Jos pidin silmäni kiinni, ruokalan äänet kuulostivat suorastaan miellyttäviltä. Haarukoiden kilinä lautasilla, kaadetun veden lorina, lasien tömähdykset puupöytää vasten, suiden maiskutukset, askelten kopina lattialla, äänten sorina ja lintujen laulu ja koirien haukunta, avoimista ikkunoista kantautuva traktorin pärinä. Se vaikutti kaikin puolin seuralliselta; ihmisen tarpeessa syödä henkensä pitimiksi on jotakin hellyttävää. Mutta kun avasin silmät ja […]

Mikami pyöräytti tuoliaan ja kääntyi kohti ikkunaa. Ei haittaisi, vaikka alaiset ehkä tulkitsisivat hänen kätkeneen sillä hämillisyytensä. Hän laski katseensa polvillaan oleviin papereihin. Tavanomaisia kysymyksiä… Syyteoikeuden vanhenemiseen on hieman yli vuosi. Millaisilla keinoilla te aiotte poliisiylijohtajana edistää rikosjutun ratkeamista? Teloituslava oli valmis. Viestinnästä ei tulisi Dallasia. Mitä rikostutkintayksikkö tekisi? Kuinkahan moni ihminen vedettäisiin mukaan viimeiseen […]

Virtaviivainen musta limusiini odotti heitä motellin edessä, ja samalla hetkellä kun he astuivat ulos, valkohiuksinen mies nousi takapenkiltä. Scott lähestyi häntä pää hiukan kumarassa ja Charlie katseli varpaitaan. Vilkaistuaan tyttöjä päällisin puolin mies otti puvuntakkinsa taskusta kirjekuoren ja antoi sen Scottille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Inesa oli tarpeeksi selväpäinen näkemään rahan vaihtavan omistajaa, ja […]

Sinä yönä makasin pitkään valveilla kuunnellen sateen tasaista ropinaa kattoa vasten ja muistellen päivän tapahtumia. Olin niin innostunut naisten oikeuksien museossa odottavista laatikoista, etten saanut unta, ja minua myös huolestutti, koska en ollut kuullut Yoshista kahteen päivään mitään lyhyttä sähköpostiviestiä lukuun ottamatta. Soitin hänelle, mutta hän pakkasi parhaillaan ja hänellä oli kiire lennolleen, emmekä puhuneet […]

Tänä iltana minä, Josephine Linc. Steelson, olen Amerikka. Nousen kohta bussiin samalla lailla kuin minulla oli tapana aina seitsemältä aamulla, ylpeänä ja selkä suorana. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähden pois Louisianasta, enkä tykkää siitä yhtään. Mutta ne, jotka katsovat minua säälien ja näkevät minussa vain kotinsa menettäneen vanhuksen joka joutuu päättämään päivänsä tilapäisessä hätämajoituksessa, eivät ymmärrä […]

Lola oli keittiötason ääressä valmistamassa jotakin keskittyneen näköisenä. Punainen tukka hapsotti hänen silmiensä edessä, mutta kun hän kohotti katseensa ja näki Sebastianin keskellä huonetta, hänen hymynsä oli lämmin ja ystävällinen. ”Mitä sinä tänään laitat?” Sebastian kysyi. ”Minulla on ilo ilmoittaa, että tänään me laitamme jotain yhtä yksinkertaista kuin ilma ja vesi, ja ihan yhtä tärkeää”, […]

Soleá oli voimakkaan hallittu ja ilmaisi käsittämättömän syvää tunnetta, ja kappaleen päätyttyä yleisö oli melkein kireänä tuskasta ja paatoksesta. Kaikki tiesivät, että esiintyminen oli spontaani. Hiljaa mutistut Olé-huudot vaiennettiin. Tuntui kuin he eivät olisi halunneet rikkoa lumousta. Tocaor ymmärsi keventää tunnelmaa iloisemmalla alegríasilla ja huomasi tanssijansa rentoutuneen, kun tämä otti kiinni uudesta rytmistä ja eteni […]

Juuri ennen kuin uni tuli Andrews tajusi hienoisen kytköksen kahden asian välillä: toinen oli se, kun hän oli kääntänyt selkänsä Francinelle sinä iltana Butcher’s Crossingissa, ja toinen se, kun hän oli kääntänyt selkänsä suolistamalleen biisonille aiemmin päivällä täällä Kalliovuorilla Coloradossa. Hän oivalsi, ettei ollut kääntänyt selkäänsä biisonille siksi, että olisi tuntenut naismaista pahoinvointia kohdatessaan verta, […]

Perdu reflected that it was a common misconception that booksellers looked after books. They look after people.   Perdu wanted Anna to feel that she was in a nest. He wanted her to sense the boundless possibilities offered by books. They would always be enough. They would never stop loving their readers. They were a […]

Teimme uunin edessä kaiken mahdollisen: läksyt, pyykkien viikkauksen, pukeutumisen ja työt tehtaalta tuomiemme vaatesäkkien parissa. Emme pysyneet tehtaan edellyttämässä tahdissa, joten monena iltana äiti lähetti minut kotiin ja jäi itse töihin niin pitkäksi aikaa kuin pystyi. Aina kun se oli mahdollista, äiti kantoi vaatteita kotiin muovisäkeissä. Vaikka olisin valvonut kuinka myöhään tekemässä kotitehtäviä, äiti meni […]

Ihmiskunta menehtyy luonnostaan. Niin käy kaikille liian suurille populaatioille. Ihminen on lajina täysin merkityksetön ja suorastaan tyhmänrohkea. Muut ihmisapinat elävät ekologisessa tasapainossa muiden lajien kanssa. Vain me olemme aivan liian lyhytnäköisiä ottaaksemme huomioon luonnon, jota vain riistämme. Viime vuonna etsiessäni kirjastosta jotain koukuttavaa välipalaviihdettä käsiini osui Michael Mortimerin Neitsytkivi. Tietämättä kirjasta mitään etukäteen, sukelsin päätä pahkaa tähän nopeatempoiseen tarinaan […]

Victoria Hislopin Saari sai innostumaan Kreikasta sen verran, että päätin heti perään ahmia Hislopin toisen Kreikka-aiheisen kirjan Elämänlanka. Se on jälleen kerran monipolvinen ja traagisia käänteitä täynnä oleva sukutarina. Takakansitekstissä luvataan, että kirja on ”rakkaustarina kuin kaunis koruommel”. Mielestäni rakkaustarinaa enemmän kirja kuvaa sitkeitä ihmisiä, jotka selviävät pää pystyssä mistä tahansa koettelemuksesta. Ja kuten kirjasta voi […]

Mitä he voisivat sanoa? Miten heidän pitäisi käyttäytyä? he eivät koskeneet toisiaan, vaikka olisivat kiihkeästi halunneet. Sen sijaan he vain lausuivat toistensa nimet. He olivat lausuneet ne tuhansia kertoja, mutta tänään niiden tavut kuulostivat vain merkityksettömältä hälyltä. Silloin Giorgis toivoi ettei olisi tullutkaan. Hän oli surrut vaimoaan koko kuluneen viikon, mutta tuossa hän nyt oli, ihan samanlaisena […]

Meillä vietettiin viime viikolla vapun lisäksi pojan 6-vuotissynttäreitä. Onneksi lahjaksi tuli autojen lisäksi myös pari mahtavaa kirjaa yhteisiin iltasatuhetkiimme. Perustimme pojan kanssa hiljattain myös yhteisen lukupiirin ja sen voisi sanoa olevan täysin Leijuvan pojan ansiota. Istuimme tässä yhtenä päivänä kahvilassa ja innostuimme puoleksi tunniksi keskustelemaan juuri lukemamme John Boynen Leijuva poika -romaanin teemoista. Ja ne eivät […]

Tällaisen hotkaisin eilen iltapalaksi. Espanjalaisen Albert Espinosan Pyydä luokse sun on ihastuttava pienoisromaani, jonka hotkaisee lähes yhtenä suupalana, mutta jonka maku viipyilee vielä pitkään. Tarinan kertojana on kovia kokenut nelikymppinen Dani, jonka avovaimo jättää hänet kirjan alussa. Samaan aikaan hän ottaa vastaan työtehtävän, joka vie hänet maagiselle Caprin saarelle, minne hän päätyi kerran aikaisemmin ollessaan 13-vuotias. Nyt hänen […]