Kävelen kauemmas niemelle kuin yleensä. Ehkä tuuli on puhaltanut pois muutaman kinoksen vesirajasta sen päässä silloin kun pahiten myrskysi. Marja on Elefine Pleymin antamassa taljapussissa. Asetan sen suorempaan selkääni, jotta nahkahihnat eivät hankaa lantiotani. Hanki tuntuu kiinteältä ja sileältä jalkojen alla. Suorastaan liukkaalta. Jos tuuli yltyy, joudun kääntymään, jotten lennähdä mereen, mutta on valoisa päivä […]

Mitä aiot tehdä kun tapaat taas Martan? Luna kysyy. Jaa, pitääkö minun tehdä jotain? Nils vastaa. Koira kysyy, onko hän tosissaan. Eikö hän aio tehdä mitään? Eikö hän kaipaa Martaa? Eikö hän ajattele Martaa? Mitä hän on kirjoittanut Martasta lokikirjaan? Luna haluaa kuulla Martasta. Se on kuullut kaiken tuhat kertaa ennenkin, mutta vielä yhden kerran, […]

Täällä ei ole metsää. Jätimme metsän Näytämöön. Täältä metsä on tuullut pois, jättänyt vain pajukoita suojaisimpiin poukamiin. Joudumme lämmittämään turpeella tai ostamaan polttopuuta ihmisiltä, jotka kuljettavat sitä Vesisaareen. Lapset poimivat ajopuita. Poika, joka raahaa perässään sileäksi huuhtoutunutta runkoa, muistuttaa Heikkiä ja saa sydämeni kivistämään. Metsä täällä olemme me, ajattelen nähdessäni ihmisten virtaavan hierualle ja veneille […]

Se minkä haluat unohtaa palaa luoksesi, vainoaa sinua niin elävästi että tuntuu kuin kokisit sen uudestaan, ja tunteesi ovat yhtä pakahduttavia ja hallitsemattomia kuin ne alkuperäisetkin, niin että luulet menehtyväsi niiden alle, ja siksi yrität vastustella paluuta, haraat sitä vastaan, mutta et pysty estämään sitä etkä suojautumaan kivulta joka sitä seuraa, ja siksi sinun on […]

Joitain kuukausia sen jälkeen kun A. ja minä olimme tavanneet toisemme hississä, vietimme Pariisissa useita päiviä yhdessä. Hänen asunnossaan, vuoteessa, valkeissa lakanoissa, punaisessa jeepissä, bunkkerimaisessa valokuvastudiossa. Mutta tyttö joka olin silloin murenee aina kun kosken häneen. On niin paljon mitä et tajua, hän huutaa kadunkulmasta vieraassa kaupungissa. Etkä voi puhua tuntemisesta, hän sanoo. Kirjoitit kun […]

Now she feels like an off-key note in the musical score of the universe. The point is not to play all the notes correctly, Rakel. The point is to impart the universe’s symphony. You were born to be expanded, just as the universe is expanding. Ever since you were born, you have been growing. At […]

Muistan: Olin tehnyt maalauksen nimeltä Oma maa mansikka, muu maa mustikka ja antanut sen äidille syntymäpäivälahjaksi. Herätimme hänet aamulla, silloin oli varmaankin syksy, ehkä tähän aikaan vuodesta, eikä Ruthia ollut, luulisin, koska olin silloin varmaankin ensimmäisellä luokalla, isä oli lähtenyt töihin ja minä olin lähdössä kouluun, äiti avasi minulle ulko-oven ja astuin portaille, hän kumartui […]

Proosateoksessaan Kävelyretki ja muita kertomuksia sveitsiläinen kirjailija Robert Walser toteaa, että tarve päästä paikasta toiseen kokematta mitään matkan varrella on silkkaa hulluutta: ”sillä en käsitä enkä tule ikinä käsittämään, että voi olla nautinto pyyhkäistä kauniin maailmamme halki kuin olisi hulluksi tullut ja joutuisi juoksemaan ollakseen vaipumatta kurjaan epätoivoon.” Kesällä tammenlehtien yläpinnalla erottuu lukemattomia tummanvihreän vivahteita, […]

Äiti ja isä olivat halunneet ostaa meidät, ostaa minut, siksi olimme saaneet kolme vuotta sitten jouluna tiedon että he olivat kirjoittaneet testamentin että kaikki perisivät tasapuolisesti, mökkien jakamista lukuun ottamatta, jotta pitäisin suuni kiinni, pitäisin epämiellyttävän tarinani omana tietonani, kunhan vain saisin rahaa, mutta niin ei käynytkään, en pitänytkään sitä omana tietonani, joten testamentin tarkoitus […]

Eräänä päivänä toukokuun alussa kun Ingrid tuli töistä kotiin ja Jan istui keittiössä ja sanoi haluavansa kertoa jotain, Ingridistä tuntui kuin hän olisi jo kokenut sen ja joutui nyt käymään kaiken läpi toisen, kolmannen tai ehkä jopa neljännen kerran. Samalta hänestä oli tuntunut silloin seitsemänvuotiaana, kun isoäiti oli seissyt hänen huoneensa oviaukossa ja sanonut, että […]

Kun pienet jäähait syntyvät, ne erottavat satoja metrejä yläpuolellaan kalpean harmaan sävyn. Sitä ne tuskin huomaavat. Sitten ne alkavat etsiä yksinäisen kylmyyden mustasta hiljaisuudesta syötävää. Ei ole mielekästä kysyä, miksi tämä eläin on ylipäätään olemassa. Kaikkiin eliöihin on ohjelmoitu halu elää. Eläimet eivät tee itsemurhaa, olipa niiden olemassaolo miten lohdutonta tahansa. Tällainen on ihmisen avuton […]

Jos aion yrittää kuvailla perhettäni, ja sitähän minä aion, niin voisi kai sanoa, että Anni joi unohtaakseen. Minä join tullakseni iloiseksi. Isä joi kestääkseen. Isoäiti joi nukkuakseen paremmin. Selma-täti joi tullakseen vielä ilkeämmäksi kuin ennestään olikaan. Rikard, isoisäni, ei väittämänsä mukaan juonut, vaikka hänestä kerrotaan, että hän rikastui Amerikassa pontikan myynnillä – mutta siitä on […]

Pohjalta löysin kuningattaren, se oli merkitty muiden kuningatarten tavoin turkoosilla maalitäplällä. Sen ympärille kerääntyi lisää nuoria mehiläisiä, lapsia. Ne eivät tanssineet vaan olivat raukeita. Yksin. Hylättyjä. Äiti ja lapset olivat työläislauman hylkäämiä. Sen jonka olisi pitänyt huolehtia niistä. Hylättyjä kuolemaan. Silmäsin maata pesän ympäriltä. Sielläkään ei ollut mitään. Ne olivat poissa. Norjalaisen Maja Lunden ensimmäinen […]