menu Menu
Linn Ullmann: Ennen unta
Käännöskirjallisuus, Norja, Ullmann Linn, WSOY 21/06/2017 3 kommenttia
Affinity Konar: Elävien kirja Edellinen Paul Auster: 4 3 2 1 Seuraava

Jos aion yrittää kuvailla perhettäni, ja sitähän minä aion, niin voisi kai sanoa, että Anni joi unohtaakseen. Minä join tullakseni iloiseksi. Isä joi kestääkseen. Isoäiti joi nukkuakseen paremmin. Selma-täti joi tullakseen vielä ilkeämmäksi kuin ennestään olikaan. Rikard, isoisäni, ei väittämänsä mukaan juonut, vaikka hänestä kerrotaan, että hän rikastui Amerikassa pontikan myynnillä – mutta siitä on kauan.

Julie oli perheeni ainoa, joka – miten sitä nyt sanotaan? – käytti alkoholia luontevasti ja hillitysti. Ikävä kyllä! Siitä ei ollut hänelle minkäänlaista hyötyä. Hän ei onnistunut sen enempää unohtamaan, olemaan iloinen, nukkumaan kuin olemaan ilkeäkään. Eikä hänestä tullut edes rikasta.

Piipahdin viime viikolla Oslossa lyhyellä kaupunkilomalla. Matkaoppaakseni valitsin tietysti norjalaisen Linn Ullmannin esikoisromaanin Ennen unta. Olin reissussa 8-vuotiaan poikani ja omien vanhempieni kanssa, joten hotellille palattiin aina hyvissä ajoin. Hyvin oli siis iltaisin aikaa lukea Ennen unta ennen unta 🙂 Kirjassa vilisi tuttuja paikkoja päivän retkiltämme, mm. tuo kuvassa oleva Vigelandin patsaspuisto. On aina hauska lukea kirjoja, jotka sijoittuvat matkakohteen maisemiin. Romaanissa liikutaan Oslossa ja New Yorkissa 30-luvulta 90-luvulle.

Ennen unta kertoo nuoresta naisesta, Karin Blomista, ja hänen omalaatuisesta perheestään ja suvustaan. Minäkertoja Karin on hivenen ärsyttävä, siekailematon miestennielijä ja rehvakas totuuksien laukoja. Totuuksista voi tosin olla montaa mieltä, käyhän heti alussa selville, että Karin on lahjakas valehtelija. Epäluotettava kertoja siis ja kaiken lisäksi omaa vilkkaan mielikuvituksen. Karinin tarinoissa todellisuus ja fantasia sekoittuvat saumattomasti yhteen muodostaen unenomaisen maailman. Karin aloittaa kertomuksensa sisarensa Julien häistä, joissa hän tutustuttaa lukijan värikkääseen tapaansa hääseurueeseen, joka koostuu tietysti omista ja sulhasen omalaatuisista sukulaisista (mm. Fritz-setä, jolla on tapana oksentaa yllättäen ollessaan sukujuhlissa). Mennyt ja nykyhetki vaihtelevat vinhaan, välillä ollaan 30-luvun New Yorkissa seuraamassa Karinin isovanhempien erikoisia vaiheita, välillä Karinin mukana 90-luvun Oslossa jahtaamassa seksuaalisia valloituksia.

Rakkautta ja avioliittoa koetellaan monella tapaa ja monessa polvessa. Isoisä Rikardilla on Amerikassa kaksi naista, vaimo June ja tämän ilkeä sisko Selma. Karinin äiti Anni on vastustamaton nainen, mutta miehet eivät halunneet jäädä hänen luokseen. Karinin isälle riitti kymmenen vuotta. Isän mukaan elinkelpoiseen avioliittoon täytyy kuulua kaksi asiaa: hyvä toveruus ja luja erotiikka. Ilmeisesti yhtälö ei ole vielä toiminut, sillä kolmaskin avioliitto on hajoamispisteessä. Sisko Julien avioliitto osoittautuu myös onnettomaksi. Siitä kärsii eniten poika Sander. Karin itse ei perusta avioliitoista, hän varastaa sumeilematta itselleen myös varatut ja perheelliset miehet. Lopun pysäyttävästä juonenkäänteestä saa aavistuksen, että Karinin riehakas nuoruus alkaa vähitellen kääntyä kohti vastuullisempaa aikuisuuttaa.

Rakkausavioliiton kyseenalaistaminen tuntuu olevan teemana useissa (ellei kaikissa) Ullmannin kirjoissa. Luin ensimmäisen Ullmannini viime vuonna ja Rauhattomat nousi heti lempikirjojeni joukkoon. Rauhattomat perustuu Ullmannin omaan elämään ja kokemuksiin näyttelijä Liv Ullmannin ja elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin tyttärenä. Oli kiinnostavaa lukea esikoisromaani Rauhattomien jälkeen, sillä pystyin näkemään myös siinä yhtymäkohtia hänen omaan elämäänsä. Mm. poissaoleva isä ja vastustamaton äiti herättivät mielleyhtymiä. Luin hiljattain myös Ullmannin romaanin Aarteemme kallis (2012), jossa oli myös toimimattomia perheitä ja vahvoja, valovoimaisia ja kaiken valon ympäriltään imeviä naisia. Kaikesta huomaa, että Ullmann kirjoittaa teemoista ja tunteista, jotka ovat hänelle läpikotaisin tuttuja.

Ullmannin tapa kirjoittaa on omintakeinen, jutusteleva ja runollinen samaan aikaan. Surumielisyys ja ilkikurinen huumori luovat erikoisen ristivedon, niin ettei tiedä, olisiko soveliaampaa itkeä vai nauraa. Tekstistä välittyy myös jonkinlainen viileys, jopa hivenen arrogantti ja tuittupäinen hälläväliä-asenne. Jotain vastustamatonta ja vaikeasti kuvailtavaa Ullmannin kerronnassa on. Ainakin se saa janoamaan lisää.

Linn Ullmann: Ennen unta
Før du sovner (1998), suom. Tarja Teva
WSOY 1999
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Illuusioita
Kirjamielellä
Kirjavinkit
Leena Lumi

avioliitto Ennen unta Linn Ullmann Oslo WSOY


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Oslo on tuttu kaupunki ja olen käynyt Vigelandin uskomattomassa patsaspuistossa ja Edvard Munchin taidemuseossa ja tietysti Viikinkimuseossa. Linn Ullmanin kirjat ovat vielä lukematta. Kiitos lukuvinkistä ja hyvää juhannusta 🙂

    1. Mekin kävimme pikavisiitin Munch-museossa, siellä oli muuten parhaillaan Karl Ove Knausgårdin kuratoima näyttely.

      Kannattaa tutustua Ullmanniin, etenkin Rauhattomat oli minulle viiden tähden kirja.

keyboard_arrow_up