menu Menu
Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään
Aula & co, Haig Matt, Iso-Britannia, Käännöskirjallisuus 3 kommenttia
Kimmo Ohtonen: Ikimaa - Soturin tie Edellinen Olli Jalonen: Taivaanpallo Seuraava

On kummallista, miten lähellä menneisyys on, vaikka sen kuvitteleekin olevan kaukana. On kummallista, miten se voi hypätä esiin keskeltä lausetta ja iskeä kasvoihin. On kummallista, miten aaveet voivat lymyillä missä tahansa esineessä tai sanassa.

Menneisyys ei ole yhtenäinen, erillinen paikka. Se koostuu lukemattomista paikoista, jotka ovat aina valmiina palaamaan nykyisyyteen. Yhdessä hetkessä on 1950-luku, seuraavassa 1920-luku. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikki liittyy ajan kertymiseen. Aika kasaantuu kasaantumistaan ja saattaa romahtaa varomattoman päälle hetkenä minä hyvänsä. Menneisyys elää nykyhetken sisällä, se toistaa itseään, nikottelee, muistuttaa kaikesta siitä, mitä ei enää ole. Se tihkuu esiin katukylteistä ja puistonpenkkien muistolaatoista, lauluista ja sukunimistä, kasvoista ja kirjankansista. Joskus pelkkä puun tai auringonlaskun näkeminen voi iskeä tajuntaan kaikkien koskaan nähtyjen puiden tai auringonlaskujen voimalla, eikä siltä voi suojautua. Ei mitenkään voi elää maailmassa, jossa ei ole kirjoja tai puita tai auringonlaskuja. Ei mitenkään.

Brittiläinen Matt Haig on tullut tutuksi suosituilla lastenkirjoillaan Poika nimeltä Joulu ja Tyttö joka pelasti joulun, joiden parissa olemme pojan kanssa virittäytyneet joulutunnelmaan jo kahtena jouluna. Innolla odotamme jo kolmatta osaa Joulupukki ja minä, joka ilmestyy sopivasti ensi joulun alla. Sen lisäksi, että Haig tietää joulupukin olevan Suomesta, hän osaa myös punoa koukuttavan tarinan, joka koskettaa, hauskuuttaa ja tarjoaa sopivasti jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Haigin joulutarinoista nauttii niin lapsi kuin aikuinen. Jännityksellä siis odotin, onnistuuko Haig levittämään kerronnan taikapölyään myös aikuisten fiktioon. No kyllä onnistuu! Kuinka aika pysäytetään on romaani, jota lukiessa aika todella pysähtyy – sen verran immersoiva lukuelämys on kyseessä. Toisaalta sen parissa aika kuluu kuin siivillä, kun sivut kääntyilevät kuin itsestään. Aika on erikoinen asia ja aina kiehtova aihe kirjallisuudessa.

Olen vähän heikkona aikamatkailukirjallisuuteen, mutta usein saan aivoni solmuun miettiessäni mitä tapahtuu kun ihminen on yhtä aikaa kahdessa ajassa ja kohtaa itsensä. Tähän ongelmaan aikamatkailutarinat usein nojaavat ja toisaalta usein kompastuvatkin. Kuinka aika pysäytetään ei varsinaisesti kuulu kyseiseen genreen, sillä kirjassa kukaan ei hypi ajasta toiseen. Silti päähenkilö Tom Hazard, nykypäivän Lontoossa historiaa opettava mies, on tavannut Shakespearen ja soitellut luuttua 1600-luvulla. Hän on todella vanha, reippaasti yli 400-vuotias, mutta näyttää noin nelikymppiseltä. Hän potee erikoista tilaa, anageriaa, joka saa hänet vanhenemaan erittäin hitaasti. Keskiaikaisessa Ranskassa syntynyt Tom joutuu vaihtamaan identiteettiään ja asuinpaikkaansa kahdeksan vuoden välein pitääkseen tilanteensa ja kaltaisensa salassa.

“Ensimmäinen sääntö on se, ettei saa rakastua.” Tämän neuvon Tom saa liittyessään Albatrossikerhoon, jonka tehtävänä on suojella pitkäikäisiä jäseniään tieteentekijöiden tutkimuksilta ja muun kansan kummastelulta. Salaisen järjestön sääntöihin kuuluu myös, että kahdeksan vuoden välein on suoritettava tehtävä joka liittyy uusien jäsenten värväämiseen ja palkkioksi saa uuden elämän ja identiteetin. Järjestelmää kritisoivia pelotellaan noitavainoilla. Ainakin Tomille se on vahva argumentti, sillä hän menetti oman äitinsä ihan oikeissa noitavainoissa. Nykyään kaikenlainen eri mieltä oleminen ja somekuohunta leimataan noitavainoksi. Ei ihme, että nykypäivän meno tuntuu Tomista välillä turhauttavalta. Tom on rakastunut vain kerran, mutta se rakkaus jätti sitäkin suuremman jäljen. Tuosta rakkaudesta syntyi myös lapsi, tytär, jonka kohtalona oli tulla isäänsä. Vuosisatojen ajan isä ja tytär ovat etsineet toisiaan.

Historianopettajana Tom on vertaansa vailla, hän saa historian tuntumaan elävältä, omakohtaisesti koetulta. Ja sitähän se onkin. Hieman kliseiseltä tuntuu se, että Tom onnistuu aina törmäämään historiallisiin kuuluisuuksiin. Vaikka eläisi kuinka pitkän elämän, ei se tarkoita sitä, että vääjäämättä osuu samaan baariin Fitzgeraldien kanssa tai pääsee Shakespearen suojelukseen. No, annettakoon tämä anteeksi, sehän vaan tekee tarinasta jännittävämmän. Varsinkin tämä aikansa julkkisten kanssa hengailu toi mieleen Woody Allenin mainion elokuvan Midnight in Paris, jossa aloitteleva kirjailija aikamatkailee Pariisin yössä 20-luvulle hengailemaan Hemingwayn, Fitzgeraldien, Picasson ja muiden taiteilijoiden seuraan. Elokuvallinen on myös Haigin kirja, eikä ole yllätys, että siihen on jo joku elokuvamielessä tarttunut. Luettuani kirjailijan kiitossanat, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Benedict Cumberbatchilla on pakkomielle muuntautua brittikirjallisuuden hahmoiksi. Vasta lukemani Edward St Aubynin Loistava menneisyys pyörii juuri HBO:lla Patrick Melrose-nimisenä sarjana pääosassaaan Benedict Cumberbatch. Nyt kävi ilmi, että Cumberbatch on tuotantoyhtiönsä kanssa ostanut oikeudet Matt Haigin romaaniin ja aikoo esittää tietysti itse Tom Hazardia. Käyköhän tässä nyt niin, että brittikirjallisuutta ei voi enää lukea näkemättä päähenkilöillä Cumberbatchin kasvoja. No mutta onnea Matt Haigille, Kuinka aika pysäytetään toimii varmasti loistavasti elokuvana – Cumberbatchilla tai ilman!

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirja  kohtaan 48 – Haluaisit olla kirjan päähenkilö. Tämä on ollut erityisen haastava kohta, sillä aika surkeita kohtaloita on lukemieni kirjojen päähenkilöillä ollut. Kovin ruusuista ei ole tämänkään kirjan päähenkilöllä, enkä varsinaisesti haluaisi elää vuosisatoja. Aion nyt kuitenkin soveltaa haastekohtaa väljästi ja sanon vain tämän: ajatelkaa kuinka paljon kirjoja ehtisi lukea 500 vuodessa!

Helmet-musahaaste:
Soveltamiseksi menee myös musahaasteen puolella. Ymmärrän kohdan 30 – Levy / kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen tietysti niin, että musiikissa viitattaisiin kirjallisuuteen, mutta käännän tämän nyt väkisin toisinpäin. Eli romaanissa päähenkilö diggailee Don Henleyn The Boys of Summeria ja se on niin hyvä biisi, että se on pakko saada ujutettua mukaan haasteeseen. Mikään muu vapaana oleva haastekohta ei tähän istu, joten olkoon kirjallisuusviite nyt tällainen. Kaikki haasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetäänMatt Haig: Kuinka aika pysäytetään
How to Stop Time (2017),
suom. Sarianna Silvonen
Aula & Co 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä
Kirjavinkit
Kirjojen keskellä
Lumiomena
Mummo matkalla
Vinttikamarissa


Seuraa Kirjaluotsia:

BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
FACEBOOK
GOODREADS

aika Aula & Co helmethaaste historia Kuinka aika pysäytetään Matt Haig


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tomilla kävi tosi hyvä tuuri noiden julkkisten kanssa:) Haigin kerronta oli kiehtovaa ja tämä lineaarinen aikamatkailu toimi ja kiehtoi.

    Mainitsit nuo kaksi jouluaiheista lastenkirjaa: minkä ikäisille niitä suosittelet?

    1. Lastenkirjojen ikäsoveltuvuusarviointi on aina hankalaa, kun riippuu niin paljon lapsesta. Tällä kertaa pojan kanssa päädyttiin kuitenkin samaan arvioon: yli 7-vuotiaille noita suosittelisimme. Yläikärajaa ei ole, joten sopii vaikka Tom Hazardille 😉

keyboard_arrow_up