Isä on jotenkin niin kuin Pyhä kolminaisuus, koska hänessäkin on kolme erilaista ihmistä. On lehteä lukeva aamuihminen, on iltaihminen satuineen ja rukouksineen, ja on se joka joutuu huonoille teille ja tulee kotiin viskiltä lemuten ja vaatii meitä kuolemaan Irlannin puolesta.

Se huonoille teille joutuminen surettaa, mutta en minä isää voi hyljätäkään, koska se aamuihminen on minun oikea isäni. Jos oltaisiin Amerikassa, voisin sanoa isälle ‘I love you’ niin kuin elokuvissa tehdään, mutta Limerickissä ei sellaista voi mennä tekemään ellei halua joutua naurunalaiseksi. Kyllä Jumalaa ja vauvoja ja voittajahevosia voi sanoa rakastavansa, mutta kaikenlainen muu rakastaminen on akkojen touhua.

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

Frank McCourtin omaelämäkerrallinen lapsuuskuvaus Seitsemännen portaan enkeli on pyörinyt hyllyssäni lukemattomana jo vuosia. Suomenlinnan kesäteatterissa piti olla tänä kesänä kirjan pohjalta tehty näytelmä, mutta koronan takia tuotanto siirtyi ensi kesään. Sain siitä kuitenkin kimmokkeen viimein tarttua tähän kehuttuun ja Pulitzer-palkittuun kirjaan. Kirjan pohjalta tehdyn elokuvan olen nähnyt joskus vuosia sitten, mitään siitä muistamatta. –vielä pahempi kuin tavallinen kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, ja vielä sitäkin pahempi on kurja irlantilainen katolinen lapsuus. Näin McCourt toteaa heti kirjan alussa. Itse julistan nyt “Palkittua kurjuutta”-kisan eli arvioin täysin itsevaltaisesti mikä seuraavista jo palkituista tai kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana olevista kirjoista vetää pisimmän korren kurjuusakselilla: ehdokkaina ovat McCourtin lisäksi Penelope Fitzgeraldin Offshore (Booker 1979) ja Douglas Stuartin Shuggie Bain (Booker-ehdokas 2020). Voittaja ratkeaa, kun saan luettua ja blogattua Stuartin kirjan.

No onhan se irlantilainen katolinen lapsuus kyllä tämän kirjan perusteella tosi kurjaa, varsinkin jos isä on saamaton juoppo ja äiti muuten vaan saamaton. Frank McCourt syntyi pula-ajan Brooklynissa perheen esikoisena vuonna 1930. Isä Malachy oli presbyteeri Pohjois-Irlannista ja äiti Angela katolinen Irlannin Limerickistä. New Yorkissa perheeseen syntyi vielä Malachy, kaksoset Oliver ja Eugene ja sisar Margaret, joka eli vain muutaman viikon. Surun siivittämänä perhe muutti Irlantiin, ensin isän kotiseudulle, mutta pian äidin kotikaupunkiin Limerickiin. Siellä lapsia syntyi vielä lisää ja osa taas menehtyi köyhyyden ja sairauksien seurauksena. Frank itse sairasti 11-vuotiaana lavantaudin, mutta selviytyi kuin ihmeen kaupalla. Isä ei saanut pidettyä mitään työpaikkaa ja vähäiset palkkarahat hupenivat pubeihin ennen kuin perhe pääsi niihin käsiksi. Äiti ja lapset elivät miten kuten avustusten, kerjäämisen ja lasten nokkeluuden varassa.

Vaikka isä oli parantumaton juoppo, väkivaltainen hän ei onneksi ollut. Isä saattoi tulla yöllä juovuksissa kotiin ja herättää lapset laulamaan isänmaallisia lauluja ja vannomaan, että he ovat valmiita kuolemaan Irlannin vuoksi. Isä on kuitenkin kaikesta huolimatta lapsille rakas ja parhaimpina päivinään auttaa läksyissä ja kuuntelee huolet. McCourt kuvaa lämmöllä vanhempiaan, vaikka nämä eivät pystyneetkään huolehtimaan perheen toimeentulosta. Äiti Angela yritti parhaansa, mutta lasten kuolemat ja jatkuva huoli selviytymisestä vei veronsa. Angelan sukulaisetkin olivat aina sättimässä, heistä oli usein enemmän harmia kuin hyötyä. Ei riittänyt, että rääsyissä kulkevia lapsia kiusattiin koulussa, heidän piti kestää vielä sukulaistenkin pilkka.

Kaikesta kurjuudesta huolimatta Seitsemännen portaan enkeli ei ole raskasta luettavaa, siitä pitää huolen McCourtin humoristisen lämmin pilke silmäkulmassa. Pikku-Frank veljineen ja ystävineen on aina siellä missä tapahtuu. Kekseliäinä poikina he löytävät aina tavan selviytyä. Eniten hämmennystä aiheuttaa katolinen uskonto, jonka sääntöjä pienen ihmisen ja vähän isommankin on usein vaikea käsittää. Kaikki kun tuntuu olevan syntiä ja ripittäytymässä pitäisi käydä ties mistä asiasta. Kun Frank ensikommuuniopäivänään oksentaa mummon puutarhaan, mummo käskee pojan rippituoliin tunnustamaan syntinsä. On siinä papillakin kestämistä, kun mummo käskee tivaamaan pitääkö pihaan oksennettu Jumala puhdistaa tavallisella vai pyhitetyllä vedellä.

Kirjan loppua kohden toiveikkuus kasvaa ja onneksi lukijalla on koko ajan tieto siitä, että Frank onnistuu irtautumaan kurjista oloista ja luomaan itselleen uuden hyvän elämän. Kirja päättyy matkaan takaisin synnyinmaahan Yhdysvaltoihin, jonne 19-vuotias Frank suuntaa paremman elämän toivossa. Siitä ajastaan hän on kirjoittanut kirjan Amerikan ihmemaassa. Frank McCourt kuoli melanoomaan vuonna 2009.

Frank McCourt:
Seitsemännen portaan enkeli
Angela’s Ashes (1996),
suom. Juhani Lindholm
Otava Seven-pokkari 2008
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Donna Mobilen kirjat
Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä
Nannan kirjakimara

Sinua voisi myös kiinnostaa

Douglas Stuart: Shuggie Bain

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Maggie O’Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Colm Tóibín: Brooklyn & Äitejä ja poikia

Colm Tóibín: Nora Webster

Edna O’Brien: The Little Red Chairs

Seuraa Kirjaluotsia

Frank McCourt Irlanti köyhyys lapsuus Pulitzer Seitsemännen portaan enkeli