’Maurice, what shall I do?’
Penelope Fitzgerald: Offshore
’Well, have you been to see him yet?’
’Not yet. But of course I ought to. As soon as I can find someone to stay with the girls, for a night or two if it’s necessary, I’m going to go. Thank you for making my mind up.’
’No, don’t do that.’
’Don’t do what?’
’Don’t thank me.’
’Why not?’
’Not for that.’
’But, you know, by myself I can’t make my mind up.’
’You shouldn’t do it at all.’
’Why not, Maurice?’
’Why should you think it’s a good thing to do? Why should it make you any happier? There isn’t one kind of happiness, there’s all kinds. Decision is torment for anyone with imagination. When you decide, you multiply the things you might have done and now never can. If there’s even one person who might be hurt by a decision, you should never make it. They tell you, make up your mind or it will be too late, but if it’s really too late, we should be grateful. You know very well that we’re two of the same kind, Nenna. It’s right for us to live where we do, between land and water. You, my dear, you’re half in love with your husband, then there’s Martha who’s half a child and half a girl, Richard who can’t give up being half in the Navy, Willis who’s half an artist and half a longshoreman, a cat who’s half alive and half dead…’
He stopped before describing himself, if, indeed, he had been going to do so.
Pitkästä Barbara Pym -putkesta irrottautumiseen oli pakko ottaa jotain loiventavaa. Vieroitusoireisiin tehosi Penelope Fitzgeraldin romaani Offshore, joka löytyi myös äänikirjana. Offshore on Fitzgeraldin kolmas romaani ja voitti Booker-palkinnon julkaisuvuonnaan 1979 (joka sattuu olemaan syntymävuoteni). Vuoteen 1961 sijoittuva romaani kertoo Thamesin varrella asuntolaivoissa asuvista ihmisistä ja on saanut inspiraationsa kirjailijan omista vaikeista vuosista, kun hän asui Grace-nimisessä asuntolaivassa Lontoon Battersea Reachilla.
Battersea Reachilla ollaan romaanissakin ja Grace-laivalla asuu kanadalainen Nenna James kahden tyttärensä, 12-vuotiaan Marthan ja 6-vuotiaan Tildan kanssa. Tyttöjen isä Edward ei suostu asumaan ränsistyneessä asuntolaivassa ja on muuttanut jonnekin Pohjois-Lontooseen. Nenna vielä elättelee toivoa Edwardin paluusta ja yrittää väistellä määräilevän siskonsa vaatimuksia Kanadaan paluusta. Joenvarren asuntolaivayhteisöön kuuluu myös sekalainen joukko muita meren ja maan välissä eläviä. Gracen naapurilaiva on nimeltään Maurice, ja sen asukki Maurice niin ikään. Maurice on Nennan murheiden luottokuuntelija, eikä Nenna siksi suhtaudu paheksuen Mauricen kyseenalaisiin keinoihin elättää itseään prostituutiolla ja varastettujen tavaroiden varastoimisella laivaansa.
Vanhalla Lord Jim -nimisellä miinanraivaajalla asuu yhteisön epävirallinen johtaja Richard, jonka laivastotausta tuppaa nousta esiin joka välissä. Richardin vaimo Laura haluaisi muuttaa ihan oikeaan kotiin ja häipyykin jossain välissä omille teilleen, mikä saa puolisoidensa jättämät Nennan ja Richardin lähentymään toisiaan. Merikuvia maalaava Willis on yhtä ikääntynyt kuin hänen vuotava Dreadnought-aluksensa, jota hän yrittää saada kaupaksi ennen kuin se hajoaa lopullisesti. Laiturista löytyy myös Rochester, jossa entinen liikemies Woodie asuu kesäisin, kun hänen vaimonsa Janet taas suosii asuntovaunumatkailua.
Kaikki tämän löyhän yhteisön jäsenet tuntuvat olevan jollain tapaa välitilassa, niin konkreettisesti kuin emotionaalisesti. Heidän elämänsä on yhtä huteralla pohjalla kuin heidän kiikkerät kotinsa, jotka saattavat milloin tahansa ajautua myrskyn mukana ulapalle. On siis sopivaa, että tämä pieni mutta pippurinen tarina päättyy pauhaavaan myrskyyn. Siihen asti heistä jokainen on yrittänyt kovasti pitää kiinni elämänsä vaatimattomista puitteista, tulla toimeen sen kaikkine aukkoineen ja puutteineen, keinua toivon ja luovuttamisen välissä. Mutta eihän luonnonvoimille mitään voi.
Offshore on hyvin tiivis romaani, äänikirjanakin vain 5 tuntia. Pidempäänkin olisin viihtynyt näiden vähän vinksahtaneiden ja melankolisten, mutta sydämellisten henkilöiden seurassa. Pymin kirjoihin verrattuna Offshore on tunnelmaltaan monta astetta synkempi, vaikka samaa ironista huumoria tästäkin löytyy. Synkempi tunnelma toimi hyvin siltana toisenlaisiin kirjoihin. Nyt olenkin sitten syvällä kurjuudessa. Luen parhaillaan Frank McCourtin irlantilaisesta kurjuudesta kertovaa omaelämäkerrallista romaania Seitsemännen portaan enkeli ja äänikirjana tuoreempaa kurjuutta Skotlannista, tämän vuoden Booker-palkinnon pitkällä listalla olevaa Douglas Stuartin romaania Shuggie Bain. Mikähän on pahinta, englantilainen, irlantilainen vai skotlantilainen kurjuus?
Penelope Fitzgerald:
Offshore
Fourth Estate 2016
(julkaistu alunperin 1979)
Äänikirjan lukijat: Jot Davies, Alan Hollinghurst, Stephanie Racine
Kuunneltu Storytelista
60-luku äänikirja Booker englanninkielinen Englanti Offshore Penelope Fitzgerald pienoisromaani
Lukemistani Fitzgeraldeista tämä on varmaan Pym-maisin (paitsi tietty ironinen huumori myös tuo yhteisökuvaus) mutta tosiaan yleissävy on selvästi tummempi ja melankolisempi. Pidin kuten olen pitänyt muistakin (ja näköjään sanoin omassa bloggauksessani samaa, että olisin tämän kirjan yhteisön seurassa viihtynyt pitempäänkin.
Tämä toimi loistavasti Pym-vieroitusoireisiin, tosin posti toi jo seuraavan Pyminkin, Quartet in Autumn. Fitzgeraldilta olen nyt lukenut kolme romaania, joista tämä on suosikkini. The Bookshop tulee hyvänä kakkosena. Fitzgerald on tosiaan Pymiin verrattuna synkempi. Luin muuten juuri Elizabeth Taylorin esikoisen At Mrs Lippincote’s. Todella mainio kirja sekin, sijoittuu Pym-Fitzgerald-sävyasteikolla jonnekin puoliväliin. Siitä joskus lisää blogissa, kun ehdin purkaa jonoa..