menu Menu
Muriel Spark: A Far Cry from Kensington
Canongate Books, Iso-Britannia, Spark Muriel, Ulkomainen kaunokirjallisuus 14/04/2021 6 kommenttia
Marianna Kurtto: Seitsemäs piste Edellinen Domenico Starnone: Paljastus Seuraava

I used to spend my coffee-break and my tea-time with Connie, sometimes in her office, sometimes in mine. My job was to collect from her those few new manuscripts that had a faint possibility of being shaped into a book for publication, or whose authors should perhaps be nurtured. It was a very tentative affair, as Colin Shoe put it. I had to talk to authors. Colin didn’t, he said, envy me my job, amiably adding one of his more regular maxims, ’The best author is a dead author.’ And it is true we would have had an easier time if we only had the books to deal with and no live authors; Mackintosh & Tooley had a small back-list of dead writers who caused very little trouble (except occasionally through their heirs and executors, who got taken out to lunches if they became too difficult).

I was aware of this feeling, at the same time that I wanted human contact in my work.

’Books don’t wriggle. Authors do,’ was one of Colin Shoe’s remarks. ’They take everything personally,’ Colin Shoe would say. ’There isn’t an author who doesn’t take their books personally.’ I felt this was obviously a virtue on the author’s part; but, at the same time, these airily expressed prejudices gave us of the firm a coterie sensation which, amoral as it was, I shouldn’t have liked but rather did.

Muriel Spark: A Far Cry From Kensington

Luettuani Clare Chambersin 50-luvun Lontooseen sijoittuvan romaanin Small Pleasures, teki mieli jatkaa samoissa tunnelmissa. Takuuvarma tapa oli kääntyä Dame Muriel Sparkin puoleen. A Far Cry from Kensington on julkaistu vuonna 1988, mutta sijoittuu 50-luvun Lontooseen. Kertoja Mrs Hawkins muistelee Italiasta käsin menneitä aikoja Lontoossa, erityisesti vuotta 1954, jolloin hän asui vuokratalossa Kensingtonissa ja työskenteli kustannustoimittajana useammassa kustantamossa. Vuokraemäntä Milly ja talon muut asukkaat ovat tiiviisti tekemisissä keskenään ja usein tukeutuvat Mrs Hawkinsin neuvoihin. Mrs Hawkins on vasta 28-vuotias, mutta sotaleskeys ja huomattava ylipaino antavat vaikutelman paljon vanhemmasta täti-ihmisestä. Kirjan kuluessa pyylevästä äitihahmosta kuoriutuu ulos nuori neito Nancy, jolla on vielä paljon koettavanaan.

Mrs Hawkins on suorapuheinen ja työssään tinkimätön kustannustoimittaja, joka ei voi sietää laiskaa kirjoittamista. Hän joutuu ongelmiin, kun sanoo suorat sanat surkeaa käsikirjoitustaan tuputtavalle Hector Bartlettille. Bartlett on Mrs Hawkinsin mielestä pisseur de copie, eli suoltaa sellaista epämääräistä proosaoksennusta, jota ei saa edes hyvällä toimittamisella kuntoon. Bartlett on kuitenkin onnistunut saamaan suojelijakseen arvostetun ja hyvin myyvän kirjailijan, jonka siivellä Bartlettin surkea tekele päätyy aina vaan Mrs Hawkinsin pöydälle. Hän pysyy kannassaan – mies on todellinen pisseur de copie – ja tämä ehdottomuus maksaa Mrs Hawkinsille useammankin työpaikan. Jotenkin Bartlett onnistuu ujuttautumaan myös vuokratalon asukkaiden elämään ja kyhäilee Mrs Hawkinsille koston, johon liittyy erikoinen sähkömagneettinen laatikko, radioniikaksi kutsuttu vaihtoehtohoito, johon kaikki Mrs Hawkinsin ympärillä tuntuvat yhtäkkiä hurahtaneen.

Olen pitänyt kaikista lukemistani Sparkeista, mutta tämä taisi nyt singota kärkeen. Asiaa varmasti auttoi äänikirjan lukija Juliet Stevenson, joka on ihan täydellinen Mrs Hawkins. Hihittelin joka kerran, kun hän sihisi antaumuksella pisseur de copie. Ja tätä persoonallista haukkumasanaa tässä kirjassa todella toistellaan. Voisin vaikka vannoa, että Sparkilla on omakohtaista kokemusta tällaisesta Hector Bartlettin tapaisesta pyrkyrikirjailijasta, joka yrittää itsepintaisesti suhteita hyödyntäen julkaista surkeaa proosaansa. Spark oli yksi ensimmäisiä naispuolisia kirjallisuuskriitikoita Lontoossa, joten kaikenlaisia teoksia ja persoonia on varmasti tullut vastaan. Kustannusala saakin aikamoista kyytiä tässä romaanissa. Kuten yllä olevasta lainauksesta käy ilmi, erään kirjassa esiintyvän kustantajan motto on: ”Paras kirjailija on kuollut kirjailija”. Toisaalta Mrs Hawkins myös huomaa, että kustantajat eivät niinkään ole kiinnostuneita itse kirjoista, vaan niiden tekijöiden karismasta ja ulosannista.

Mutkaton Mrs Hawkins jakelee auliisti neuvoja, niin laihduttamiseen (syö kuten ennen, mutta vain puolikkaita annoksia), unettomuuteen (valitse mitä ajattelet öisin), keskittymiskykyyn (hanki kissa) kuin murheeseen (matkusta Pariisiin). Tuota viimeistä on hankala toteuttaa näin pandemian keskellä, mutta ehkä ryntäämme kaikki Pariisiin sitten näiden murheiden päätyttyä. Onneksi siihen asti pandemiatylsyyttä voi lieventää vaikka lukemalla säkenöivää Sparkia!

It is a good thing to go to Paris for a few days if you have had a lot of trouble, and that is my advice to everyone except Parisians.

Muriel Spark:
A Far Cry from Kensington
Canongate Books 2013
(alun perin julkaistu 1988)
Äänikirjan lukija: Juliet Stevenson
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

50-luku A Far Cry from Kensington äänikirja Englanti kustannustoimittaja Lontoo Muriel Spark


Edellinen Seuraava

Vastaa

    1. Lue ihmeessä! Olen pitänyt kaikista lukemistani Sparkeista, mutta tämä hyppäsi kärkeen. Spark ei onneksi itse ole pisseur de copie 😂

  1. A Far Cry from Kensington oli ensimmäinen Sparkilta lukemani kirja. Ihastuin heti! Tuon Pariisi-ohjeen muistan varmasti aina.

    1. Ei tähän voi olla ihastumatta! Mrs Hawkinsilla on mainioita neuvoja. Kun Pariisiin ei nyt pääse, voisi testata tuota kissan hankkimista keskittymisavuksi. Luulen kyllä, ettei toimisi minulle, olisin koko ajan paijaamassa eikä töistä tulisi mitään. Sitä paitsi muiden kuvista päätellen, kissoilla on tapana maata näppäimistöllä tai muuten häiriköidä ja hakea huomiota. Ehkä 50-luvulla kissat oli vaatimattomampia 😅

  2. Ah, Spark. Rouva Hawkins on sen verran sanavalmis henkilö, että hyvä ääni varmastikin saa tästä paljon irti, ja muutenkin joo, on tämä suosikkieni joukossa Sparkin tuotannossa.

    (Kävin kanssa lukemassa vanhan postaukseni tästä ja näköjään kustannusmaailman ja rehellisen mielipiteen yhdistelmä on johdattanut mietteet kirjablogien kirjoittamiseen…)

    1. Tämä oli kuin tehty Juliet Stevensonille, häntä on aina ilo kuunnella. Olin juuri lukenut kirjan, kun alkoi taas mediassa velloa keskustelu siitä, kenen kirjoja saa julkaista ja kenen taidetta esitellä. En jaksanut pahemmin keskustelua seurata, kun ei se tämänkään kirjan valossa kovin tuore keskustelu ole. Ei tainnut kukaan sentään pisseur de copie -tölväisyä käyttää 😅

keyboard_arrow_up