Selja Ahava ja Emma Puikkonen: Rakennenautintoja

Ahava Selja, Esseet, Kosmos, Puikkonen Emma, Suomi 02/02/2024 0 kommenttia

Sigrid Nunez: The Vulnerables

Edellinen

Matti Pulkkinen: Ja pesäpuu itki | Klassikkohaaste 18

Mikään yksittäinen vastaus ei ole oikea. Kysymykseen romaanista on vastattava monta kertaa. Lukeminen vastaa siihen, kun kirja syntyy lukijan ja tekstin kohtaamisessa. Kriitikot vastaavat siihen, kun he kirjoittavat lukukokemuksistaan. Jokainen aikakausi vastaa siihen, kun lukijat lukevat toisin kuin ennen (nopeammin? katkonaisemmin? visuaalisemmin? monipuolisemmin?) ja kirjailijat yrittävät pyydystää sitä, mikä on kussakin ajassa merkityksellistä. Ja tietysti erityisesti romaanien kirjoittaminen vastaa siihen. Jokainen kirjailija luo oman käsityksensä romaanista. Jotkut keskelle niitä ajatuksia joita romaanista on, toiset laita-alueille tai aivan ulkoavaruuteen, kysellen ja laventaen sitä mikä romaanille on mahdollista.
Selja Ahava ja Emma Puikkonen: Rakennenautintoja – Esseitä kirjoittamisen ja lukemisen ilosta

Romaanien suurkuluttajana ja kirjoista kirjoittavana kiinnosti tutustua Selja Ahavan ja Emma Puikkosen yhdessä kirjoittamaan esseeteokseen Rakennenautintoja – Esseitä kirjoittamisen ja lukemisen ilosta. Olen molempien kirjailijoiden fani ja siksi oli erityisen kiinnostavaa tutustua siihen, mitä heillä on sanottavaa romaanien rakenteista sekä lukijan että kirjoittajan rooleista käsin. Jo kirjan alkusanat antavat esimakua erilaisista tavoista rakentaa kaunokirjallista tekstiä, kun Ahava ja Pulkkinen taustoittavat omalta osaltaan kirjan teemaa ja sen syntyä. Omaääniset tekstit kulkevat vierekkäin kahdessa sarakkeessa toisiinsa lomittuen, niin että lukija voi päättää, lukeeko ensin toisen tekstin kokonaan ja palaa sitten takaisin toisen tekstin pariin, vai vuorotteleeko tekstikatkelmien välillä. Itse päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun ja se toimi hyvin. Tuo lukutapa korosti kirjoittajien yhteistyötä ja vuoropuhelua. Koska kirjassa nostetaan esiin erityisesti romaanin kokeellisempia muotoja, kirjan totutusta poikkeava graafinen suunnittelu tuki hyvin lähestymistapaa. Upeasta graafisesta suunnittelusta vastaa Anna-Mari Tenhunen.

Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa ovat varsinaiset esseet: kaksi molemmilta kirjailijoilta sekä yksi yhteinen essee. Monipuolisissa ja muusta kirjallisuudesta ja kulttuurista ammentavissa esseissä käsitellään romaanien aukkoisuutta, ajan ja tilan käyttöä romaanissa, erilaisia kertojanäkökulmia, fragmentaarisuutta ja romaanirakenteen lainaamista musiikin puolelta. Esseiden sytykkeinä ovat toimineet kirjoittajien järjestämät kirjallisuuskeskustelut samoista teemoista. Niissä vierailleiden ajatuksia nostetaan esiin myös lainauksina. Esseissä käydään läpi myös esimerkkejä eri romaaneista, joista muutama nousi esiin useammassa esseessä. Erityisesti nobelisti Olga Tokarczukin romaaniin Päivän talo, yön talo sekä Finlandia-voittaja Jukka Viikilän romaaniin Taivaallinen vastaanotto viitattiin useammassa yhteydessä. Jälleen esseet jäljittelivät muotonsa puolesta käsittelyn alle nostettua rakenneratkaisua. Aukkoisuudella ja fragmentaarisuudella leikitellään samalla kun syvällisesti pohditaan niiden merkityksiä ja ilmenemismuotoja kirjallisuudessa.

Toisessa osassa mennään käytäntöön eli kirjailijat käsittelevät romaanin rakennetta käyttäen esimerkkeinä omien romaaniensa syntyprosessia rakenteen näkökulmasta. Selja Ahava ottaa rakennetarinansa esimerkiksi romaaninsa Ennen kuin mieheni katoaa, Puikkonen taas käsittelee romaaninsa Eurooppalaiset unet syntytarinaa. Olen lukenut molemmat romaanit (Puikkosen romaanista en ole kirjoittanut blogiin), ja oli todella kiinnostavaa lukea niiden kirjoittamisprosessista. Ahava kirjoittaa myös romaanin saamasta vastaanotosta ja sitä kohtaan esitetystä kritiikistä. Hermostuksissani kävin lukemassa oman muutaman vuoden takaisen juttuni Ahavan kirjasta, mutta onneksi voin edelleen seistä sanojeni takana. En mielestäni sortunut liiaksi autofiktioansaan tai jättänyt huomiotta kirjan rakenteen ja kerronnan pohdiskelua. Toisaalta yllätyin siitä, miten Ahavalle tuntuu esseen mukaan tulleen vähän puskista, miten vahvasti lukijat reagoivat kirjan omakohtaisuuteen. Itse kirjastahan omakohtaisuus ei käy ilmi, mutta muistan miten romaania markkinoitiin sen julkaisun aikaan. Ilman HS Kuukausiliitteen haastattelua en ehkä olisi tajunnut, että kyse on Ahavan omista kokemuksista, mutta artikkelin lukeminen ennen kirjan lukemista vaikutti vahvasti lukukokemukseen. Tätä olen miettinyt myöhemminkin autofiktion kohdalla. Jostain syystä itse romaaniin ei välttämättä lisätä mitään mainintaa omakohtaisuudesta, mutta kirjan muussa markkinoinnissa se tuntuu usein olevan pääkärkenä.

Kirjan viimeinen osa on varattu teorialle ja sanastolle. Kirjoittavat avaavat romaanin käsitettä ja historiaa ja yrittävät määritellä, mikä edes on romaani tai millainen on hyvä romaanin rakenne. Samalla he pohtivat myös romaanikirjallisuuden tulevaisuutta. Kirjan lopussa olevaan sanastoon on koottu romaanin rakenteeseen liittyviä käsitteitä, joista osa oli tuttuja aiemmista esseistä ja osa laajensi vielä teemaa. Kerrankin tuli ajatuksella luettua koko sanasto, jossa oli myös joitain itselleni uusia termejä. Kirjassa käytetään esimerkkeinä monia romaaneja, joita olen lukenut. Poimin tämän artikkelin alle linkit niihin lähdeluetteloista löytyviin teoksiin, joista olen kirjoittanut blogiin. Esseissä on oivaltavuutta ja ilmavuutta, tilaa myös omille ajatuksille. Kirjoittajat eivät julista totuutta tai esittele omaa tietämystään, vaan pohtivat ja ihmettelevät aiheen äärellä. Kysymyksiä myös jätetään ilmaan. Niistä voi lukija ottaa koppia ja jatkaa pohdintoja. Romaani kirjallisuudenlajina elää ja muuttuu ja siihen prosessiin on kiinnostavaa osallistua myös lukijan ja harrastajakriitikon roolissa.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46 – Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta.

Selja Ahava ja Emma Puikkonen: Rakennenautintoja – Esseitä kirjoittamisen ja lukemisen ilosta
Kosmos 2023

Muissa blogeissa:
Helmi Kekkonen
Kirjavinkit
Tuijata. Kulttuuripohdintoja