menu Menu
Muriel Spark: The Comforters
Iso-Britannia, New Directions, Spark Muriel, Ulkomainen kaunokirjallisuus 18/01/2021 4 kommenttia
Emma Donoghue: Akin Edellinen Rachel Joyce: Miss Benson's Beetle Seuraava

Caroline was quickly asleep. And even as she slept, she felt herself appreciating her sleep; told herself, this was the best sleep she had had for six months. She told herself to sleep on, for she would wake up presently, and then she would mean business.

At this point in the narrative, it might be as well to state that the characters in this novel are all fictitious, and do not refer to any living persons whatsoever.

Tap-tappity-tap. At this point in the narrative ... Caroline sprang up and pressed the lever on the dictaphone. Then she snatched the notebook and pencil which she had placed ready, and took down in shorthand the paragraph above; she did not start to tremble until after the chanting chorus had ended. She lay trembling in the darkening room, and considered the new form of her suffering, now that she was well again and committed to health.

Muriel Spark: The Comforters

Muriel Sparkin loiste näyttää syttyneen jo esikoiskirjan myötä ja tämän painoksen kansikin kimmeltää salaperäistä hehkua. Esikoisromaani on vuodelta 1957 ja kirjan nimi The Comforters viittaa Jobin kirjan turhiin lohduttajiin. Caroline Rose on kääntynyt hiljattain katoliseksi ja ottanut etäisyyttä poikaystäväänsä Laurenceen, joka ei uskon asioista niin innostu. Laurencen äiti Helena Manders on suositellut Carolinelle retriittiä erääseen luostariin, jossa hän saisi rauhassa pohtia elämänsä suuntaa. Rauha jää vähiin, kun Carolinen seuraan tuppautuu epämiellyttävä Mrs. Hogg, Mandersin perheen entinen taloudenhoitaja. Noitamaisella Mrs. Hoggilla on tapana moralisoida ja sotkeutua muiden asioihin. Pian kotiin palattuaan Caroline alkaa kuulla ääniä, jotka ikään kuin kuorona toistavat hänen omia ajatuksiaan. Kuoroa edeltää aina kirjoituskoneen nakutus. Caroline pelkää tulleensa hulluksi, mutta alkaakin pian uskoa olevansa henkilö romaanissa. Mutta kuka romaania kirjoittaa?

The Comforters on nerokkaan sekopäinen ja ajatuksia möyhentävä romaani! Sen laajaan henkilögalleriaan kuuluu mm. timanttien salakuljetusrinkiä johtava mummo, satanismista kiinnostunut kirjakauppias, homoseksuaali tanssikoulun omistaja, bigamisti ja tämän kaksi ex-vaimoa sekä ihmeparantumisen kokeva rampa. Monenlaisen mysteerin lisäksi keitoksessa on kiristystä, onnettomuuksia, salaperäisiä katoamisia ja erilaisia väärinkäsityksiä. Ei ihme, että Caroline tuntee elävänsä keskellä romaania! Spark on tuonut esikoisellaan tuoreen tuulahduksen mieskirjailijoiden dominoimaan realistiseen kerrontaperinteeseen. Itse asiassa Caroline on kirjoittamassa kirjaa aiheesta ”Form in the Modern Novel” ja realismia käsittelevä luku tuottaa hänelle eniten päänvaivaa. Laurence ja Carolinen ystävät yrittävät lempeästi vihjata, että Caroline saattaa kärsiä lievästä mielenterveyshäiriöstä. Ja onhan se pirun stressaavaa, kun joku ”Kirjoituskoneen Henki” selostaa elämääsi menneessä aikamuodossa ja moniäänisesti. Laurencen edellisetkin tyttöystävät ovat olleet ”neuroottisia naisia”, joten tällainen lievä sekopäisyys on hänestä vain persoonallista ja puoleensavetävää. Katolisuuteen kääntyminen tuntuu olevan suurempi ongelma suhteen tulevaisuuden kannalta.

Carolinen ja kirjoituskoneen hengen välinen peli on riemukasta seurattavaa. Caroline yrittää harhauttaa henkeä toimimalla toisin kuin juoni osoittaa, mutta henki vastaa samalla mitalla. Kun Caroline makaa sairaalassa eikä ääntä ole kuulunut hetkeen, hän voitonriemuisena päättelee, ettei kirjoittaja osaa kuvailla sairaalamiljöötä. Hah, siitäs sait! Kunnes seuraavalla sivulla kuvaillaan yksityiskohtaisesti sairaalahuonetta. Caroline taistelee tarinansa omistajuudesta ja vapaasta tahdosta, hän ei suostu olemaan pelkkä fiktiivinen henkilö. Samanhenkistä fiktiolla leikittelyä on Sparkin myöhemmässä romaanissa Loitering with Intent. Tämä oli nyt neljäs lukemani Sparkin romaani, vielä on onneksi 18 jäljellä! Eiköhän siitä joukosta löydy lisää tällaisia helmiä.

Muriel Spark:
The Comforters
New Directions 2014
(alun perin julkaistu 1957)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

esikoisromaani maaginen realismi mielenterveys Muriel Spark The Comforters uskonto


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Onpas jännän kuuloista! Tällaista romaania en ole ikinä lukenut, se on varma. 😀

  2. Jesh, minulla tämä jäi lukukokemuksena vähän katveeseen, ehkä olin sitten lukemassa liian monta Sparkia liian lyhyessä ajassa…joihinkin pitäisi kyllä palata uudestaan (ja samalla lukemattomia olisi vielä jokunen)
    Mutta joitain juttuja tästä kyllä muistan.

    Ja tuttuja teemoja löytyy, Sparkilla on toinenkin Jobin kirjaan viittaava romaani (The Only Problem) ja toisaalta vapaan tahdon ongelmaa löytyy myös, yhtenä huomattavana se kuuluisin The prime of Miss Jean Brodie (ja aihe tuntui ehkä omalla tavallaan akuutilta skottilaisena katolilaisena, kun sikäläisessä protestantismissa on hyvin esillä predeterminaatio, kun taas katolisuus on korostanut vapaata tahtoa…)
    Ja eksentrinen henkilöjoukko on tietysti Sparkia omimmillaan 🙂

    1. Joo, ymmärrän tuon tarpeen ahmia Sparkia monta peräjälkeen ja siinä saattaa joku kirja jäädä toisen varjoon. Tämä oli kyllä mahtavan sekopäinen romaani, jossa on niin monta tasoa, että tuntui mahdottomalta tehtävältä niitä kaikkia avata. En siis itse ole perehtynyt sen syvällisemmin kristinuskon suuntauksien erityispiirteisiin, mutta Sparkin kirjoista voi nauttia onneksi muutenkin.

      The Prime of Miss Jean Brodie on kyllä hieno, mutta tähän mennessä lukemistani Loitering with Intent saa minulla ykköspaikan. Tunnustan kyllä, että siihen vaikuttaa miljöö, josta kirjan hankin ja jossa sitä luin. Haahuilu Winchester Book Shopissa kesällä 2019 tuntuu nyt kuin unelta..

keyboard_arrow_up