“Monta sukupolvea sitten ikkuna avautui ja kirkas valo paistoi sisään. Valo sai sielut tanssimaan yhdessä taivaalla alati muotoaan muuttavien pilvien tavoin. Oli uusien ajatusten, kukoistuksen ja kasvun aika. Ihmiset uskonnosta tai rodusta riippumatta elivät rauhanomaisesti rinnakkain, ja heidän luomansa kultturi kukoisti kuin kaunein puutarha. Mutta ihmissydämessä asuva pimeys uhkasi uuden maailman loistoa. Sen lämmössä eläminen ei riittänyt, sillä oli niitä, jotka punoivat juonia kahmiakseen sen kaiken omakseen. Sen seurauksena ystävistä tuli vihamiehiä.”

Jos rakastat aikuisten satuja, Cecilia Samartinin Los Peregrinos on juuri sinulle. Los Peregrinos on päätös trilogialle, jonka edelliset osat ovat nimeltään Señor Peregrino ja La Peregrina. Edellisten osien lukemisesta oli jo sen verran aikaa, että aluksi oli vaikea päästä kärryille. Sillä ei loppujen lopuksi ollutkaan niin suurta väliä, sillä edellisistä osista tuttujen henkilöiden tarina oli tässä melkein toissijainen ja huomion vangitsi täysin uusi tarina. Toinen osa päättyi dramaattisesti tulipaloon ja murhayritykseen, ja sen jäljiltä tämän päätösosan alussa Jamilet ja Señor Peregrino makaavat koomassa sairaalassa. Helpottaakseen sairasvuoteiden ääressä valvovien Eddien, Tomasin ja Carmenin tuskaista odotusta, Rosa alkaa kertoa tarinaa menneisyydestä, legendaa Sinisestä Ruususta.

Tarina tarinan sisällä, legenda Sinisestä ruususta, sijoittuu kiehtovaan Al-Andalusiin, aikaan jolloin katoliset espanjalaiset ja muslimitaustaiset maurit taistelivat nykyisen Etelä-Espanjan hallinnasta. Tarinan ytimessä on poikkeuksellisen kaunis tyttö Florica, joka kasvaa iberialaisessa Zaharan kaupungissa vaatimattomassa työläisperheessä. Perheen isän kuoltua äidin tavoitteena on saada tyttö naitettua jollekin varakkaalle miehelle, mutta Flor vain haaveilee seikkailujen täyteisestä elämästä lapsuuskaverinsa, juutalaispoika Tamurin kanssa. Kun yksi kaupungin varakkaimmista kauppiaista iskee silmänsä Floriin, hänen äitinsä on haltioissaan. Flor joutuu naimaan ällöttävän ja sadistisen Don Federicon, mutta maurit hyökkäävät kaupunkiin juuri heidän hääyönään ja ottavat Florin vangikseen. Matkalla Al-Andalusiin Florin vangitsija, pašša Faridoon, ottaakin tytön yllättäen suojelukseensa. Hän uskoo tytön olevan legendaarinen Sininen ruusu, joka tulee pelastamaan hänen valtakuntansa paholaismaisilta voimilta, jotka ovat ottaneet hänen veljensä, sulttaanin, pauloihinsa.

Samoin kuin Rosan tarinaa sairaalassa kuuntelevat Eddie, Tomas ja Carmen, myös minä odotin aina malttamattomana Sinisen ruusun tarinan jatkoa. Nykyhetkessä tapahtuvat jaksot tuntuivat tylsiltä maagisen sadun rinnalla ja sarjan keskushenkilöt jäivät tällä kertaa lähes etäisiksi. Ensimmäisessä osassa Jamilet karkaa Meksikosta Yhdysvaltoihin toiveenaan ansaita tarpeeksi rahaa päästääkseen hyvälle lääkärille poistamaan koko hänen selkäänsä peittävä syntymämerkki, joka on aiheuttanut hänelle paljon häpeää. Viimeisessä osassa Rosan tarinan parantava voima saa Jamiletin näkemään syntymämerkkinsä uudessa valossa.

Legendan maailmaan oli helppo uppoutua, tarunhohtoinen Al-Andalus oli yhtä aikaa brutaalin julma ja pakahduttavan kaunis. Kiinnostuin maurien ajasta jo vuosia sitten käydessäni Alhambrassa. Maurien ja kristittyjen raakaa valtataistelua kuvataan muuten ansiokkaasti Ildefonso Falconesin romaanissa Fatiman käsi. Suosittelen sitä lämpimästi, jos haluaa paneutua enemmän Al-Andalusin aikoihin. Hätkähdyttävintä näissä historian kuvauksissa on se, ettei tuo entisaikojen meno tunnu hirveästi poikkeavan niistä raakuuksista mitä kristittyjen ja muslimien välillä tapahtuu tälläkin hetkellä.

Los Peregrinos keskittyy enemmän satuilemaan kuin kuvaamaan historiaa, ja hyvä niin. Tätä kirjaa kannattaakin lukea satuna eikä odottaa siltä muuta. Kauniin ja hyväsydämisen Florin ja uljaan ja viisaan Faridoonin kielletty rakkaus, ja heidän taistelunsa pahan voimia vastaan vangitsee lukijan täydellisesti. Kirjan erikoisimpia hahmoja ovat paholaisnainen Zoraya, jonka rinnoista valuu mustaa maitoa, ja Floria vartioivat ihanaiset muotigurukääpiöt Sumas ja Dumas, jotka ovat sekä eteviä taistelijoita että erehtymättömiä kauneuden asiantuntijoita.

Kuubalaissyntyinen Cecilia Samartin kuvaa kirjoissaan latinalaisamerikkalaisten siirtolaisten elämää. Olen lukenut kaikki häneltä suomennetut kirjat, trilogian lisäksi Nora & Alicia (Bazar 2011) ja Kaunis sydän (Bazar 2012), ja arvostan suuresti hänen kykyään luoda emotionaalisia kasvutarinoita ja kuvata vaikeista oloista tulevien ihmisten rohkeaa taistoa oman elämänsä arvosta. Samartin on myös psykoterapeutti ja tekee vapaaehtoistöitä latinosiirtolaisten parissa. Kirjojen parissa todella viihtyy, mutta samalla myös oppii arvokkaita asioita empatiasta, rohkeudesta ja ihmisarvosta.

“Hänellä on leijonan sydän ja enkelin kasvot. Hänen äänensä soi kuin tuhat kelloa. Hän on peloton kuin taitavin sotilas ja hellä kuin kyyhkynen. Hänen aseensa on viisaus, kunnia ja totuus. Hän ei istu hienolla valtaistuimella tai kiidä taivaalla kuin tähdenlento. Hän on lähempänä kuin arvaatkaan ja odottaa tulevansa pelastetuksi niin, että voi pelastaa sinut.”

Cecilia Samartin: Los PeregrinosCecilia Samartin: Los Peregrinos
Los peregrinos (2014), suom. Tiina Sjelvgren
Bazar Kustannus 2015.

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.