menu Menu
Cecilia Samartin: Naiset valkoisissa
Bazar, Käännöskirjallisuus, Samartin Cecilia, Yhdysvallat 30/12/2019 2 kommenttia
Kate Atkinson: Liian kirkas taivas Edellinen Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo Seuraava

Guavakeksit oli asetettu tarjolle ja kahvi oli valmiina kaadettavaksi. Silvia oli istunut ikkunan vierellä kädet ristissä sylissään. Hänen isällään oli ollut tapana sanoa, että joskus pelkoa täytyi läimäyttää kevyesti. Vaikka siitä ei kokonaan eroon pääsisikään, sen voi pakottaa takaisin nurkkaan riittävän pitkäksi aikaa, jotta ehtii nähdä vilauksen tulevaisuudesta. Tulevaisuutta ajatellessaan Silvia ei nähnyt liehuvia lippuja eikä korokkeilla puheita pitäviä ihmisiä. Hän näki perheitä leikkimässä rannalla ja naapureita juttelemassa vapaasti. Hän näki itsensä nukkumassa levollisesti Erneston vierellä joutumatta enää koskaan pelkäämään poliisien ryntäävän sisään ovesta. Sophie opiskelisi yliopistolla ja edessä oli häät ja lapsenlapsia, ehkä enemmän kuin yksi.

Naiset, jotka olivat sanoneet tulevansa, olivat väsyneet elämään pelossa. Silvia oli vakuuttanut heille, että sydämen tuskan voi kanavoida suurien tavoitteiden saavuttamiseen. Hän sanoi maailman katselevan ja heidän rauhallisten protestiensa herättäneen huomiota ja arvostusta ulkomailla. Siksi kymmeniä mielipidevankeja oli vapautettu, mutta monet tarvitsivat edelleen heidän apuaan.

Cecilia Samartin: Naiset valkoisissa

Kuubalaissyntyinen, lapsena perheensä kanssa Yhdysvaltoihin vallankumousta paennut Cecilia Samartin kuuluu luottokirjailijoihini. Oli myös mahtavaa tavata hänet vuonna 2018 Helsingin Kirjamessuilla. Tänä syksynä suomeksi ilmestynyt Naiset valkoisissa on Samartinin muutaman vuoden takainen teos, joka kuljettaa lukijan hänen synnyinmaansa Kuuban ristiriitaiseen todellisuuteen. Kirjailija itse on ollut alle vuoden ikäinen lähtiessään Kuubasta, eikä ole toistaiseksi voinut sinne palata. Tämän kauniisti kirjoitetun kirjan sivuilla onkin aistittavissa kipeää kaipuuta maahan, joka on hänelle sekä tuttu että tavoittamaton. Romaani kertoo fiktiivisten henkilöiden kautta Naiset valkoisissa (Damas de Blanco) -protestiliikkeestä, jolle Euroopan parlamentti myönsi vuonna 2005 Saharov-palkinnon mielipiteenvapaudesta.

Doña Maria on elänyt pitkän elämän läpi Kuuban myllerrysten. Hän asuu pienessä huoneessa lapsuutensa kartanossa, joka vallankumouksen myötä on otettu valtion haltuun ja muutettu usean perheen asunnoiksi. Maria kaipaa Ernestoa, veljeään, jonka on kasvattanut kuin oman lapsensa. Veljentyttö Sophie käy aina sunnuntaisin Mariaa tapaamassa ja väittää Ernesto-isän edelleen olevan Venezuelassa lääkärikomennuksella. Todellisuudessa Ernesto on vangittuna pahamaineisessa vankilassa muiden oppositioliikkeen kannattajien kanssa. Eletään vuotta 2003, jolloin Kuuban valtionpoliisi pidätti 75 toisinajattelijaa syytettynä vehkeilystä amerikkalaisten kanssa ja salaliitosta tuhota valtio. Pikaoikeudenkäynneissä kaikille langetettiin 6-26 vuoden vankeustuomiot vankiloissa, joissa pidettiin saaren väkivaltaisimpia rikollisia. Sophie on äitinsä Silvian kanssa päättänyt, ettei Marialle pidä kertoa totuutta Ernestosta, sillä tieto saattaisi tappaa tädin. Silviaa ei ole päästetty tapaamaan miestään aikoihin ja hän on päättänyt näyttää valtaapitäville mitä on mieltä heidän mielivaltaisesta toiminnastaan. Yhdessä muiden mielipidevankien äitien, vaimojen, tyttärien ja tyttöystävien kanssa hän osallistuu joka sunnuntai jumalanpalvelukseen ja marssii äänettömänä pitkin Havannan katuja valkoisiin pukeutuneena ja punainen kukka kädessään.

Doña Maria on romaanin sielu. Sisukas nainen on menettänyt paljon, mutta on tyytyväinen siihen vähään, mitä hänelle on suotu: yksi pieni huone sukunsa valtavassa kartanossa ja talon ainoa viemäripumppu, jota hän vaalii kuin suurinta aarretta. Marian muisteluiden kautta raottuu ovi myös Kuubaan ennen vallankumousta. Sophie taas edustaa nuoremman polven kuubalaista, joka unelmoi vapaasta elämästä, mutta suhtautuu pessimistisesti mahdollisuuksiinsa. Sophie on 21-vuotias ja opiskelun sijasta myy vaatteita ovelta ovelle. Tutustuminen espanjalaiseen opiskelijaan avaa hetkeksi mahdollisuuden toisenlaiseen elämään, mutta voiko Damieniin luottaa. Sophie välttelee kertomasta Damienille perheensä tilanteesta. Sophiella on ristiriitaiset tuntemukset äitinsä protestista: se on hänestä rohkeaa ja tärkeää, mutta asettaa samalla heidät kaikki haavoittuvaan asemaan.

Samartin tarkastelee Kuuban räjähdysherkkää tilannetta eri ihmisten näkökulmasta. Kun jo oman perheen sisällä saattaa olla eriäviä mielipiteitä suhtautumisessa hallintoon, naapurille ei ainakaan kannata avata syvimpiä tuntojaan. Vakoilua ja lynkkausta harjoittavat niin hallinnon virkamiehet kuin sen palvelukseen agitoidut tavalliset kansalaiset komiteoineen. Tällainen on esimerkiksi Olga, perheenäiti, joka viettää päivänsä ikkunassa kyttäämässä naapuruston toimia, jotta voisi ilmiantaa kaiken epäilyttävän. Hän tekee myös kaikkensa sabotoidakseen naisten protestimarssia, esimerkiksi viskoo tervaa naisten valkoisille vaatteille. Olgan mies Carlos ei voi sietää vaimonsa puuhia, mutta keskittyy itse lähinnä ryyppäämään. Heidän neuvokas poikansa Carlitos ajelee pyörällään pitkin Havannan katuja etsimässä aarteita. Yksi sattumalta löytynyt aarrekätkö paljastuu mielipidevankien kirjeiksi ja saattaa olla väärissä käsissä vaarallinen ase.

Naiset valkoisissa on rankasta aiheestaan huolimatta kauniisti ja vivahteikkaasti kirjoitettu romaani, jossa useiden henkilöiden tarinat kietoutuvat sulavasti yhteen ja välittävät lukijalle tietoa ja tunnelmia tavallisten ihmisten elämästä ihmisoikeuksia polkevassa Kuubassa. Romaani täyttää Samartinille tunnusomaiset piirteet: vahvoja naisia vaikeiden olosuhteiden keskellä ja tietysti kaikki vaikeudet voittavaa rakkautta. Alunperin vuonna 2012 julkaistu Naiset valkoisissa edustaa Samartinia perinteisimmillään. Aivan viime vuosina Samartin on rohkaistunut menemään vielä uskalletummin epämukavuusalueelle. Viime vuonna julkaistu Kirottu kauneus on hätkähdyttävä romaani nykyajan orjuudesta, nuorten tyttöjen ihmiskaupasta Las Vegasissa.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 50 – Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Kirja oli Rikhardinkadun kirjaston suosittelupöydällä ja löytyi kätevästi jo kotoa lukupinosta.

Cecilia Samartin:
Naiset valkoisissa
Ladies in White (2012),
suom. Susanna Paarma
2019 Bazar
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjarikas elämäni
Kirjarouvan elämää

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Bazar Cecilia Samartin helmethaaste Kuuba Naiset valkoisissa


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä on kyllä hieno romaani, toisaalta rankka ja kuitenkin myös kauniisti kirjoitettu. Oli kiinnostavaa päästä kirjan myötä Kuubaan. Minusta on hyvä, että tarinaa kerrotaan niin monen erilaisen henkilön näkökulmasta; sillä tavalla tilanteesta saa moniulotteisen kuvan.

    1. Totta, kerrontaratkaisu mahdollistaa monipuolisemman kokonaiskuvan. Jäin miettimään pientä Carlitos-poikaa, joka niin helposti ja sujuvasti suostui valehtelemaan hallinnon laskuun niinkin kamalasta asiasta. Kylmäävää. Upea romaani taas Samartinilta!

keyboard_arrow_up