menu Menu
Muriel Spark: Territorial Rights | Naistenviikkohaaste 2021
Iso-Britannia, New Directions, Spark Muriel, Ulkomainen kaunokirjallisuus 24/07/2021 2 kommenttia
Vappu Kannas: Kirjeitä Japaniin Edellinen Barbara Pym: An Unsuitable Attachment | Naistenviikkohaaste 2021 Seuraava

He was taken to the Pensione Sofia through the sunny waters of palaces, domes and ferries. It was his first visit to Venice and he was young; but he had only half a mind to feel enchanted, the other half being still occupied with a personal anxiety in Paris from where he had just come. So that, while he was subject to the imperative claims of Venice the beautiful on first sight, he heard still in his ears the imapatient voice of the older man: Goodbye, goodbye, goodbye, goodbye. Robert had been floundering about his own goodbyes, had made them apologetically, had said too many goodbyes. His suitcase in his hand, Robert had turned on the doorstep. ’I’ll get in touch … goodbye again … goodbye for now … well, good–’

’Goodbye, goodbye, goodbye, goodbye.’

It was as if the older man had said, ’You bore me. You can’t even leave in good style. You haven’t any slightest savvy about partings. You’ve always bored me. Goodbye very much. Goodbye.’

Muriel Spark: Territorial Rights

Territorial Rights vuodelta 1979 on Muriel Sparkin vähemmän tunnettuja romaaneja ja sille on näköjään syynsä. Vaikka kuinka rakastankin kaikkea mitä Sparkin terävästä kynästä on lähtenyt, tämä on kyllä erikoisin lukemani Spark tähän mennessä. Jos innostut tutustumaan Sparkiin, toivon ettet aloita tästä romaanista. Saatat muuten ihmetellä, mistä ihmeestä minä ja muut Spark-fanit intoilemme. Tätä Venetsiaan sijoittuvaa romaania on todella vaikea kuvailla. Se on eriskummallinen sekoitus avio-ongelmia, rakkautta, petoksia, vakoilua, kiristystä ja historiallista murhamysteeriä ja kaikki tämä lakonisella huumorilla sävytettynä. Lukuisat eksentriset henkilöt ja heidän risteävät polkunsa ja motiivinsa sekoittavat pään eikä mistään tunnu löytyvän punaista lankaa. Ja silti, sivut kääntyvät kuin itsestään. Spark osaa totisesti pitää lukijan hyppysissään.

Romaanin alussa nuori taidehistorioitsija Robert Leaver saapuu ensimmäistä kertaa Venetsiaan, jonne hän on matkustanut Pariisista etsiäkseen käsiinsä rakastettunsa Linan. Robertin perässä saapuu myös hänen mesenaattinsa ja ’sugar daddynsa’ Mike Curran, jonka asunnossa Robert on Pariisissa asunut. Päälle kuusikymppinen Curran on ärsyttävän itseriittoinen ja maailmaa nähnyt hurmuri, jolla tuntuu olevan suhteita joka maassa ja kaupungissa, mutta myös joitain luurankoja kaapissaan. Jokin koira on haudattuna myös Robertin majapaikan Pensione Sofian puutarhaan, jossa pensionaattia pitävät vanhapiikasiskokset Eufemia ja Katerina keskustelevat kiivaasti. Lina taas etsii toisen maailmansodan aikaan Venetsiassa murhatun bulgarialaisen isänsä hautapaikkaa ja tietämättään päätyy tanssimaan sen päällä.

Heitetään soppaan vielä Robertin isä Arnold, joka tupsahtaa Pensione Sofiaan rakastajattarensa kanssa. Kotona Birminghamissa Robertin äiti Anthea palkkaa yksityisetsivän saadakseen todisteita aviorikoksesta. Yksityisetsivän lisäksi Venetsiaan lähtee nuuskimaan perheystävä Grace nuoren suojattinsa Leon kanssa. Sitten on vielä Curranin vanha ystävä ja jonkin sortin vakooja Violet de Winter, joka palkkaa Linan kartanoonsa aputytöksi. Kaikkien näiden ja monien muidenkin polut risteävät moneen kertaan ja odottamattomilla tavoilla. Robertin yllättävä katoaminen tuo vielä uusia mutkia matkaan. Erinäiset henkilöt alkavat saada kiristyskirjeitä ja Robertin huoneesta löytynyt romaanikäsikirjoitus saa monet puntit tutisemaan. Alkaa kilpajuoksu siitä, kuka on varmimmalla maaperällä Venetsian pettävässä maastossa.

Lukemistani Sparkeista tämä eriskummallinen romaani muistuttaa eniten esikoisromaania The Comforters, jossa oli myös mitä erikoisempia henkilöitä ja juonenkäänteitä, vakoojia, salakuljetusta, kiristystä ja ääneen puhuvia kirjoituskoneita. Luin myös juuri Muriel Sparkin omaelämäkerran Curriculum Vitae, jossa Spark kertoo myös sodan aikaisesta tiedustelutyöstään psykologiseen sodankäyntiin erikoistuneessa operaatiossa. Samalla osastolla, jolla myös Bond-kirjailija Ian Fleming palveli. Ne kokemukset selittänevät, miksi Sparkin kirjoissa on usein vakoilua ja muita lennokkaita teemoja. Tänään päättyy naistenviikkohaaste, mutta palataan siihen omaelämäkertaan sitten myöhemmin. Nimipäiväonnittelut saavat tänään kaimani Tiinat sekä Kristiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja! Kiitos taas Tuijatalle haasteesta 😊

Muriel Spark:
Territorial Rights
New Directions 2014 (alun perin julkaistu 1979)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

#naistenviikko2021 #naistenviikkohaaste Muriel Spark Territorial Rights Venetsia


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up