at times like these Amma misses Dominique, who long ago absconded to America
they should be sharing her breakthrough career moment together
they met in the eighties at an audition for a feature film set in a women’s prison (what else?)
both were disillusioned at being put up for such parts as a slave, servant, prostitute, nanny or crim
and still not getting the job
they railed against their lot in a grotty Soho caff while devouring fried egg and bacon slathered between two slabs of soggy white bread washed down with builder’s tea alongside the sex workers who plied their trade on the streets outside
long before Soho became a trendy gay colony
look at me? Dominique said, and Amma did, there was nothing subservient, maternal or criminal about her

Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other

Vuoden 2019 Booker-palkinto jaettiin poikkeuksellisesti kahden kirjailijan kesken. Margaret Atwoodin The Testaments (Testamentit) oli tietysti ennakkosuosikki, mutta kanadalainen tähtikirjailija sai nyt jakaa parrasvalot brittiläis-nigerialaisen Bernardine Evariston kanssa. Minun puolestani kaikki huomio olisi saanut mennä Evaristolle, sen verran kunnianhimoinen ja upea romaani tämä Girl, Woman, Other on. Kahdentoista henkilön toisiaan sivuavista tarinoista koostuva romaani tarkastelee moniäänisesti erilaisia intersektionaalisen syrjinnän kokemuksia. Se nostaa juhlinnan keskipisteeksi ne äänet, jotka yleensä sysätään marginaaliin. Samalla Girl, Woman, Other on kerronnaltaan yhtä eläväinen ja vangitseva kuin sen kaksitoista erilaista päähenkilöään, suurin osa rodullistettuja naisia nykypäivän Britanniassa.

Romaani on jaettu neljään osaan, joissa jokaisessa hypätään kolmen eri henkilön saappaisiin. Jokainen henkilö saa siis oman luvun ja usein näiden kolmen ryppäissä esiteltyjen henkilöiden elämät linkittyvät toisiinsa lähimmin. Ensimmäisen osan muodostavat Amma, polyamorisia suhteita harrastava lesbo näytelmäkirjailija, hänen opiskelijatyttärensä Yazz, joka pitää äitinsä edustamaa feminismiä vanhanaikaisena, sekä Amman upea ystävä Dominique, joka aikoinaan muutti rakastamansa naisen perässä Amerikkaan huomatakseen joutuneensa toksisen suhteen vangiksi. Tämä trio on yksi romaanin vahvimpia ja heidän tarinansa jäivät parhaiten mieleen. Kiinnostava kolmiyhteys löytyy myös Carolen, tämän äidin Bummin ja Carolen vanhan opettajan Shirleyn väliltä. Bummi on ylpeä tyttärestään Carolesta, joka on onnistunut vaatimattomista lähtökohdista huolimatta opiskelemaan itsensä huipulle ja menestyy pankkialalla. Bummi ei kuitenkaan hyväksy sitä, että Carole hylkii nigerialaisia juuriaan eikä suostu ottamaan nigerialaista aviomiestä. Myös sosioekonomisesti haasteellisessa kouluympäristössä vuosikausia opettajana toiminut Shirley hautoo pettymystä siitä, ettei ole saanut entiseltä oppilaaltaan Carolelta kiitosta antamastaan tuesta.

Romaani on hyvin vahvasti tässä ajassa kiinni. On brexitin jälkeinen Britannia, Yhdysvalloissa valtaa pitää oranssihiuksinen mies. Evaristo kurottaa henkilöidensä kautta myös kauemmas historiaan ja muistuttaa saarivaltion kolonialistisesta menneisyydestä. Politiikka sävyttää näiden ihmisten elämää ja keskusteluja erityisellä tavalla, sillä valkoisen ja patriarkaalisen enemmistön ääni uhkaa joka käänteessä hukuttaa alleen heidän moniäänisen kuoronsa. Intersektionaalisuuden muodoista tarkasteltavina ovat erityisesti sukupuoli, etninen tausta, seksuaalisuus ja yhteiskuntaluokka. Jokainen kirjan henkilöistä kuuluu ainakin yhteen syrjittyyn kategoriaan, mutta moni heistä toiseutetaan näistä jokaisen perusteella, esimerkiksi muunsukupuolinen Morgan, joka etsii identiteetilleen vahvistusta netin keskustelupalstoilla. Evaristo uskaltaa myös osoittaa sen, miten intersektionaalinen feminismi sahaa välillä omaan nilkkaansa vahvistamalla ekskluusiota. Esimerkkinä kirjassa on pelkästään naiseksi syntyneille naisille suunnattu taidefestivaali, johon transnaiset eivät saa osallistua.

Evaristo kirjoittaa monisävyistä ja vapaana hengittävää tekstiä. Henkilöt ovat moniulotteisia ja kompleksisia, ja jokaisella henkilöllä tuntuu olevan oma tunnistettava äänensä. Vaikka toiseuskokemukset ovatkin kirjan ydintä, tarinoissa on myös iloa ja keveyttä, ja kosolti älykästä huumoria. Kuuntelin romaanin tuoreen äänikirjaversion, jonka lukee näyttelijä Anna-Maria Nabirye. Olin alkuun huolissani miten runsas ja moniääninen romaani toimii äänikirjana, mutta huoli oli turha. Lukija on loistava ja kaikkiin tarinoihin pääsee nopeasti sisälle. Välillä olisi tehnyt mieli selailla taaksepäin ja muistella jonkun aikaisemman henkilön vaiheita, mutta äänikirjassa se on valitettavasti hankalaa. Hyvin henkilöt kuitenkin muistuivat mieleen, kun heihin myöhemmässä vaiheessa viitattiin. Evaristo onnistuu nitomaan erilaisista elämäntarinoista yhteen toimivan ja eheän kokonaisuuden. Henkilöt linkittyvät toisiinsa luontevasti ja yllättävilläkin tavoilla. Osa heistä kootaan lopuksi yhteen Amman käsikirjoittaman ja ohjaaman näytelmän kutsuvieraskatsomoon. Oli mukava ajatella, että matkan varrella lukijalle tutuiksi tulleet ihmiset istuvat siellä vierekkäin, osa toisensa jo tuntien, osa vasta toisensa kohdaten.

Huomasin tarkistaessani lainausta romaanin digiversiosta, että Evaristo on valinnut romaaniinsa erikoisen tehokeinon. Tekstissä ei ole isoja alkukirjaimia tai pisteitä, ainoastaan erisnimet on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Se saa aikaan runollisen vaikutelman, mutta saattaa vaatia lukijalta totuttelua. Äänikirjassa kerronta on rytmitetty niin taitavasti etten tajunnut miten kokeellista teksti itse asiassa onkaan. Äänikirjana sen seuraaminen ei ollut mitenkään vaikeaselkoista. Mikään juonivetoinen romaani Girl, Woman, Other ei ole, mutta jokainen tarina on niin kiehtova ja monitahoinen, että kirjan loputtua tuntuu kuin olisi lukenut monta romaania yhden sijasta. Evaristo on luonut kunnianhimoisen modernin mestariteoksen, joka ansaitsee tulla luetuksi.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 4 – Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä.

Bernardine Evaristo:
Girl, Woman, Other
Blackstone Publishing 2020
(alunperin ilmestynyt 2019)
Äänikirjan lukija: Anna-Maria Nabirye
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Kirjaimia
Sivutiellä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Valeria Luiselli: Lost Children Archive

Jokha Alharthi: Celestial Bodies

Margaret Atwood: The Testaments

Oyinkan Braithwaite: My Sister, the Serial Killer

Sophie Mackintosh: The Water Cure

Seuraa Kirjaluotsia

#helsinkilit2022 Bernardine Evaristo Booker englanninkielinen feminismi intersektionaalisuus Iso-Britannia naisen asema rodullistaminen