menu Menu
Lisa See: The Island of Sea Women & Mary Lynn Bracht: White Chrysanthemum
Bracht Mary Lynn, See Lisa, Simon & Schuster, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 10/04/2019 0 kommenttia
Kim Thúy: Ru Edellinen Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin Seuraava

”Every woman who enters the sea carries a coffin on her back,” she warned the gathering. ”In this world, in the undersea world, we tow the burdens of a hard life. We are crossing between life and death every day.”

These traditional words were often repeated on Jeju, but we all nodded soberly as though hearing them for the first time.

”When we go to the sea, we share the work and the danger,” Mother added. ”We harvest together, sort together, and sell together, because the sea itself is communal.”

With that final rule stated – as though anyone could forget something so basic – she clapped her hands twice on her thighs to signal that the meeting had ended and we needed to get moving. As my grandmother and her friends filed outside to work on the shore, Mother motioned to Yu-ri to help me get ready. Yu-ri and I had known each other our entire lives, so naturally we were a good match. The Gang sisters didn’t know Mi-ja well and probably wanted to keep their distance from her. She was an orphan, and her father had been a collaborator, working for the Japanese in Jeju City. But whether or not the Kangs liked it, they had to do what my mother ordered.

Lisa See: The Island of Sea Women

Tammikuussa kirjakaupassa mukaani tarttui Mary Lynn Brachtin romaani White Chrysanthemum. Vuonna 2016 julkaistu esikoisromaani sijoittuu Etelä-Korean Jejun saarelle ja kertoo kahdesta siskoksesta, jotka joutuvat toisen maailmansodan aikaan julmalla tavalla eroon toisistaan. Kirja veti minua puoleensa erityisesti siksi, että tytöt ovat haenyeoja eli perinteisen sukellusammattin harjoittajia. Pari päivää myöhemmin huomasin, että Lisa See on kirjoittanut uuden romaaninsa samasta aiheesta. The Island of Sea Women kertoo myös Korean niemimaan väkivaltaisesta historiasta kahden ystävyksen, haenyeon näkökulmasta. Erikoinen yhteensattuma sai minut tutustumaan molempiin kirjoihin. Ennen tätä en ollut kuullutkaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kuuluvasta haenyeo-kulttuurista, jossa naiset elättävät perhettä sukeltamalla merenantimia ja miehet huolehtivat lastenhoidosta. Aloitin kuuntelemalla äänikirjana Lisa Seen romaanin The Island of Sea Women. Mary Lynn Brachtin kirjasta lisää alla.

The Island of Sea Women alkaa vuodesta 2008. Silloin 85-vuotias Young-sook tapaa rannalla amerikkalais-korealaisen turistitytön, joka sanoo olevansa Young-sookin ystävän Mi-jan lapsenlapsenlapsi. Kohtaamisen seurauksena Young-sook joutuu vastentahtoisesti palaamaan menneisyyteen ja niihin tapahtumiin, jotka löivät kiilan läheisten ystävysten väliin. Ystävysten tarinan kautta avautuu ikkuna Korean niemimaan turbulenttiin historiaan läpi 1900-luvun: japanilaismiehityksen aikaan, toisen maailmansodan tapahtumiin, sitä seuranneeseen Korean sotaan ja maan kahtia jakautumiseen.

Young-sook on syntynyt Hadossa Jejun saarella, joka on tunnettu matriarkaalisesta haenyeo-kulttuuristaan. Young-sookin äiti johtaa paikallista sukeltajakollektiivia, johon kuuluu paikallisia naisia lapsista isoäiteihin. Arvokkaimmat saaliit, merikorvat ja jättiläismustekalat, ovat riskialtiimpia sukeltaa. Monelle käykin huonosti rahakkaimpia saaliita mestästäessä. Pitkiä päiviä kylmissä vesissä ilman sukelluslaitteita työskentelevät naiset ovat todellinen ihme. Naisten vaarantaessa päivittäin henkensä elannon eteen, miehet viettävät päivät pienimpiä lapsia hoitaen ja ruokaa laittaen.

Vaarallisen sukellusammatin saloja Young-sookin rinnalla opettelee orpo Mi-ja. Mi-jaa on kohdeltu niin huonosti tädin ja sedän luona, että Young-sookin äiti ottaa hänet hoteisiinsa ja kohtelee kuin omana tyttärenään. Mi-jan isä on tullut tunnetuksi japanilaisten kätyrinä eikä leima tunnu irtoavan tytöstäkään. Young-sook ja Mi-ja ovat kuin siskokset, erottamattomat aina siihen asti kun heidän molempien on mentävä naimisiin. Järjestetyt avioliitot erottavat ystävykset monella tapaa, sekä maantieteellisesti että henkisesti. Mi-ja naitetaan varakkaaseen sukuun, joka tekee läheistä yhteistyötä japanilaismiehittäjien kanssa. Young-sook taas naitetaan tutulle naapurinpojalle, josta tulee myöhemmin arvostettu opettaja. Young-sook jää siis kotikylään Mi-jan muuttaessa kauemmaksi isompaan kaupunkiin. Tapaamiset harvenevat, mutta yhteys säilyy. Jotain on kuitenkin muuttunut ystävysten välillä. Naiset joutuvat Koreaa koettelevan konfliktin vastakkaisille puolille ja dramaattiset tapahtumat repivät luottamuksen rikki vuosiksi.

Koska kirjassa Korean historiaa tarkastellaan erityisesti Jejun saaren näkökulmasta, erityiseksi vedenjakajaksi nousee Jejun kapina vuonna 1948, jonka Yhdysvaltain tukema Korean hallitus tukahdutti verisesti ja jossa kuoli lähes neljännes saarelaisista. Young-sook menettää yhden väkivaltaisen päivän aikana puolet perheestään. Painajaismaiset tapahtumat kuvataan kirjassa niin brutaalisti, että unta oli vaikea saada sen jälkeen. En siis suosittele herkemmille, ainakaan illalla luettavaksi tai kuunneltavaksi. Kommunistismielisten puhdistus Koreassa on sotarikos, josta kukaan ei ole ottanut virallista vastuuta.

Voi sitä draaman ja murheen määrää, jota Lisa See on tiputellut päähenkilöidensä elämänpolun varrelle! Välillä tuntui siltä, että vähempikin melodramaattisuus olisi riittänyt alleviivaamaan niitä olosuhteita, joissa nämä kaksi epäonnista ystävystä elivät. Kirjan ehdottomasti kiinnostavinta antia on tutustuminen haeneyo-kulttuuriin, näiden sitkeiden ja lannistumattomien sukeltajanaisten elämään. See kuvaa miten sotien jälkeen tutkijat saapuivat mittailemaan ja ihmettelemään näiden supernaisten kykyjä. Vuosisatoja äidiltä tyttärelle siirtynyt perinne on kuitenkin katoamassa ja viimeiset haenyeot ovat nykyään lähinnä turistinähtävyys.

Seen edellinen romaani, Kiinan Yunnanin vuoriston teeviljelmille sijoittuva The Tea Girl of Hummingbird Lane on myös hieno äänikirjakokemus.

Lisa See: The Island of Sea Women
Simon & Schuster Audio 2019
Äänikirjan lukija: Jennifer Lim
Kuunneltu Storytelista

Lisa See: The Island of Sea Women

Mary Lynn Bracht: White Chrysanthemum

”Where is your family?” he suddenly asks.

His question catches Hana off guard. She looks over the water and sees her mother’s head duck beneath a wave. Her father’s boat is far out to sea. She and her sister are alone with this soldier. She turns back to him in time to see two more soldiers. They are heading toward her.

Her mother’s words echo in her mind: Most of all, do not let yourself be caught alone with one. Nothing Hana says will save her now. She has no power or autonomy against imperial soldiers. They may do with her as they wish, she knows this, but she is not the only one at risk. She tears her eyes away from the rolling waves that beckon her to dive back in, to escape.

”They’re dead.” The words sound true even to her own ears. If she is an orphan, then there is no one to silence for her abduction. Her family will be safe.

”A tragic mermaid”, he says, and smiles. ”There are treasures to be found at sea.”

Mary Lynn Bracht: White Chrysanthemum

Lisa Seen romaanin jälkeen epäilytti heittäytyä välittömästi saman teeman ääreen, mutta huoli osoittautui turhaksi. Tutun kuuloisista lähtökohdista huolimatta kirjojen painotukset ovat hyvin erilaiset. Tosin ylenpalttista draamaa ei puutu myöskään Mary Lynn Brachtin esikoisromaanista White Chrysanthemum. Kirja kertoo japanilaisten sotilaiden ennen toista maailmansotaa ja sen aikana tekemistä seksirikoksista, jotka edelleen repivät Etelä-Korean ja Japanin suhteita. Japani pakotti toisen maailmansodan aikana noin 200 000 naista seksiorjiksi sotilaidensa bordelleihin. Suurin osa prostituutioon pakotetuista lohtunaisista oli korealaisia, mutta joukossa oli naisia myös muista Japanin miehittämistä maista.

On vuosi 1943. Hana on kuusitoista ja elänyt koko elämänsä Japanin miehittämässä Koreassa. Hana on haenyeo eli päivät kuluvat äidin kanssa sukeltaessa mereneläviä. Pikkusisko Emi on vielä liian pieni sukeltamaan ja viettää päivät rannalla leikkien. Tyttöjä on varoitettu japanilaisista miehittäjistä ja sotilaan kanssa yksin jääminen on pahinta mitä voi tapahtua. Eräänä päivänä sukeltaessa Hana huomaa kaukaa japanilaisen sotilaan lähestyvän rannalla yksin olevaa Emia. Hana syöksyy rantaan ja ehtii piilottaa pikkusiskonsa. Hänelle itselleen kuitenkin käy huonosti. Sotilas, Morimoto, vangitsee Hanan ja hänet kuljetetaan muiden kaapattujen tyttöjen kanssa kauas Manchuriaan japanilaissotilaiden bordelliin seksiorjaksi. Vasten tahtoaan hänestä tulee ”lohtunainen”, jonka ainoa tarkoitus on toimia japanilassotilaiden makuualustana.

Kuten arvata saattaa, tämäkään romaani ei ole mitään helppoa luettavaa. Jo ensimmäisellä lauttamatkalla kohti määränpäätä Morimoto valmistelee Hanaa ja lukijaa siihen mitä tuleman pitää. Tuolla lautalla Hana menettää viattomuutensa ja perillä viimeisetkin ihmisyyden rippeet taotaan murskaksi kun loputon jono sotilaita raiskaa ja pahoinpitelee talon uutta ”kukkaa”. Talon tytöt on nimetty kukkien mukaan ja Hanasta tulee Sakura eli kirsikan kukka. Hanan alkuperäisestä vangitsijasta Morimotosta muodostuu lopulta Hanalle sekä pelastus että pahin painajainen. Mies auttaa Hanan pakenemaan, mutta sitkeästä yrityksestä huolimatta Hana ei tunnu karistavan hullua ja väkivaltaista Morimotoa kannoiltaan. Hetken hengähdystauko löytyy mongolialaisen nomadiperheen luota, jonne Morimoto jättää Hanan odottamaan paluutaan. Miten Hanan käy ja pääseekö hän koskaan palaamaan kotiin perheensä ja rakkaan pikkusiskonsa luo?

Hanan tarinan lomassa seurataan Emin elämää vuonna 2011. Hän matkustaa tyttärensä luo Souliin osallistuakseen mielenosoitukseen, joka on järjestetty joka keskiviikko vuodesta 1992 saakka Japanin suurlähetystön edessä. Mielenosoituksissa vaaditaan Japanin virallista anteeksipyyntöä ja korvauksia noin 50:lle elossa olevalle lohtunaiselle. Emi osallistuu tuhannenteen mielenosoitukseen, jossa paljastetaan lohtunaisten kunniaksi patsas, joka esittää teini-ikäistä lohtunaista istumassa penkillä. Emi ei ole puhunut lapsilleen mitään siskostaan, mutta nyt hänen on viimein kohdattava kaikki se suru ja häpeä, joka siskon kohtaloon liittyy. Viikottaiset mielenosoitukset suurlähetystön edessä jatkuvat yhä tänä päivänä. Vuonna 2015 Japani ja Etelä-Korea pääsivät jonkinlaiseen sopimukseen, mutta vuonna 2018 Etelä-Korean uusi presidentti mitätöi sopimuksen, koska piti edeltäjänsä tekemää sopimusta vääränlaisena. Brachtin romaani on julkaistu ennen näitä viimeisimpiä käänteitä.

Brachtin romaanissa haenyeo-kulttuuri jää enemmän alaviitteeksi, sen tarkoituksena on kai selittää Hanan poikkeuksellista sitkeyttä ja periksiantamattomuutta. Sukeltajanaisten työtä esitellään kirjan alkupuolella, mutta pian keskiöön nousee lohtunaisten kamppailu kaukana kotoa. Seen ja Brachtin romaanit täydentävät hienolla tavalla toisiaan. Molempien ytimestä löytyy luja side vahvojen haenyeo-naisten välillä. Sodan kauhut yrittävät murtaa sitä sidettä kaikin mahdollisin tavoin, mutta haenyeo löytää aina rauhan meren sylistä. Sitä ei kukaan voi heiltä ottaa pois.

Mary Lynn Bracht: White Chrysanthemum
G. P. Putnam’s Sons 2018
Omasta hyllystä

Mary Lynn Bracht: White Chrysanthemum

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan molemmat kirjat kohtaan 20 – Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria.

Etelä-Korea haenyeo Japani Lisa See lohtunaiset Mary Lynn Bracht sukellus The Island of Sea Women toinen maailmansota White Chrysanthemum


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up