menu Menu
Amita Trasi: The Color of Our Sky
Harper, Intia, Trasi Amita, Ulkomainen kaunokirjallisuus 26/04/2019 0 kommenttia
Hideo Yokoyama: 64 Edellinen Pirjo Toivanen: Pyhä paha perhe Seuraava

In my bedroom, my bed stood neatly covered, just the way I had left it. I could hear the sound of our laughter, smell my childhood – the good Aai used to cook and lovingly feed me – that wafting floral smell of saffron in the pulao, turmeric-perfumed dal, the sweet rasgullas. There wasn’t any such smell of course, not anymore. All that was left was just a musty door from closed doors, from buried secrets.

A cloud of dust erupted as I parted the curtains. Outside, the rain was falling softly, leaves cradling the raindrops. The scene was still the same as when Papa and I had moved away to Los Angeles eleven years ago: the zooming in and out of traffic, the honking of rickshaws and cars, the distant barking of stray dogs, the sprawled slums in the distance. Standing here, my suitcases lonely in the doorway, I understood why Papa had never tried to sell or rent this apartment. After making a home in America for eleven years, he had hoped to return one day to search for Mukta. After all, this was where she was kidnapped.

It is said that time heals everything. I don’t think that’s true. As the years have gone by, I’ve found it odd how simple things can still reming you of those terrible times or how the moment you try so hard to forget becomes your sharpest memory.

Amita Trasi: The Color of Our Sky

Vieraisiin kulttuureihin sijoittuvat romaanit kiehtovat minua aina vaan, mutta nyt täytyy varmaan hetkeksi pitää taukoa näistä traagisista tarinoista, joissa yleensä nainen on sorron ja väkivallan kohteena. Huomaan myös hieman kyllästyneeni näissä kirjoissa usein toistuvaan asetelmaan, jossa kaksi eriarvoisessa asemassa olevaa ihmistä ystävystyvät ja ajautuvat sitten traagisesti eroon toisistaan jonkun petoksen tai väärinkäsityksen johdosta. Yleensä kyse on siitä, että parempiosainen jättää sanomatta tai tekemättä jotain mikä olisi voinut pelastaa huonompiosaisen ystävän kamalalta kohtalolta. Sitten toinen kärsii kaltoinkohtelua ja toinen huonoa omaatuntoa, kunnes ystävykset lopulta löytävät toisensa ja sovinnon vuosia kestäneen fyysisesti ja henkisesti raskaan etsinnän päätteeksi. Asetelma on tuttu esimerkiksi Khaled Hosseinin Leijapojasta, mutta viime aikoina olen törmännyt tähän erityisesti naisten kirjoittamissa ja naisten heikkoa asemaa käsittelevissä romaaneissa, tuoreina esimerkkinä kaksi Korean niemimaalle sijoittuvaa romaania The Island of Sea Women (Lisa See) ja White Chrysanthemum (Mary Lynn Bracht). Sama asetelma on myös tässä Amita Trasin esikoisromaanissa The Color of Our Sky, joka sijoittuu Intiaan 80-luvulta nykypäivään.

The Color of Our Sky valikoitui kuunneltavaksi äänikirjana hetken mielijohteesta enkä tiennyt kirjasta mitään etukäteen. Olin jättää kirjan heti kesken, kun tajusin sen kertovan lapsiprostituutiosta. Tuo edellä mainittu White Chrysanthemum kertoi Japanin lohtunaisista eli sodan aikaisista seksiorjista, ihmiskaupan uhreista taas on tullut luettua viime aikoina mm. Cecilia Samartinin romaanista Kirottu kauneus ja Jennifer Clementin romaanista Varastettujen rukousten vuori. Tyttöjen ja naisten kokema seksuaalinen väkivalta on niin rankka aihe, että tämän jälkeen on varmaan pidettävä siitäkin teemasta hetki taukoa. Trasin kuvaama prostituutio Etelä-Intiassa on siitä erikoinen ilmiö, että sitä perustellaan vuosisatoja vanhalla traditiolla ja uskomuksilla.

Mukta on vasta 10-vuotias, kun hän osallistuu pyhitysseremoniaan ja hänestä tulee devadasi, Yellama-jumalattarelle pyhitetty seksiorja. Uskomuksen mukaan devadasit ovat yhteydessä jumalattareen ja seksi heidän kanssaan pitää pahat henget loitolla. Oikeasti temppeliprostituutiossa on kyse kastijärjestelmän ja taikauskon mahdollistamasta hyväksikäytöstä. Devadasit ovat yleensä kastittomia eli daliteja, joiden tehtävä on palvella ylempään kastiin kuuluvia miehiä. Muktan äiti ja isoäiti ovat devadaseja, joten myös Muktan on seurattava perinnettä. Äiti kyllä taistelee pitääkseen tyttärensä erossa tästä kamalasta kohtalosta, mutta hiv-virus vie voimat ja perinteen kannalla oleva isoäiti saa tahtonsa läpi ja käytännössä myy oman lapsenlapsensa. Mukta ajattelee auttavansa äitiään ja osallistuu seremoniaan tietämättä mitä se oikeasti merkitsee. Kauniin seremonian jälkeen karu totuus paljastuu ja Muktan lapsuus murenee palasiksi.

Kylässä on kuitenkin joku, joka haluaa auttaa Muktaa pakenemaan. Mukta viedään Bombayhin (nykyinen Mumbai) yläluokkaiseen perheeseen, jossa hän lunastaa olemassaolonsa tekemällä kotitöitä. Perheen 8-vuotias tytär Tara tutustuttaa hänet aivan uuteen maailmaan. Tara opettaa Muktan lukemaan ja heistä tulee vähitellen ystäviä, melkein siskoja. Taran perheen luona vietetyt vuodet ovat Muktan elämän onnellisimpia. Sitten tulee vuosi 1993 ja Bombayn tuhoisat pommi-iskut tekevät tuhoaan myös Taran perheessä. Surun keskellä Muktan ja Taran ystävyys on koetuksella ja pian sen jälkeen Mukta kidnapataan yöllä Taran huoneesta. Tara ja hänen isänsä muuttavat pian Los Angelesiin aloittamaan uutta elämää, mutta Tara ei saa Muktaa mielestään. Mitä hänelle tapahtui ja oliko Tara siihen jotenkin osallinen? Isän kuoleman jälkeen Tara palaa Mumbaihin etsimään Muktaa. On kulunut yksitoista vuotta siitä, kun hänen ystävänsä vietiin. Etsiessään ystäväänsä Tara tutustuu ihmiskauppaa pyörittävään alamaailmaan, mutta myös hyväntekeväisyysjärjestöihin, jotka auttavat naisia pakenemaan. Tutkimukset johdattavat hänet myös yllättävien perhesalaisuuksien äärelle.

Romaanin kertojanäkökulma vuorottelee Taran ja Muktan välillä, seuraten heidän elämäänsä 80-luvun lopusta 2000-luvun loppuun. Muktan osalta tarina etenee melko kronologisesti, mutta Taran osuuksissa hypitään edestakaisin aikuisen Taran etsinnöistä lapsuuden tapahtumiin. Jonkin verran valotetaan myös Taran elämää Los Angelesissa. Kuuntelin romaanin äänikirjaversiona, jossa oli kaksi lukijaa. Taran näkökulman lukijalla oli miellyttävä pehmeä ääni, Muktan lukijalla taas vahva intialainen korostus ja kimeä lapsekas ääni, mikä teki tämän tarinalinjan seuraamisesta alkuun haastavaa. Aksenttiin ja ääneen tottui kyllä nopeasti.

Nykyään Yhdysvalloissa asuva Amita Trasi on syntynyt ja kasvanut Mumbaissa, ja katsoo kaupunkia varmasti samoin silmin kuin toinen hänen päähenkilöistään, Los Angelesiin isänsä kanssa muuttanut Tara. Trasi kuvaa elävästi Mumbaita ja intialaista elämänmenoa ja niitä tunteita joita länsimaalaistunut intialainen kokee palatessaan kotiin pitkän poissaolon jälkeen. Viranomaisten korruptio tulee Taralle tutuksi, kuin myös suhtautuminen turisteihin, jollaisena häntä usein pidetään. Omasta kulttuurista vieraantumisesta puhuu myös Vietnamissa syntynyt Kim Thúy omaelämäkerrallisessa romaanissaan Ru. Molemmat tuntuvat sanovan, että lähtemällä pois menettää tavallaan oikeuden kansansa kärsimykseen.

The Color of Our Sky on yhtä aikaa kaunis ja järkyttävä romaani. Enpä ollut tällaisesta temppeliprostituutiosta kuullut ennen ja puistattaa tieto, että sitä harjoitetaan edelleen. Virallisesti temppeliprostituutio kiellettiin 80-luvulla, mutta onhan kastijärjestelmääkin yritetty kuopata turhaan jo 70 vuoden ajan. Äärimmäisessä köyhyydessä elävissä perheissä jopa omat sukulaiset saattavat myydä lapsia prostituutioon. Trasi kuvaa kirjassaan bordelleja, joissa naisia ja tyttöjä pidetään vankeina ja heidän pakohalunsa murskataan silmittömällä väkivallalla. Jos nainen tulee raskaaksi ja saa luvan pitää lapsen, lapsen kohtalo on jo valmiiksi sinetöity. Jos se on tyttö, hänestä tulee prostituoitu, jos se on poika, hänestä koulitaan parittaja, joka hankkii bordelliin lisää tyttöjä ja asiakkaita. Vaikka nainen pääsisi pakenemaan ja onnistuisi välttämään pahimmat sukupuolitaudit, kastitonta köyhää prostituoitua tuskin odottaa kovin ruusuinen tulevaisuus. Intiassa on juuri meneillään maailmanhistorian suurimmat vaalit, joissa äänioikeutettuja on noin 900 miljoonaa. Pyrkimys demokratiaan on siis olemassa, mutta tasa-arvoiseen yhteiskuntaan intialaisilla on vielä matkaa.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 30 – Kirjan kannessa on kaupunkimaisema. Kyseessä on monumentti the Gateway of India Mumbaissa.

Amita Trasi: The Color of Our Sky
HarperAudio 2017
Äänikirjan lukijat: Sneha Mathan, Zehra Jane Naqvi
Kuunneltu Storytelista

Amita Trasi: The Colour of Our Sky

äänikirja Amita Trasi helmethaaste ihmiskauppa Intia prostituutio The Color of Our Sky


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up