#elämäkertakaikkiaan #kirjamessut #kirjojaulapalta #naistenviikkohaaste autofiktio avioliitto dekkari dystopia englanninkielinen Englanti esikoiskirja esikoisromaani Gummerus helmet2021 helmet2022 helmet2023 helmet2024 helmethaaste historiallinen romaani ihmissuhteet Irlanti kasvutarina Keltainen kirjasto klassikko kuolema maahanmuutto mielenterveys muistelmat naisen asema Otava perhe perheet perhesalaisuudet rakkaus siirtolaisuus sota suru Tammi toinen maailmansota WSOY Yhdysvallat yksinäisyys ystävyys äitiys äänikirja
Kuvat:
iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Mikään yksittäinen vastaus ei ole oikea. Kysymykseen romaanista on vastattava monta kertaa. Lukeminen vastaa siihen, kun kirja syntyy lukijan ja tekstin kohtaamisessa. Kriitikot vastaavat siihen, kun he kirjoittavat lukukokemuksistaan. Jokainen aikakausi vastaa siihen, kun lukijat lukevat toisin kuin ennen (nopeammin? katkonaisemmin? visuaalisemmin? monipuolisemmin?) ja kirjailijat yrittävät pyydystää sitä, mikä on kussakin ajassa merkityksellistä. Ja tietysti […]
Mikään elämä ei tietenkään ole ikuista, eikä aika ole suhteellista valtameren syvyyksissä, se voi vain tuntua siltä. Jopa valtameren rytmi on sirkadiaaninen. Myös meri on yhteydessä kaikenkattavaan rytmiin, joka yhdistää kaikki olennot yhdeksi säännölliseksi kuvioksi. Jopa ne meren syvyyksissä elävät elämänmuodot, jotka eivät ole koskaan nähneet auringonvaloa, omaavat tämän sisäisen kellon. Niilläkin on aktiivisuus- ja […]
Minusta murrosikä ja avioero muistuttavat toisiaan. Avioeron keskeinen järistys on, että yhdessä sovittu versio elämästä jakautuu kahdeksi: nyt onkin kaksi vihamielistä versiota, kaksi tarinaa jotka pyrkivät kumoamaan toisensa. Murrosikään asti vanhemmat yleensä hallitsevat perheen tarinaa. Lapset ovat kylläkin tarinan aihe, he tekevät siitä kiinnostavan tai viehättävän, mutta he jäävät ikään kuin henkilöhahmoiksi, tosielämään pohjautuviksi olennoiksi […]
Minä en ole pystynyt suhtautumaan kaikkiin taideteoksiin viileän ammattimaisella otteella, en läheskään. Joskus trauma maalaa teoksen synnyttämän kokemuksen ja tunnevyyhdin alusta loppuun. Joitain teoksia pelkää etukäteen, joskus syystä, usein myös syyttä. Samalla kun välttelen kipeisiin kokemuksiin osuvaa kirjallisuutta jo esittelytekstien perusteella, se myös kiinnostaa – säästelen sitä ”parempiin päiviin” eli aikaan, jolloin olen henkisesti niin […]
Before I can start writing a novel, I have to know how it ends. I have to know where I’m going, otherwise I spend my days walking in circles. Not everyone is like this. I’ve heard writers say that they write in order to discover how the story ends, and if they knew the ending […]
Enemmän kuin mistä olen kotoisin, olen aina ollut kiinnostuneempi siitä, mihin olen menossa. Siksi, kuten tiedät, en ole käyttänyt elämässäni montakaan hetkeä juurieni ajattelemiseen. Ilahdun silti, kun tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin tädissäni: saman huumorintajun, saman huokauksen, samat kippuraiset varpaat ja heikosti vetävät laskimot. Jos olisin saanut valita, olisin tietysti ottanut perinnöksi jotain kauniimpaa kuin […]
I am trying. And I am afraid. I am afraid to write about side-stepping and feelings and overwork and depression and breakdown because I am still convinced that admitting vulnerability makes me weak, not strong. I am afraid of confirming that I am young and cute and powerless. I am afraid of admitting to all […]
Omien vanhempien kuolevaisuuden tajuaminen johtaa väistämättä ajatuksiin omasta kuolevaisuudesta. Ihminen on – toisin kuin muut eläimet – tietoinen heikkoudestaan, lähestyvästä kuolemastaan. Psykologisia ja kulttuurisia puolustusmekanismeja on paljon, mutta ne eivät koskaan riitä. Siksi isän heikkous sairaalassa tuntuu niin pelottavalta, niin musertavalta. Tajuan ettei keisarilla ole vaatteita – eikä minullakaan. Vahvuutta ihaillaan, koska vahvuus tarkoittaa elämää, […]
Edellinen sivu Seuraava sivu