menu Menu
Karina Sainz Borgo: La hija de la española
Espanja, Lumen, Sainz Borgo Karina, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Venezuela 04/06/2019 4 kommenttia
Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen Edellinen Alice Zeniter: Unohtamisen taito Seuraava

Nunca entendí la nuestra como una familia grande. La familia éramos mi madre y yo. Nuestro árbol genealógico comenzaba y acababa en nosotras. Juntas formábamos un junco, una especie de planta de sábila de esas que son capaces de crecer en cualquier lugar. Éramos pequeñas y venosas, casi nervadas, acaso para que no nos doliera si nos arrancaban un trozo o incluso la raigambre entera. Estábamos hechas para resistir. Nuestro mundo se sostenía en el equilibrio que ambas fuésemos capaces de mantener. El resto era algo excepcional, añadido, y por eso prescindible: no esperábamos a nadie, nos bastábamos la una a la otra.

Karina Sainz Borgo: La hija de la española

Vaihteeksi sain luettua espanjaksi, kiitos Kirja vieköön -blogin, joka sai tämän Karina Sainz Borgon kirjan kuulostamaan ehdottomasti lukemisen arvoiselta. Kiitos vinkistä, Riitta! Venezuelalaissyntyisen ja tällä hetkellä Madridissa asuvan Sainz Borgon esikoisromaani La hija de la española on saanut loistavan vastaanoton maailmalla ja juuri sain tietää, että se julkaistaan myös suomeksi. Kirja ilmestyy jo tänä syksynä nimellä Caracasissa on vielä yö. Kirjan suomentaa Taina Helkamo ja kustantaja on Aula & Co. Karina Sainz Borgo on myös tulossa syksyllä vieraaksi Turun Kirjamessuille.

Caracasin levottomuuksien keskellä Adelaida Falcón laskee syöpään menehtyneen äitinsä haudan lepoon ja paluumatkalla todistaa taksin ikkunasta vallankumouksellisten makaaberia hautajaisseremoniaa. Freelancerina ulkomaisessa toimituksessa työskentelevä Adelaida on 38-vuotias ja aivan yksin yhä sekasortoisemmaksi muuttuvan yhteiskunnallisen tilanteen keskellä. Joka ilta kaduilta kuuluu laukauksia, huutoa ja kaupungin ylle leviää savun ja kyynelkaasun kitkerä löyhkä. Mielenosoitukset hallintoa vastaan ovat saaneet yhä väkivaltaisempia piirteitä ja talouskriisin ja ruokapulan syövereissä kamppaileva maa saa myös rikollisuuden rehottamaan. Eräänä päivänä Adelaidankin asunto on vallattu, sen on ottanut haltuun mustan pörssin kauppaa tekevä rikollisjengi, joka väittää olevansa vallankumouksellisten asialla. La Mariscalan johtama väkivaltaisten naisten joukko hakkaa Adelaidan tämän uskallettua soittaa ovikelloa.

Mukiloitu ja henkensä edestä pelkäävä Adelaida soittaa naapurinsa Aurora Peraltan ovikelloa, mutta kukaan ei avaa. Ovi kuitenkin aukeaa ja Aurora löytyy asunnosta kuolleena. Asunnosta löytyy kirje, jossa kerrotaan Auroralle myönnetystä Espanjan passista. Aurora on kirjan nimessä viitattu espanjalaisen tytär, hänen äitinsä on espanjalainen ja Auroralle on myönnetty kaksoiskansalaisuus. Adelaida piilottelee Auroran asunnossa ja pohtii vaihtoehtojaan. Jos hän haluaa elää, hänen on vaihdettava henkilöllisyyttä ja jätettävä Venezuela, maldito país, taakseen. Aurora on hänen passinsa vapauteen.

Lyhyehköt luvut vaihtelevat käsillä olevasta hetkestä nostalgisiin muisteluihin Adelaidan menneisyydestä, varsinkin lapsuudesta opettajaäidin kanssa. Menneiden muistelut antavat lukijallekin pienen hengähdystauon alati kiristyvästä tilanteesta Adelaidan ympärillä. Adelaida on ollut äitinsä kanssa tiivis yksikkö ja heidän suhdettaan kuvataan lämmöllä. Äiti on ollut tuki ja turva, ymmärtäjä ja suojelija. Menneisyyden riekaleista löytyy myös tieto, että Adelaida on menettänyt väkivaltaisesti elämänsä rakkauden. Nyt hän on menettämässä kaikki loputkin elämästään, kodin, maan ja henkilöllisyyden.

Kirjaa lukiessa on palautettava useasti mieleen, että nyt ei ole kyseessä historiallinen romaani, vaan kysymys on 2010-luvun maailmasta. Tietysti kirja on fiktiota, mutta sen kuvaamat asiat ovat totisinta totta Venezuelassa, joka tälläkin hetkellä on poliittisessa kaaoksessa. Hallitus ja oppositio eivät ole päässeet sopuun kriisissä, jota on viimeksi yritettyä ratkoa toukokuun lopussa Norjassa. Viimeksi näin Venezuelasta uutisen, jonka mukaan kymmeniä oli kuollut verilöylyssä poliisivankilassa. Hallinnon pidättämiä mielenosoittajia on vankiloissa kymmeniä tuhansia. Romaanissa tämäkin puoli kriisistä tulee käsiteltyä, kun Adelaidan kanssa asunnossa piilottelee muutaman päivän ajan hänen ystävänsä veli Santiago, joka on pidätetty syyttömänä ja virunut vankilassa kidutettavana. Huippulahjakkaan opiskelijan loistava tulevaisuus on poltettu tuhkaksi vallankumouksen liekeissä.

Kielellisesti La hija de la española on lyhyehköistä lauseista ja terävistä havainnoista koostuvaa tykistystä. Mielestäni romaani ei ole liian vaikea satunnaisesti espanjaksi lukevalle. Tosin joukossa on jonkin verran dialogia, jossa ilmeisesti puhutaan jotain Caracasin jengislangia ja yhdellä puhujista on lisäksi ärrävika. No, jotain haastetta pitää olla! En itse vieraalla kielellä lukiessani turvaudu sanakirjaan. Tuntemattomat sanat yleensä selviävät asiayhteydestä eikä ihan kaikkea tarvitse ymmärtää. Tähän romaaniin kielellinen pimennossa oleminen sopii hyvin, se alleviivaa jännitteistä tunnelmaa ja venezuelalaisen todellisuuden mielettömyyttä. Ehkä luen tämän vielä uudestaan suomennoksen ilmestyttyä. Uusintaluvun tämä väkevä tarina kyllä kestää.

Karina Sainz Borgo: La hija de la española
Lumen 2019
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!

Caracasissa on vielä yö Karina Sainz Borgo La hija de la española Turun Kirjamessut Venezuela


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Kiitos tästä! Itsekin sain Riitalta tämän vinkin, ja kirja on minulla juuri lainassa. Olin vähän epäillyt, jaksaisinko lukea sitä, koska olen juuri nyt enemmän kevennyksen tarpeessa. Mutta hyvä tietää, että lauseet ja luvut ovat lyhyehköjä ja että muistelut keventävät välillä. Lisäksi postauksesi sai minut muistamaan, miksi kiinnostuin tästä. Latinalainen Amerikka kun jäi sydämeeni yhdellä reissulla, ja Venezuelan tilanne tosiaan on ajankohtainen. Ehkä uskallan yrittää tätä. Olisipa kiva, jos saisin pitkästä aikaa luettua jotain espanjaksi – ja ehkä tosiaan uudestaan suomeksi sitten tulevaisuudessa?! 🙂

    1. Riitalta saa hyviä vinkkejä 🙂 Varmasti kiinnostava lukukokemus jos olet vielä käynytkin siellä suunnalla. Kannattaa ainakin kokeilla pääsetkö kirjan imuun. Minusta tämä oli yllättävän sujuvaa luettavaa vaikka todella harvoin espanjaksi luenkin. Sitten voi syksyllä tarkistaa suomennoksesta kuinka paljon jäi ymmärtämättä 😉

  2. Hienoa, että sinäkin pidit tästä! Hurja kuvaus faktataustalla. Ei me täällä lintukodossa voida ymmärtää, millaista ihan tavallisen venezuelalaisen elämä on. Upeaa, että tämä saadaan näin pian suomeksi! Luulen, että itsekin vielä luen suomeksi – uusintaluvun tosiaan kestää.

    1. Olin yllättynyt, että suomennos saadaan näin pian. Ja vielä kirjailijavierailukin. Olen nyt kahtena vuonna peräkkäin ollut Turun Kirjamessuilla ja taidanpa mennä tänäkin vuonna. Ainakin ensimmäisen julkistetun vieraan perusteella vaikuttaa lupaavalta 🙂

keyboard_arrow_up