menu Menu
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Aula & co, Berlin Lucia, Käännöskirjallisuus, Novellit, Yhdysvallat 16/01/2018 4 kommenttia
Marianna Kurtto: View-Master Edellinen Paco Roca: El invierno del dibujante Seuraava

Yritä päästä töihin juutalaisille tai mustaihoisille. Saat sapuskaa. Mutta ennen kaikkea sekä juutalaiset että mustat naiset kunnioittavat työtä, sinun työtäsi, eikä heitä tippaakaan hävetä olla itse koko päivä jouten. Hehän maksavat sinulle palkkaa, vai mitä?

Protestanttiset kristityt ovat kokonaan eri juttu. Jotta he eivät kokisi syyllisyyttä, yritä ainakin tehdä jotakin sellaista, mitä he eivät itse tekisi. Nouse lieden päälle seisomaan, jotta voit pestä katosta sinne roiskuneet Coca-Cola-tahrat. Telkeä itsesi suihkukaappiin. Työnnä kaikki huonekalut, myös piano, ovea vasten. Sitä he eivät tekisi ikinä – eivätkä muuten pääse edes sisään.

Luojan kiitos kaikilla on ainakin yksi televisio-ohjelma, johon he ovat koukussa. Minä napsautan imurin päälle puoleksi tunniksi (lohdullinen ääni) ja käyn pianon alle pitkäkseni, pölyrätti varmuuden vuoksi kädessä. makaan vain, ja hyräilen ja ajattelen. Ter, minä en suostunut tunnistamaan sinun ruumistasi, ja siitä seurasi paljon sählinkiä. Pelkäsin että olisin lyönyt sinua kostoksi siitä mitä menit tekemään. Kuolemaan.

Viime aikoina olen lukenut monta hyvää novellikokoelmaa, mutta Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia nousi kyllä aivan omaan luokkaansa. Kokoelma käsittää yhteensä 25 lyhyttä tarinaa, joiden kautta pääsee kurkistamaan sellaisiin paikkoihin ja sieluntiloihin, jotka usein jäävät syrjään katseilta. Elämän koko kirjo, usein altavastaajan näkökulmasta, pääsee oikeuksiinsa näissä terävissä, säkenöivissä ja yllätyksellisissä novelleissa. Novelleissa liikutaan itsepalvelupesuloissa, paikallisbusseissa, katolisissa kouluissa, ensiapuklinikoilla, katkaisuhoidossa, meksikolaisella aborttiklinikalla ja välillä sukelletaan paratiisirantojen kirkkaisiin vesiin. Jos Lucia Berlinin novelli olisi ihminen, se olisi kovia kokenut ja reissussa rähjääntynyt, ehkä vähän tärähtänytkin, mutta naururypyt ja pieni pilke aina mukana matkassa.

Lucia Berlin (1936-2004) ammentaa novelleihinsa surutta omaa elämäänsä. Ja ammennettavaa hänen elämästään kyllä löytyy. Lapsuutensa hän vietti Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa, teinivuotensa Chilen Santiagossa ja aikuisikänsä mm. New Mexicossa, Meksikossa, New Yorkissa ja Kaliforniassa. Hän oli naimisissa kolme kertaa, sai neljä poikaa ja elätti perheensä tehden töitä mm. lukion opettajana, siivoojana, puhelinvaihteen hoitajana, lääkärin apulaisena ja sairaanhoitajana. Samaan aikaan hän kirjoitti ja käänsi kirjallisuutta, myöhemmin toimi myös yliopiston professorina. Hän kärsi vuosia alkoholismista, joka on yksi hänen novelliensa vakioaiheita. Novelli Kaikki karkaa käsistä on riipaisevan paljas kuvaus pahasti alkoholisoituneen perheenäidin aamusta. Aamun ensimmäisen ryypyn saaminen on tuskien taival, valtaisa odysseia kohti jossain häämöttävää hetken pelastusta. Kun loiventavat eli kokonainen vodkapullo on kumottu, voi laittaa pesukoneen pyörimään ja suukottaa lapset kouluun.

Hammaslääkäripelkoiset saattavat saada kylmiä väreitä novellista Tohtori H. A. Moynihan, jossa tyttö on kesätöissä hammaslääkäri-isoisänsä vastaanotolla. Pappa on vihattu ja häijy, viinaan menevä mies, mutta Teksasin paras hammaslääkäri. Eräänä varhaisena sunnuntaiaamuna Pappa raahaa tytön vastaanotolleen ja pyytää vetämään irti kaikki hampaansa, jotta voi laittaa tilalle tekemänsä tekohampaat. Hampaat ovat täydellinen kopio Papan omista hampaista, mutta toisessa etuhampaassa on kultainen kruunu. Tyttö tekee työtä käskettyä ja kiskoo hampaat irti yksi kerrallaan. Brutaalin operaation jälkeen, äidin haettua tytön ja pyörtyneen Papan kotiin, Pappa lopulta nukahtaa hampaat paljastettuna Bela Lugosia muistuttavaan virneeseen. Lucia Berlinin äidin isä todella oli viinaan menevä hammaslääkäri, jonka luona El Pasossa Lucia ja hänen äitinsä ja siskonsa asuivat sodan aikana. Kovin omakohtaisesti koetuilta nämä kaikki tarinat tuntuvatkin, olivatpa kuinka uskomattomia tahansa.

Niminovelli Siivoojan käsikirja on novellien ehdotonta kärkeä. Siinä hiljattain leskeksi jäänyt nainen siivoaa asiakkaidensa koteja, jakaa syvällä kokemuksen rintaäänellä vinkkejä siivoojan ammattiin ja käsittelee siinä lomassa tuoretta suruaan. Berlinillä on uskomaton kyky havainnoida ympäristöään ja välittää suuria tunteita pienillä arjen yksityiskohdilla. Tämän novellin silmäkulmassa kimmeltää jokin, onko se naurun pilke vai surun kyynel? Vaikea sanoa sen tarkemmin, kun pöydän alla palapelin palaa matolta konttaavan siivoojan kädessä palava tupakka sumentaa savullaan näkymän. Ehkä parempi laittaa imuri hurisemaan ja levähtää hetki pianon alla, rätti kädessä tietenkin!

Minäkin käyn Angelilla. En ole varma miksi – ei se johdu pelkästään intiaaneista. Pesula on ihan toisella puolen kaupunkia kuin minun kämppäni. Vain korttelin päässä oli Campus, joka on ilmastoitu, ja jossa soi taustamusiikkina hillittyä rokkia. New Yorker, Ms, ja Cosmopolitan. Yliopiston assistenttien rouvat käyvät siellä ja ostavat lapsilleen suklaapatukoita ja kokista. Niin kuin useimmissa itsepalvelupesuloissa, Campuksessakin on kyltti, jossa lukee: VAATTEIDEN VÄRJÄÄMINEN EHDOTTOMASTI KIELLETTY. Kerran ajoin ympäri kaupunkia vihreän päiväpeitteen kanssa, kunnes näin Angelin pesulan, jonka ikkunassa oli keltainen mainostaulu ja siinä teksti: VÄRJÄÄ NIIN PALJON KUIN SIELU SIETÄÄ!

Novellihaaste 2: paikkaAloitan novellihaasteessa uuden peukutuskierroksen. Tässä kokoelmassa on paljon peukutuksen arvoisia tarinoita, mutta pakottaudun valitsemaan vain yhden. Tekisi mieli peukuttaa hahmoa joka novellissa, sillä tuntuu siltä, että jokainen niistä on omalla tavallaan Lucia Berlin tai ainakin hänen alter egonsa. Myös sävyä voisi peukuttaa, niin omintakeisen ja autenttisen tunnelman Berlin on kaikkiin tarinoihinsa loihtinut. Valitsen kuitenkin paikan novellissa Angelin pesula. Kokoelman avausnovelli johdattelee heti siihen rosoiseen ja elämänmakuiseen maailmaan, jossa Berlin on kuin kotonaan. Speed Queen -koneiden pyöriessä tarinan minäkertoja tekee tuttavuutta Jim Beam -pullosta naukkailevaan intiaanipäällikköön, ja lukija tietää, että nyt on alkamassa unohtumaton matka sellaisiin näkyihin, joita vain elämää laajasti kokenut ja upeilla kertojan lahjoilla siunattu voi tarjota.

Minä en keksi ketään, joka ei haluaisi lukea Lucian novelleja, sanoo Stephen Emerson kirjan johdannossa. Olen Emersonin kanssa samaa mieltä, mutta olen myös sitä mieltä, että hänen johdantonsa sekä kokoelman toimittaneen Lydia Davisin alkusanat olisi voinut sijoittaa vasta kirjan loppuun. On turhauttavaa lukea mitä tuleman pitää ja saada etukäteen tietää, mikä on missäkin novellissa yllättävää tai kiinnostavaa. He jopa paljastavat etukäteen novellien loppulauseita, vaikka Berlinin kerronnan teho perustuu juurikin yllätyksellisyyteen. Olisi pitänyt tajuta jättää alkulöpinät lukematta ja keskittyä suoraan Berlinin kiehtoviin tarinoihin. Vinkkinä siis kaikille, jotka vasta suunnittelevat tämän kirjan lukemista: skipatkaa alkusanat ja palatkaa niihin vasta lopuksi, jos silloinkaan. Johdannossa myös viitataan novelleihin, joita ei tästä kirjasta löydy. Jostain syystä suomalainen kustantaja on päättänyt julkaista alkuperäisen kokoelman kahdessa osassa. Lisää Luciaa Kristiina Drewsin suomentamana on siis saatavilla, ilmeisesti ensi syksynä. Kuka malttaa odottaa?!

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 25 – Novellikokoelma.

Helmet-musahaaste:
Lucia Berlinin novelleissa ja elämässä soi jazz, olihan hän naimisissakin kahden jazzmuusikon kanssa. Sen kunniaksi kuuntelin Helmet-musahaasteessa legendaarisen Blue Note -levy-yhtiön uusimpia tähtiä. Blue Note All-Stars perustettiin juhlistamaan levy-yhtiön 75-vuotisjuhlaa. Kuuntelemani albumi Our Point of View on viime vuodelta ja sai nihkeästi alkaneen työpäivän svengaamaan. Tämä liittyy tietysti haastekohtaan 20 – Legendaarisen levy-yhtiön levy. Haasteeseen kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
A Manual for Cleaning Women: selected stories by Lucia Berlin (2015),
suom. Kristiina Drews
Aula & Co 2017
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjapolkuni
KosminenK
Lukuisa
Mitä luimme kerran
Opus eka
Pikkuseikkoja
Reader, why did I marry him?
Yökyöpeli hapankorppu lukee

#novellihaaste2 helmethaaste Lucia Berlin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tätä kirjaa on niin paljon kehuttu että on varmasti lukemisen arvoinen. Katselin tätä jo kirjamessuilla, mutta tuo kirjan nimi ei niin kiehtonut. Eli nyt sitten lukulistalle.

    1. Kirjan nimi ei tosiaan houkuttele, voi hyvin luulla uudeksi KonMari-oppaaksi 🙂 Näitä novelleja voi kyllä lämmöllä suositella!

  2. Tämä on alkanut kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Lukuaikapalvelujen (BookBeat, Storytell) tämän voisi lukea vaikka heti, mutta haluan paperille painetun version. Kirjastoon siis, mutta varausjonot voivat olla pitkät.

    1. Tämän kirjan varausjonot ovat tainneet viime päivinä kasvaa vauhdilla. Minä varasin joskus loppuvuodesta ja tuli melko nopeasti. Nyt oli Helmet-kirjastoissa jo 900 varausta! Menenpä tänään palauttamaan omani niin joku onnellinen pääsee lukemaan 🙂

keyboard_arrow_up