Enough time goes by and it is as if old things never happened. Things once fresh, immediate, terrible, receding away into old God’s time, like the walkers walking so far along Killiney Strand that, as you watch them, there is a moment when they are only a black speck, and then they’re gone. Maybe old God’s time longs for the time when it was only time, the stuff of the clockface and the wristwatch. But that didn’t mean it could be summoned back, or should be. He had been asked to reach back to memory, as if a person could truly do that. Could he ever truly tell Jack Fleming what had happened on that mountain?

Sebastian Barry: Old God’s Time

Kun Booker-lyhytlista julkistettiin 21.9., olin ehtinyt lukea kolmestatoista pitkällä listalla olleesta ehdokkaasta kymmenen. Tietysti juuri ne kolme vielä lukematonta löytyivät lyhytlistalta. Voittaja julkistetaan 26.11., joten onneksi hyvin ehtii vielä nuo kolme puuttuvaa lukea ennen sitä. Irlantilaisen Sebastian Barryn romaani Old God’s Time ei yltänyt lyhytlistalle, varmasti monen yllätykseksi. Sebastian Barryn teoksista viisi on ollut Booker-ehdokkaana ja kaksi niistä yltänyt lyhytlistalle. Voittoa ei ole vielä osunut kohdalle. Ehkä tällä kertaa syynä oli väärä etunimi, sillä lyhytlistalla kolmen kirjailijan nimi on Paul ja kaksi heistä vielä irlantilaisia 😅 Toista Paulia (Murray) olen juuri lukemassa ja toinen Paulia (Lynch) odottelee vuoroaan. Vaikka miellän itseni irlantilaisen kirjallisuuden faniksi, en ole aiemmin lukenut kumpaakaan Paulia enkä Sebastian Barryakaan ennen tätä. Se näissä kuratoiduissa ehdokaslistoissa onkin parasta, kun löytää itselle uusia, kiinnostavia kirjailijoita, joita ei välttämättä muuten tulisi löytäneeksi.

Hetken aikaa sekoitin Sebastian Barryn toiseen irlantilaiseen Barryyn, joka myöskin on keikkunut Booker-listoilla. Nimittäin Kevin Barryyn, jonka romaani Night Boat to Tangier oli ehdokkaana 2019 ja jonka luin vasta viime vuonna. Aika pitkälle ehdin Old God’s Timea lukea (tai kuunnella) ennen kuin tajusin, että on eri Barrysta kyse. Ajattelin, että Kevin on vaihtanut lain toiselle puolelle, kun nyt päähenkilönä on entinen poliisi entisten rikollisten sijaan. Jonkinlaista hengenheimolaisuutta Barryilla tuntuu olevan, kun molemmat tutkailevat irlantilaisessa (inho)realismissa marinoituneiden ikämiesten mielen sisäisiä maailmoja. Heistä tietoa etsiessäni törmäsinkin kiinnostavaan videoon, jossa Sebastian Barry ja ”brother” Kevin keskustelevat kirjoittamisestaan. Oikeasti he eivät ole veljeksiä.

Old God’s Time voisi alkaa klassisesti Ressu-tyyliin: Oli synkkä ja myrskyinen yö. Äskettäin eläkkeelle jäänyt poliisi Tom Kettle on asettunut uuteen kotiinsa, viktoriaaniseen linnaan liitettyyn uudisrakennukseen, josta on täydelliset näkymät Irlanninmerelle. Hän elää rauhallista, rutiinien täyttämää arkea ylhäisessä yksinäisyydessään. Eräänä myrskyisenä iltana hänen hiljaiselonsa keskeyttävät kaksi nuorta etsivää, Wilson ja O’Casey, jotka pyytävät Tomilta apua vanhan ratkaisemattoman tapauksen parissa. Heidän vierailunsa ja pyyntönsä tarkastella tutkimusraporttia järkyttävät syvästi Tomin mielenrauhaa. Tämä rauha rikkoutuu entisestään, kun naapuriin muuttanut nuori nainen ja hänen poikansa pyytävät hänen apuaan. Tom joutuu herättämään menneisyytensä demonit, mutta samalla nykyhetki tuntuu lipsuvan hänen ulottumattomiinsa. Lukija saa tietää hänen valtavasta rakkaudestaan vaimoonsa Juneen ja heidän kahteen lapseensa. Vähitellen traagisuus täyttää sivut.

Old God’s Time on sydäntäsärkevä tarina, joka kuvaa katolisen kirkon valtaa Irlannissa. Se kuvaa lukemattomien lasten, niin poikien kuin tyttöjen, kokemia kauhuja pappien hyväksikäytön uhreina. Barry herättää eloon tuon häpeällisen historian, valaisten elinikäistä ja sukupolvelta toiselle siirtyvää vahinkoa Tom Kettlen perheen kautta. Vähitellen Tom jakaa kauhistuttavan tarinansa täynnä rakkautta ja suurta menetystä. Koska ainut kertojanäkökulma on Tomin, mihinkään ei varsinaisesti voi luottaa. Tom kärsii selvästi alkavasta dementiasta, hänen muistonsa eivät ole luotettavia ja hänen nykyhetkensä on hyvin sumuinen. Välillä hän elää hetkiä päässään, kunnes havahtuu penkiltä, josta luuli jo nousseensa aikaa sitten. Lukija saa arpoa, mikä tapahtuu oikeasti ja mikä vain Tomin päässä.

Old God’s Time on hiljainen ja masentavakin tarina täynnä menetystä, traumaa ja surua, mutta on siinä myös paljon kauneutta ja horjumatonta rakkautta. Barry kirjoittaa upeasti ja tavoittaa uskottavasti pitkään kärsineen miehen tunteet ja hämmennyksen. Tämä ei missään nimessä ole helppo kirja. Erityisesti kuvaukset hyväksikäytöstä saivat ahdistumaan ja lisäksi kerrontatapa tekee sen, että lukijana tuntee olevansa kuin vankina päähenkilön pään sisällä. Tajunnanvirtainen kerronta saa usein klaustrofobisia sävyjä, kun Tomin ajatus ja muisti harhailevat erilaisiin hämäriin nurkkiin. Kuuntelin kirjaa parilla syksyisellä kävelyllä ja jo valmiiksi alakuloinen olo syveni tätä kuunnellessa. Old God’s Time on äärimmäisen liikuttava ja ajatuksia herättävä romaani, mutta jos etsit lukemiselta piristystä, kannattaa katsoa muualle.

Sebastian Barry:
Old God’s Time
Faber & Faber 2023
Äänikirjan lukija: Stephen Hogan

Sinua voisi myös kiinnostaa

Paul Murray: The Bee Sting

Elaine Feeney: How to Build a Boat

Kevin Barry: Night Boat to Tangier

Donal Ryan: Strange Flowers

Michelle Gallen: Factory Girls

Tana French: The Trespasser

Claire Keegan: Small Things Like These

Audrey Magee: The Colony

Edna O’Brien: The Country Girls

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2023 englanninkielinen epäluotettava kertoja hyväksikäyttö Irlanti katolinen kirkko muisti muistot Old God's Time rikos Sebastian Barry