Mikami pyöräytti tuoliaan ja kääntyi kohti ikkunaa. Ei haittaisi, vaikka alaiset ehkä tulkitsisivat hänen kätkeneen sillä hämillisyytensä. Hän laski katseensa polvillaan oleviin papereihin. Tavanomaisia kysymyksiä… Syyteoikeuden vanhenemiseen on hieman yli vuosi. Millaisilla keinoilla te aiotte poliisiylijohtajana edistää rikosjutun ratkeamista? Teloituslava oli valmis. Viestinnästä ei tulisi Dallasia. Mitä rikostutkintayksikkö tekisi? Kuinkahan moni ihminen vedettäisiin mukaan viimeiseen […]

In my bedroom, my bed stood neatly covered, just the way I had left it. I could hear the sound of our laughter, smell my childhood – the good Aai used to cook and lovingly feed me – that wafting floral smell of saffron in the pulao, turmeric-perfumed dal, the sweet rasgullas. There wasn’t any […]

Kolmosratikka kolistelee Pukevan ohi. Loppuunmyyntilaput roikkuvat paperoiduissa näyteikkunoissa, metrotyömaa ei ehtinyt pelastamaan tavarataloa. Suurin osa Kaisaniemenkadun liikkeistä on pimeinä, entinen pankkikonttori on muuttunut kaljabaariksi. Sieltä raikuu epävireinen karaoke. Moni työtön löytää lohtua iskelmistä, ehkä juuri siksi kabareehen uskotaan. Revyyt ovat suosittuja Keski-Euroopan metropoleissa, niin meille näyttelijöille on kerrottu. Siihen saumaan teatterin johto on iskenyt ja […]

Eräänä kylmänä lauantai-iltana maaliskuussa istun yksin navetassa ja yritän luoda silmieni eteen kuvaa äidistä. Hänen tukkansa, yhtä tumma kuin minun, roikkuu hänen kasvoillaan kun hän soittaa pianoa. En onnistu näkemään hänen kasvojaan. Vain tukan. Silitän kädelläni omaa tukkaani ja toivon että hänen tuntuisi samalta. Karhea tukka, paksuja hiuksia, hiuksia jotka eivät tahdo pysyä letillä, sillä […]

Muuton jälkeen, kerroin Gerardille, meillä oli ollut aluksi tapana kävellä iltaisin lähikaduilla ja katsella ympärillemme kuin olisimme turisteja. Ensin pojat pitivät minua vaivihkaa kädestä, mutta pian he lopettivat sen ja kävelivät kädet taskussa. Jonkin ajan kuluttua iltakävelyt loppuivat, koska pojilla oli kuulemma liikaa läksyjä. He söivät iltaruoan nopeasti ja menivät huoneisiinsa. Aamuisin he häipyivät harmaaseen […]

Across the fields in the half-light I could just make out something moving in the distance, a flash of white against the darkening trees. It was a barn owl, flying low through the dusk, following the path of the river, heading straight for the Mill, heading straight for us. I walked back down the long […]

We were very upset, all the same, for reasons too numerous to mention. Clearly our aunt was not a stable person. At the time we did not put this thought into words. It existed between us as a sort of undifferentiated attentiveness to all the details of her appearance and behaviour. At first this took […]

Päivällisellä hänen kolmantena iltanaan vaistosin, että hän tuijotti minua, kun selostin Haydnin teosta Vapahtajamme seitsemän viimeistä sanaa ristillä, jota olin nuotintamassa. Olin sinä vuonna seitsemäntoista, ja koska olin pöydän nuorin ja se jota vähiten todennäköisesti kuunneltiin, olin ottanut tavaksi yrittää ujuttaa mahdollisimman paljon sisältöä mahdollisimman vähiin sanoihin. Puhuin nopeasti, ja sen takia ihmisille syntyi kuva, […]

Kyllä kannattaa tutkia sanakirjasta mitä eroa on näillä sanoilla: luovuttaminen, luoviminen, luominen. Pitää valita luotavat asiat tarkasti. Tarinoiden, kuvien ja pelien luojista on nykyisin ylitarjontaa, lannan- ja lumenluojista pula. Entisinä aikoina uusi sukupolvi jatkoi edellisen hommia oli kyseessä sitten kuningas, seppä, maanviljelijä tai narri. Työt opittiin matkimalla. Minäkin seurasin kuinka kokeneemmat käyttivät sahaa ja betonimyllyä […]

Minun nimeni on Nguyễn An Tịnh, kun taas äitini nimi on Nguyễn An Tinh. Nimeni on pelkkä äitini nimen variaatio, koska yksi ainoa i:n alle kuuluva piste erottaa ja eriyttää minut äidistäni, rajaa minut toiseksi ihmiseksi. Olin äitini jatke jopa nimeni merkitystä myöten. Vietnamin kielessä äitini nimi tarkoittaa rauhallista ympäristöä, kun taas minun nimeni merkitsee […]

”Every woman who enters the sea carries a coffin on her back,” she warned the gathering. ”In this world, in the undersea world, we tow the burdens of a hard life. We are crossing between life and death every day.” These traditional words were often repeated on Jeju, but we all nodded soberly as though […]

Kiinan yöt tuntuivat aina unilta. Vasta kun astuin Zhichunlulla ulos metroasemalta, tajusin mitä olin hetki sitten tehnyt. Olin istunut alas. Metrossa. Paikalliset eivät uskoneet monia juttuja Suomesta. Kuten sitä, että pimeällä ei melkein koskaan olisi lämmintä, tai että kulkuvälineissä sai useimmiten istua. Pekingissä ilma, lika ja roska olivat öisin lämpimämpiä kuin monet muut ainekset, ja […]

”Jos elää pitkän elämän eikä koskaan oo tuntenu itseään täydellisen masentuneeks, ei oo luultavasti ollu ihan hereillä.” Kansallisteatteri: Kaikki hienot jutut Parasta teatteria aikoihin! Kansallisteatterin Kaikki hienot jutut on Duncan Macmillanin yhteistyössä Jonny Donahuen kanssa käsikirjoittama vuorovaikutteinen monologinäytelmä, jonka Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen ovat suomentaneet ja mukauttaneet suomalaiseen todellisuuteen sopivaksi. He myös vuorottelevat sen […]

Muistan, miten mummo kirjoitti reseptejä ylös, kun telkkarista tuli Teijan keittiössä. Se vahtasi teeveeruutua essu päällä, ruutulehtiö ja kuulakynä valmiina. Se ei koskaan ehtinyt saada reseptiä kokonaan talteen. – Nonni ja nyt se ehti mennä. Ai saaplari sentään, se manasi. Muistot tulvivat päähäni kurittomana ja hälisevänä jonona. Miten Arttu otti minut syliinsä tuvan pöydän ääressä […]