She will be found tomorrow morning dead from multiple stab-wounds, her wrists bound with a silk scarf and her ankles bound with a man’s necktie, in the grounds of an empty villa, in a park of the foreign city to which she is traveling on the flight now boarding at Gate 14.

Crossing the tarmac to the plane Lise follows, with her quite long stride, closely on the heels of the fellow-passenger whom she appears finally to have chosen to adhere to. This is a rosy-faced, sturdy young man of about thirty; he is dressed in a dark business suit and carries a black briefcase. She follows him purposefully, careful to block the path of any other traveller whose aimless hurry might intervene between Lise and this man. Meanwhile, closely behind Lise, almost at her side, walks a man who in turn seems anxious to be close to her. He tries unsuccessfully to catch her attention. He is bespectacled, half-smiling, young, dark, long-nosed and stooping. He wears a check shirt and beige corduroy trousers. A camera is slung over his shoulders and a coat over his arm.

Muriel Spark: The Driver’s Seat

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Olen lukenut Dame Muriel Sparkilta nyt kahdeksan romaania ja omaelämäkerran. Sparkilta on oppinut odottamaan mitä tahansa, mutta vain satasivuinen The Driver’s Seat (1970) pääsi silti yllättämään. Tämä kaikkia genren lainalaisuuksia rikkova murhamysteeri on erikoinen, synkkä ja arvoituksellinen tarina Lisesta, joka lähtee 16 vuoden työputken jälkeen ansaitulle lomalle ja löytyy heti seuraavana aamuna kuolleena. Siis heti kirjan alussa lukijalle ilmoitetaan tuo yllä lainauksessakin oleva fakta, joten lukijan tehtäväksi jää kasvavan hämmästyksen vallassa seurata Lisen kohtalokasta lomamatkaa kohti sen vääjäämättömän karmivaa loppua.

Tuntuu siltä, että Spark leikittelee sillä ajatuksella, joka nuorten naisten väkivaltaisiin kuolemiin usein liitetään: että nainen itse on syypää kohtaloonsa, suorastaan kerjää sitä olemuksellaan ja teoillaan. Lise tuntuu ainakin haluavan herättää huomiota ulkonäöllään. Heti romaanin alussa lukija saa ihmetellä, mikä naista oikein vaivaa, kun hän reagoi niin vahvasti vaatekaupassa, kun myyjä sanoo mekon olevan likaa hylkivää materiaalia. Se ei kerta kaikkiaan kelpaa hänelle ja hän päätyy ostamaan toisesta liikkeestä mekon sekä takin, joiden väriyhdistelmää myyjä kauhistelee. Mekossa on sitruunankeltainen yläosa ja kirkkaita oranssin, malvan ja sinisen värisiä V-kuvioita hameosassa. Takissa taas on ohuita punaisia ja valkoisia raitoja. Lisen mielestä tämä psykedeelinen asukokonaisuus on juuri täydellinen.

Lise lentää johonkin nimeämättömään italialaiseen kaupunkiin. Lentokoneessa hän kohtaa kaksi miestä, joista toinen vaihtaa paikkaa selvästi kauhistuneena Lisesta, toinen taas liimautuu tähän kuin iilimato. Jälkimmäinen mies, Bill, on matkalla perustamaan jonkinlaista makrobioottiseen ruokavalioon ja elämäntapaan perustuvaa kulttia ja yrittää houkutella Lisea mukaan. Perillä kohteessa Lise tapaa myös pari muuta tyrkkyä mieshenkilöä ja viettää aikaa samassa hotellissa majoittuvan vanhemman rouvan kanssa. Lise itse jää monella tapaa mysteeriksi. Hän puhuu neljää eri kieltä ja on vaitonainen taustastaan ja kansallisuudestaan. Päivän aikana hän tuntuu kuorivan itsestään esiin hyvin vastakkaisia persoonallisuuksia aina tilanteeseen sopivasti. Välillä hän on eksyksissä oleva, herkkä ja haavoittuvainen, sitten taas täysin tilanteen tasalla oleva, määrätietoinen viettelijätär. Joku agenda hänellä selvästi on, kun hän etsii ympäri kaupunkia miestä, joka olisi “hänen tyyppiään”. Hän myös ripottelee matkan varrelle omaisuuttaan: tunkee passinsa taksin selkänojan koloon ja avaimet wc-valvojan tippikulhoon. Kovin epäilyttävää ja sekavaa käytöstä.

Pidän siitä, miten Spark tiputtaa lukijan suoraan tilanteeseen, ilman mitään alustuksia tai johdatteluja. ‘And the material doesn’t stain,’ the salesgirl says. Romaanin aloituslause herättää heti mielenkiinnon. Eriskummallinen tarina kaappaa mukaansa ensi riveiltä lähtien ja lukija istuu pelkääjän paikalla miettien, kuka lopulta istuu kuskin penkillä. Miksi ja miten Lise päätyy tuntemattoman kaupungin puistoon puukotettuna, nilkat kravatilla ja ranteet silkkihuivilla sidottuina? The Driver’s Seat on nurinkurinen, häiritsevä ja mahdottoman kiehtova mysteeri. Ei nouse Sparkin parhaimmistoon, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 20 – Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla.

Muriel Spark:
The Driver’s Seat
Penguin Classics 2006
(alun perin julkaistu 1970)

Muissa blogeissa:
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Muriel Spark: The Mandelbaum Gate

Muriel Spark: The Complete Short Stories

Muriel Spark: The Bachelors

Muriel Spark: Curriculum Vitae: A Volume of Autobiography

Muriel Spark: Territorial Rights | Naistenviikkohaaste 2021

Muriel Spark: A Far Cry from Kensington

Muriel Spark: The Comforters

Muriel Spark: Loitering with Intent | Naistenviikkohaaste 2019

Muriel Spark: The Girls of Slender Means | Naistenviikkohaaste 2019

Muriel Spark: The Prime of Miss Jean Brodie | Klassikkohaaste 8

Seuraa Kirjaluotsia

englanninkielinen helmet2023 helmethaaste matkustaminen murhamysteeri Muriel Spark pienoisromaani The Driver's Seat