She looks to the sky watching the rain as it falls through space and there is nothing to see in the ruined yard but the world insisting on itself, the cement’s sedate crumbling giving way to the rising sap beneath, and when the yard is past there will remain the world’s insistence, the world insisting it is not a dream and yet to the looker there is no escaping the dream and the price of life that is suffering, and she sees her children delivered into a world of devotion and love and sees them damned to a world of terror, wishing for such a world to end, wishing for the world its destruction, and she looks at her infant son, this child who remains an innocent and she sees how she has fallen afoul of herself and grows aghast, seeing that out of terror comes pity and out of pity comes love and out of love the world can be redeemed again, and she can see that the world does not end, that it is vanity to think the world will end during your lifetime in some sudden event, that what ends is your life and only your life, that what is sung by the prophets is but the same song sung across time, the coming of the sword, the world devoured by fire, the sun gone down into the earth at noon and the world cast in darkness, the fury of some god incarnate in the mouth of the prophet raging at the wickedness that will be cast out of sight, and the prophet sings not of the end of the world but of what has been done and what will be done and what is being done to some but not others, that the world is always ending over and over again in one place but not another and that the end of the world is always a local event, it comes to your country and visits your town and knocks on the door of your house and becomes to others but some distant warning, a brief report on the news, an echo of events that has passed into folklore, Ben’s laughter behind her and she turns and sees Molly tickling him on her lap and she watches her son and sees in his eyes a radiant intensity that speaks of the world before the fall, and she is on her knees crying, taking hold of Molly’s hand.

Paul Lynch: Prophet Song

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Paul Lynch on Booker-finalistien kolmesta Paul-nimisistä se toinen irlantilainen. Ehdokkaana oleva Prophet Song on hänen viides romaaninsa. Tämä oli minulle ensitutustuminen Lynchiin ja aloitin kirjan ilman mitään ennakkotietoja romaanista. Meni jonkin aikaa, kunnes tajusin, ettei kyseessä olekaan Irlannin historiaan sijoittuva tarina vaan lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia. Romaanin alussa dublinilainen Eilish Stack avaa oven kahdelle poliisille, jotka ovat tulleet jututtamaan hänen aviomiestään Larrya. Larry on paikallisen opettajien ammattiliiton varapääsihteeri ja Irlannin uusi salainen poliisi syyttää häntä kapinallisesta käytöksestä ja yllyttämisestä valtiota vastaan. Opettajien palkankorotuksia vaativat mielenosoitukset tukahdutetaan väkivaltaisesti, Larry pidätetään eikä Eilish kuule hänestä enää mitään. Eilishin näkökulmasta seurataan, miten oikeistonationalistinen puolue ottaa vallan ja Irlanti ajautuu totalitarianismiin ja sisällissotaan. Eilish yrittää parhaansa mukaan selvitä neljän lapsensa ja muistisairaan isänsä kanssa.

Kun äärioikeistolainen Kansallinen Allianssipuolue (KAN) nousee valtaan, he perustavat järjestyksen ylläpitämiseksi salaisen poliisin. Poliisilla on lisävaltuuksia, jotka riistävät kansalaisilta heidän perusoikeutensa. Puolue alkaa korvata työntekijöitä ympäri maata puolueelle uskollisilla toimihenkilöillä, mikä saa myös mikrobiologina työskentelevän Eilishin menettämään työnsä. Nuoria miehiä kutsutaan asepalvelukseen ja kieltäytyjien nimet ja osoitteet julkaistaan lehdessä. Vastarinta nostaa päätään ja kapinalliset kokoavat joukkojaan. Kapinaan liittyy myös Eilishin vanhin poika. Naapurit ilmiantavat toisiaan. Sisällissota puhkeaa ja hallitus pommittaa omia kaupunkejaan. Yhteiskunta ja talous hajoavat. Sähkön- ja vedentulo katkeaa. Ihmiset vaeltavat joukkoina kohti rajaa.

Kirjan eetos kulminoituu monella tapaa tähän erään kirjan henkilön toteamukseen: History is a silent record of people who did not know when to leave. Eilish, kuten moni muu, jää odottamaan tilanteen kehitystä eikä saa tehtyä päätöstä lähteä ennen kuin on liian myöhäistä. Kodin jättäminen ei ole helppoa. Entä jos mies tai poika palaakin kotiin ja löytää vain tyhjät rauniot? Miten selvitä pakomatkasta sylivauvan kanssa? Entä kuka huolehtii vanhasta ja dementoituneesta isästä, joka ei suostu mistään hinnasta jättämään kotiaan? Eilishin sisko asuu Kanadassa ja on luvannut järjestää perheen luokseen. Kun päätös lähteä viimein tehdään, laillisia keinoja rajan ylitykseen ei enää ole. Salakuljettajiin turvautuminen vaatii rahaa ja rohkeutta, joista on molemmista enää rippeitä jäljellä.

Helpotus siitä, että Prophet Song on dystooppinen romaani, ei kestä kauan, sillä juonessa ei ole mitään epärealistista: painajaismaiset tapahtumat olisivat voineet tapahtua milloin tahansa, missä tahansa – ja ovat tapahtuneetkin. Kuten Margaret Atwood tekee Orjattaresi-romaanissaan, myös Paul Lynch käyttää romaaninsa aineksina vain sellaisia tapahtumakulkuja, jotka ovat jossain päin maailmaa toteutuneet. Siksi on verrattain outoa, ettei romaanissa juurikaan viitata Irlannin saaren omaan levottomaan historiaan. Tuntuu kuin romaanin Eilish ei olisi koskaan kuullutkaan The Troubles -nimellä tunnetusta ajanjaksosta, vaan suhtautuu vastakkainasetteluun ja jakolinjoihin, kuin sellaisia ei Irlannin kaltaisessa lintukodossa voisi koskaan tapahtua. Pohdin myös paljon romaanin tavoitetta. Sen on selvästi tarkoitus lisätä empatiaa niitä kohtaan, jotka todellisuudessa joutuvat elämään poliisivaltiossa ja pakenemaan kotimaansa levottomuuksia. Ilmeisesti sen, että tapahtumat on sijoitettu valkoiseen länsimaalaiseen Irlantiin, pitäisi herättää oletetun valkoisen länsimaalaisen lukijan siihen, että tällaista voi tapahtua jopa meille. Hienoa, jos joku tällaisen herätyksen kokee lukemalla juuri tämän romaanin, mutta nykymaailmassa luulisi ihmisten olevan jo hereillä muutenkin. Samalla oletus siitä, että olemme kiinnostuneita vain siitä, mitä tapahtuu itsemme kaltaisille, tekee minut surulliseksi. Siksi suhtauduin kirjan asetelmaan ristiriitaisesti.

Romaanin kerrontaa on moni kuvannut haastavaksi ja ilmeisesti painetussa kirjassa teksti onkin jäsennelty pitkiksi jaksoiksi ilman kappalejakoja tai selkeitä dialogimerkintöjä. Kuuntelin romaanin äänikirjaversion ja hyvän lukijan ansiosta sitä oli helppo seurata. Välillä Lynch intoutuu runollisiin vuodatuksiin ja käyttää erikoisia sanavalintoja ja mielleyhtymiä. Myös Eilishin näkemät unet sekoittuvat todellisuuteen, mikä aiheuttaa välillä sekaannusta siitä mikä tapahtuu oikeasti ja mikä Eilishin kuvitelmissa. Vastaavaa tajunnan häilyntää oli Bookerin pitkällä listalla olleen toisen irlantilaisen Sebastian Barryn romaanissa Old God’s Time. Lynch rakentaa hienosti kirjan intensiteettiä, joka lipuu vääjäämättömästi kohti klaustrofobisempaa ja kaoottisempaa tunnelmaa. Eilishin vähä vähältä murenevan toivon ja otteen elämästä aistii voimakkaasti. Epätoivoinen äiti etsimässä poikaansa ruumishuoneelta on kohtaus, joka ei heti lähde mielestä. Samalla on liikuttavaa seurata, miten teini-ikäinen Molly ottaa tilanteet haltuun ja joutuu pakon alla kasvamaan kokoaan suuremmaksi. Prophet Song on vaikuttava ja taitavasti kirjoitettu kuvaus traumasta, joka seuraa, kun demokratia muuttuu totalitarianismiksi. Jälleen on todettava, että jos etsit kirjallisuuudesta lohtua, katso muualle.

Paul Lynch: 
Prophet Song
Bolinda Audio 2023
Äänikirjan lukija: Gerry O’Brien

Sinua voisi myös kiinnostaa

Sarah Bernstein: Study for Obedience

Paul Murray: The Bee Sting

Jonathan Escoffery: If I Survive You

Chetna Maroo: Western Lane

Paul Harding: This Other Eden

Anna Burns: Maitomies

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Margaret Atwood: The Testaments

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2023 äänikirja Dublin dystopia englanninkielinen fasismi Paul Lynch Prophet Song sisällissota totalitarianismi