menu Menu
Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät
Argentiina, Enriquez Mariana, Käännöskirjallisuus, Novellit, WSOY 14/06/2021 6 kommenttia
Eeva Joenpelto: Viisaat istuvat varjossa Edellinen Pascal Mercier: Sanojen paino Seuraava

Likainen poika ja hänen äitinsä nukkuvat kolmen patjan päällä. Ne ovat niin kuluneita, että päällekkäin pinottuina ne vastaavat yhtä tavallista joustinpatjaa. Äiti säilyttää vähäisiä vaatteitaan mustissa roskapusseissa ja hänellä on myös reppu täynnä tavaraa, vaikka vielä tähän päivään mennessä en ole nähnyt, mitä sen sisällä on. Hän ei liiku kadunkulmasta mihinkään vaan päivystää siellä ja pyytää rahaa synkällä, monotonisella äänellään. Äidistä en pidä yhtään. Se ei johdu pelkästään siitä, että hän on vastuuton polttaessaan raskaana crackiakin vaarallisempaa pacoa, jonka tuhka polttaa paisunutta vatsaa, tai siitä, etten ole koskaan nähnyt hänen olevan ystävällinen lapselleen, likaiselle pojalle. Hänessä on jotain muutakin, joka tekee hänestä luotaantyöntävän.

Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät

Argentiinalainen Mariana Enriquez on tunnettu goottilaisen realismin kuningattarena, sen jälkeen kun hänen romaaninsa Nuestra Parte de Noche voitti arvostetun Premio Herralden vuonna 2019. WSOY julkaisee kyseisen romaanin vuonna 2022, mutta ensin päästiin tutustumaan Enriquezin novelleihin. Kokoelma Mitä liekit meiltä veivät esittelee Enriquezin omintakeisen tyylin, jossa yhteiskuntakritiikki sekoittuu argentiinalaiseen taikauskoon ja goottilaiseen kauhuun. Lopputulos on vimmainen ja aidosti pelottava kurkistus Argentiinan pimeisiin puoliin: sotilasdiktatuurin jälkeensä jättämään pelkoon, yhteiskunnan marginaaleissa elävien ahdinkoon, huumeiden ja väkivallan raastamaan arkeen.

Jos olet ajatellut matkustaa Buenos Airesiin, voi olla että tämän kirjan lukeminen ei ole viisasta ennen matkaa. Olisin itse ainakin pelosta halvaantunut, jos nyt astuisin Buenos Airesin kaduille ja varsinkin jos eksyisin sen laitapuolille. Etenkin kun kääntäjän jälkisanoista käy ilmi, että monet novellit perustuvat tositapahtumiin. Kirjan avaava novelli Likainen poika esimerkiksi perustuu 12-vuotiaan pojan satanistiseen rituaalimurhaan, joka järkytti Buenos Airesin asukkaita vuonna 2006. Novellissa Pablito naulasi naulaa: Hörökorvasintin kutsuloru hypätään turistibussiin ja kuljetaan oppaan kanssa Buenos Airesin pahamaineisimpien rikollisten jäljillä. A-luokan murhaajien eli diktaattorien sisällyttäminen retkiohjelmaan ei olisi ollut poliittisesti korrektia, joten on tyydyttävä vähän tylsempiin lapsenmurhaajiin.

Kirja sisältää yhteensä kaksitoista novellia, joissa kaikissa – tuota edellistä Pablitoa lukuunottamatta – kertojana on tyttö tai nainen. Väkivaltaisen machokulttuurin keskellä kasvaneet naiset kamppailevat rajusti tullakseen nähdyiksi ja kuulluiksi. Niminovelli Mitä liekit meiltä veivät perustuu myös tositapahtumiin, 2010-luvulla Argentiinassa tapahtuneisiin lukuisiin naisten polttomurhiin, joista raivostuneet feministit käynnistivät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavan kansanliikkeen. Enriquez vie teeman astetta pidemmälle: hänen naisensa ovat niin raivoissaan, että päättävät sytyttää itse itsensä liekkeihin. Kun palaneet hirviöt eivät enää kelpaa miehille, saa vihdoinkin olla rauhassa! Monessa muussakin novellissa Enriquez kuvaa kapinallisia tyttöjä ja naisia: naisia hermoromahduksen partaalla, röyhkeitä, huonosti käyttäytyviä naisia, kostonhimoisia naisia, häpeilemättömiä ja pitelemättömiä naisia. Naisten raivo suorastaan huutaa itsensä ulos kirjasta.

Moni novelleista vinksahtaa herkullisesti fantasian puolelle, on kummitustaloja, mustaa magiaa ja muita selittämättömiä tapahtumia. Enriquez kirjoittaa lukijaa säästelemättä. Osa novelleista on niin brutaalin ahdistavia, että vatsaa vääntää. Silti niitä ei voi olla lukematta. Suurin uhan ja kauhun tunne kumpuaa kuitenkin realistisuudesta, kaiken maailmassa olevan pahuuden ja pahoinvoinnin viiltävyydestä, ja etenkin siitä mitä oma mieli täyttää tyhjiksi jätettyihin aukkoihin. Kaiken groteskin ja kammottavan välissä on nimittäin paljon hiljaista ja pinnan alla väreilevää. Se, mikä jätetään kertomatta tai ilman selityksiä, on usein pelottavinta: taloon kadonnut yksikätinen tyttö, ikkunasta nähty kahlehdittu pojan jalka ja se mitä lymyää maailman saastuneimman joen pinnan alla. Mitä liekit meiltä veivät on häiritsevä, intensiivinen ja ilmiömäisen hieno novellikokoelma!

Mariana Enriquez:
Mitä liekit meiltä veivät
Las cosas que perdimos en el fuego (2016),
suom. Sari Selander
WSOY 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Argentiina goottilainen gotiikka kauhu maaginen realismi Mariana Enriquez Mitä liekit meiltä veivät naisen asema novellikokoelma novellit


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä oli kyllä hurja ja säkenöivä. Hienoa kuulla, että kirjailijalta suomennetaan lisää.

    1. Tuo Nuestra parte de noche löytyy muuten espanjaksi äänikirjana Storytelista. Harkitsin jo sen kuuntelemista, mutta se on yli 23 tuntia pitkä. Ehkä odotan kuitenkin suomennosta 😅

  2. Enriquez on minulle uusi tuttavuus. Voisin harkita lukevani tämän, vaikka hirvittääkin.

    1. Minäkään en ollut häneen aiemmin törmännyt, vaikka espanjankielistäkin kirjallisuutta jonkin verran seuraan. Kannattaa kokeilla. Upeita novelleja kaikessa kammottavuudessaan. Jos kirjat tulevat herkästi uniin, en ehkä suosittele lukemaan myöhään illalla 😅

  3. Aivan mieletön kokoelma, huh! En todellakaan yleensä lue kauhua, mutta tämä kannatti lukea ja kokea.

    1. Minäkin yleensä kierrän kauhun kaukaa sekä kirjallisuudessa että elokuvissa (ja elämässä yleensä 😂), mutta tämä kolahti. Edelleen harkitsen kuuntelisinko Nuestra parte de noche romaanin espanjaksi äänikirjana, mutta taidan malttaa odottaa suomennosta.

keyboard_arrow_up