kevin, Käännöskirjallisuus, Saksa, Taiwan 09/04/2024 2 kommenttia
Suzie Miller: Prima Facie Edellinen Kirjaluotsi tänään 9 vuotta! Seuraava

Ennen kuin T’ien-hung pääsi vapauteen, eräs vankitoveri kysyi häneltä: “Minne aiot mennä, kun pääset ulos?”
Hän ei tuntenut Berliinissä ketään, eikä hänellä ollut kotia. Pitäisi kai ensin hakeutua tilapäismajoitukseen. Mutta sitä ennen hän vierailisi kotikonnuillaan. Vankitoveri kysyi häneltä: “Mitä tarkoitat kodilla? Missä sinun kotisi on?” Onneksi vankilassa oli karttapallo. Hän painoi sormensa Saksan kohdalle ja antoi sen kiertää siitä pallon ympäri piirtäen kaaren, joka näytti lentoreitin halki Euroopan ja Keski-Aasian ja edelleen kohti määränpäätä, pientä saarivaltiota Itä-Aasiassa. Ylitettyään Kiinan sormi tuli Tyynen valtameren ylle. Mutta siellä ei ollutkaan saarta, jolle laskeutua. Siellä ei ollut mitään, oli vain tyhjää merta Karttapallossa ei ollut Taiwania. Hän osoitti tyhjää kohtaa ja sanoi: “Olen kotoisin pieneltä saarelta, joka sijaitsee tässä näin. Saaren keskellä on minun kotini.” Ehkä saari oli niin pieni, että se oli unohtunut berliiniläiseen vankilaan hankitusta karttapallosta? Hän tuijotti tyhjää merta ja pohti, oliko saari voinut hävitä kartalta hänen pitkän tuomionsa aikana. Oliko siellä sattunut maanjäristys? Ehkä mannerlaatat olivat liikkuneet ja järjestäneet paikat uudelleen? Ehkä tieto tapahtuneesta ei ollut kantautunut hänelle tänne vankilan rinnakkaistodellisuuteen?

Nyt hän oli kuin olikin palannut. Hän oli palannut Taiwaniin, saarelle, jota ei ollut olemassa.

Kevin Chen: Aavekaupunki

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Taiwanilainen ja nykyään Saksassa asuva Kevin Chen on tulossa toukokuussa Helsinki Lit -festivaalille, jossa hänen kanssaan keskustelee Ville Blåfield. Chenin juuri suomennettu romaani Aavekaupunki perustuu löyhästi hänen omiin kokemuksiinsa siitä, millaista on elää homoseksuaalina perinteisten arvojen nimeen vannovassa Taiwanissa. Se on palapelimäinen perhesaaga, jonka keskiössä on kirjailija Ch’en T’ien-hung, joka kasvoi suurperheessä Yungchingin pikkukaupungissa Taiwanin maaseudulla. Perheeseen kuuluu viisi ei-toivottua tytärtä, joita seuraa kaksi kaivattua poikaa. Heistä nuorin, T’ieng-hung, muuttuu kuitenkin pian ei-toivotuksi, kun hänen kiinnostuksensa muihin poikiin paljastuu. Kiusattuna ja vanhempiensa vieroksumana T’ieng-hung pakenee ensin Taipeihin ja sitten Berliiniin. Siellä hänen ongelmallinen suhteensa katutaiteilija T:hen johtaa murhaan ja vankilatuomioon. Tarina alkaa, kun T’ien-hung on päässyt vapaaksi ja palannut Taiwaniin juuri sopivasti vuotuisen aavejuhlan aikaan, jolloin helvetin porttien sanotaan avautuvan ja menneisyyden aaveiden nousevan maan pinnalle. T’ieng-hungin paluu tuo yhteen hänen sisaruksensa, jotka kaikki kamppailevat tahoillaan. Kaikkia heitä vainoavat traumaattisen lapsuuden ja pettymysten täyttämän aikuisuuden aaveet. Kaksi aavetta pääsee kirjassa myös kertojaääneksi.

Romaanin moniääninen kerronta käsittelee Taiwanin historiaa erityisesti autoritaarisen hallinnon vuosina sekä hyödyntää laajasti Taiwanin maaseudun tapoja ja uskomuksia. Kuolleet kissat ripustetaan puuhun, jotta niiden henget eivät palaisi takaisin ja kuolleita sukulaisia tyynnytellään ruokauhrein ja sytyttämällä setelirahaa palamaan. Kun rahaa ja ruokaa ei riitä koko perheen ruokkimiseen, tällaiset tavat kuulostavat erityisen järjettömiltä. Chen tutkii kirjassaan muistia ja sukupolvelta toiselle siirtyviä traumoja. Mitään kevyttä lukemista tämä sukutarina ei ole. Mukana on raiskauksia, murhia, itsemurhia, satunnaisia julmuuksia ja väkivallan purkauksia ja kaikenlaisia raakoja tapahtumia. Kaikki kirjan henkilöt ovat saaneet kestää kaikenlaista, osa heistä on selvinnyt vähemmin vaurioin kun taas joillekin se kaikki on ollut liikaa. Jokaista menneisyyden tapahtumat ovat joka tapauksessa muovanneet rankalla kädellä.

Chen on luonut henkilöistään eläväisiä ja omalaatuisia, monissa liemissä keitettyjä. Kirjan rakenne on episodimainen ja näkökulma vaihtelee niin, että välillä on vaikea pysyä kärryillä kuka milloinkin on äänessä. Asiaa hankaloittamassa ovat sisarusten samalla äänteellä alkavat nimet, joita on vaikea erottaa toisistaan: Shu-mei, Shu-chieh, Shu-li, Shu-ch’ing. Perässä pysymistä on yritetty helpottaa puhumalla ensimmäisestä siskosta, toisesta siskosta jne., mutta minulla oli silti vaikeuksia muistaa, kuka oli kukin. Vähitellen sisarusten väliset suhteet ja menneisyyden tapahtumat selkiytyvät ja tarinan merkitys tarkentuu hitaasti luku luvulta. Hitaasti mutta herkullisesti avautuvan romaanin vahva tunnelma pitää hyvin otteessaan.

Rauno Sainion suomennos on sujuvaa luettavaa. Vaikka juuri valitinkin vaikeaselkoisista nimistä, onneksi nimet on kuitenkin suomennoksessa päätetty säilyttää alkuperäisinä, toki kiinasta latinalaisiin aakkosiin translitteroituina. Muita arvioita lukiessani olen nimittäin ymmärtänyt, että kirjan englanninnoksessa nimet on muutettu todella kömpelösti englanninkielisiksi nimiksi. Sisarukset ovat tyyliin Barbie, Belinda, Beverly ja Betty ja päähenkilön nimi Keith. Toki kirjailija itsekin on muuttanut Euroopassa asuessaan etunimensä Keviniksi, mutta silti mietin, kuinka tyytyväinen hän on englanninkielisen käännöksen nimiratkaisuihin. Tuskinpa Taiwanin maaseudulla kovin montaa Barbia elelee.

Chen on piilottanut tarinaansa paljon toistuvia yksityiskohtia, joiden merkitys avautuu kunnolla vasta kirjan loppua kohden: virtahepo, punaiset sortsit, kastelukanava, palanut videovuokraamo, Valkoinen talo, uimala, tähtihedelmätarha. Tämä on romaani, joka ehkä kaipaisi toista lukukertaa, jotta sen kaikki salaisuudet paljastuisivat. Luin samaan aikaan Isabella Hammadin romaania Enter Ghost, joka on myös täynnä aaveita. Molemmissa erityiseen rooliin nousee Hamletin aave. Hammadin kirjassa teatteriseurue esittää Hamletia Palestiinan Länsirannalla, Chenin kirjassa T’ien-hung esittää sitä saksalaisessa vankilassa. Yllättävä päällekkäisyys tuntui erityisen aavemaiselta. Kun kirjan lukemisen jälkeen uutisissa kerrottiin Taiwanin maanjäristyksestä ja huomasin etsiväni tietoa siitä, onko maanjäristys muuttanut kirjan aavekaupungin kirjaimelliseksi aavekapungiksi, mietin hetken, uskallanko lukea enää koskaan mitään.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 5 – Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi.

Kevin Chen:
Aavekaupunki
鬼地方 (2019),
suom. Rauno Sainio
Aula & Co 2024

Muissa blogeissa:
Kulttuuri kukoistaa

BookBeatin 45 päivän maksuton kokeiluetu uusille käyttäjille!

Kirjaluotsin lukijana pääset kokeilemaan BookBeatin laajaa äänikirjavalikoimaa jopa 45 päivää maksutta. Kokeilujakson aikana saat käyttää BookBeatia 30 tuntia maksutta. Tutustu yli 900 000 e- ja äänikirjaan ja valitse suosikkisi. Voit lopettaa tilauksesi milloin tahansa. Etu on voimassa kaikille uusille BookBeat-käyttäjille.

* Hyödynnä tarjous (KAMPANJAKOODI: kirjaluotsi)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#helsinkilit2024 Aavekaupunki helmet2024 helmethaaste homoseksuaalisuus Kevin Chen moniäänisyys perhesalaisuudet Taiwan


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Suomentaja kiittää arviosta! Kevin Chen on jossain haastattelussa sanonut, että hän kunnioittaa kääntäjä Darryl Sterkin ratkaisua antaa hahmoille englanninkieliset etunimet. En tiedä auttaako sekään silti lukijaa muistamaan, kuka siskoista on kuka. Itse en pitänyt sitä hyvänä ideana, etenkään suomenkielisen käännöksen näkökulmasta. Suomennoksessa onkin käännetty ainoastaan lempinimet, joilla on kiinankielisessäkin kirjassa jokin merkitys (Kaskas, Betelpalmu jne.). Laadin muistamisen helpottamiseksi suomennoksen alkuun/loppuun nimilistan Ch’enin perheestä, mutta kustantaja päätti olla painamatta sitä. Kääntäessäni kuitenkin lisäsin tekstiin jonkin verran muistutuksia siitä, monesko sisko kukakin on (oli niitä alkutekstissäkin, mutta suomennoksessa vähän tiuhempaan).

    1. Olipa hauskaa, että kävit kommentoimassa. Tuo nimilista olisi tosiaan helpottanut. Viimeksi törmäsin vastaavaan haasteeseen lukiessani korealaisen Chung Serangin sukuromaania Sisunin maailma. Siellä oli mm. sisarukset nimeltään Myunghye, Myung-eun ja Myungjun ja paljon muita hankalia nimiä ja sukulaissuhteita. Siinä kirjassa oli sukupuu alussa ja tuli aika monta kertaa sitä konsultoitua.

      Nuo suomentamasi lempinimet olivat hyviä ja kertovat kyllä paljon enemmän henkilöstä kuin Barbiet ja Belindat. Minusta on tosiaan hienoa, että päätit jättää muut nimet alkuperäisiksi. Todella upea suomennos, jota oli sujuva lukea!

      Kaunista kevään jatkoa sinulle!

keyboard_arrow_up