menu Menu
Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut
Hjorth Vigdis, Käännöskirjallisuus, Kustantamo S&S, Norja 02/07/2021 6 kommenttia
Tove Ditlevsen: Lapsuus Edellinen Akwaeke Emezi: Vivek Ojin kuolema Seuraava

Muistan: Olin tehnyt maalauksen nimeltä Oma maa mansikka, muu maa mustikka ja antanut sen äidille syntymäpäivälahjaksi. Herätimme hänet aamulla, silloin oli varmaankin syksy, ehkä tähän aikaan vuodesta, eikä Ruthia ollut, luulisin, koska olin silloin varmaankin ensimmäisellä luokalla, isä oli lähtenyt töihin ja minä olin lähdössä kouluun, äiti avasi minulle ulko-oven ja astuin portaille, hän kumartui puoleeni ja kuiskasi korvaani: Erityistyttöni.

Sen jälkeen hän sanoi sen vähintään kolme kertaa, silloin kun kukaan muu ei kuullut, kun olin piirtänyt jotakin mistä hän piti, erityistyttöni, sitten se lakkasi, milloin ja miksi, sitten hän ei sanonut sitä enää koskaan.

Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut

Norjalaisen Vigdis Hjorthin viime vuonna suomeksi julkaistu romaani Perintötekijät teki vaikutuksen, vaikka aiheutti myös epämukavia tunteita. Vahvasti kirjailijan omaan elämään perustuvassa romaanissa minäkertoja käsittelee perinnönjakokiistan uudelleen pintaan nostattamia lapsuuden traumoja. Hän on katkaissut välinsä perheeseen, koska he eivät tunnusta hänen kokemaansa hyväksikäyttöä todeksi. Romaanin omintakeinen kerronta kuvasi hyvin trauman kokeneen ja hyväksyntää kaipaavan ihmisen pään sisäistä jankutusta. Samanlaista pakkomielteistä ajatuskehää kierretään uudessa romaanissa Onko äiti kuollut, joka jatkaa samantapaisen teeman ympärillä. Tällä kertaa minäkertoja Johanna on se joka on tullut perheensä hylkäämäksi, mutta ei omasta halustaan. Äiti ei hyväksynyt hänen valintojaan ja välit ovat olleet poikki kolmekymmentä vuotta. Nyt Johanna haluaisi tehdä tilit selviksi äitinsä kanssa ennen kuin on liian myöhäistä.

Johanna on kuvataiteilija, joka palaa Osloon valmistelemaan tulevaa retrospektiiviään, mutta työhön keskittyminen on haastavaa, kun tietää äidin olevan samassa kaupungissa. Äiti on ollut aina miehensä määräysvallan alainen ja vain salaa kehunut lastaan erityistytöksi, kun tämä on piirtänyt niin taidokkaasti. Isä ei taiteellisuutta arvostanut, vaan patisti opiskelemaan oikeustiedettä. Johanna keskeytti opintonsa, jätti tuoreen aviomiehensä ja muutti taideopettajansa perässä Yhdysvaltoihin. Äiti ei hyväksynyt Johannan toimintaa ja yhteydenpito hiipui pian kokonaan. Kun Johanna alkoi saada nimeä taiteilijana ja hänen kaksi äitiä ja tytärtä esittävää teosta oli esillä Oslossa, äiti koki sen suurena loukkauksena. Viimeinen pisara oli, kun Johanna ei saapunut isänsä hautajaisiin. Pikkusisko Ruthin kirjeestä Johanna oli saanut kuvan, ettei häntä erityisesti kaivata paikalle. Ruth suojelee äitiään kynsin hampain ja molemmat ovat kauhuissaan Johannan ilmestymisestä takaisin kotikulmille.

Hjorth kuvaa intensiivisesti Johannan pakkomiellettä saada selvyys äidin käytökselle. Miten äiti on voinut leikata toisen lapsen elämästään niin totaalisesti? Nyt Johanna yrittää tavoittaa äitiä, mutta puheluihin tai kirjeisiin ei vastata. Hän arvailee äidin ja siskon ajatuksia ja motiiveja ja alkaa kytätä äitiä ensin kauempaa autosta ja sitten yhä lähempää jopa puskissa lymyten. Välillä hän jäähdyttelee tunteitaan vuokraamallaan tunturimökillä yksinäisen hirven seurassa. Nämä katkelmat ovat upeita runollisine luontokuvauksineen. Lyhyistä fragmenteista koostuva romaani etenee hypnoottisesti ja vimmaisesti, sitä on vaikea laskea käsistään. Onko äiti kuollut on kerrassaan upea ja koskettava romaani vanhempien ja lasten suhteista ja hylätyksi tulemisesta.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 34 – Kirjassa tarkkaillaan luontoa.

Vigdis Hjorth:
Onko äiti kuollut
Er mor død (2020),
suom. Katriina Huttunen
S&S 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Mitä luimme kerran

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äidit ja tyttäret helmet2021 helmethaaste hylkääminen Norja Onko äiti kuollut perhesuhteet Vigdis Hjorth


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämän kirjan haluan vielä lukea! Vaikuttaa todella hyvältä.

    1. Hjorth on loistava kertoja. Välirikon ja vaikenemisen tuottama tuska ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisen pakottava tarve todella välittyy kirjasta. Lue ihmeessä!

  2. Kuulostaa hyvinkin sellaiselta teokselta, jonka voisin lainata, jos tulee kirjastossa vastaan.

    1. Veikkaanpa, että on niin kysytty kirja, ettei tule kirjastossa vastaan ihan heti ilman varausta. Ehkä pikalainoissa 🤔 Tämä on kyllä niin hypnoottisen koukuttava, että lukee nopeasti.

    1. Eikö olekin! Jotenkin pidin tästä enemmän kuin Perintötekijöistä. Siinä jankkaaminen rasitti välillä, tämä oli jotenkin intensiivisempi ja soljuvampi kokonaisuus. Hjorthilla on ihan omanlaisensa tapa kirjoittaa ja vetoaa kyllä minuun!

keyboard_arrow_up