menu Menu
Michael Cunningham: By Nightfall
Cunningham Michael, Fourth Estate, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 21/01/2023 2 kommenttia
Tuomas Aitonurmi: Ruumiin ylittävä ääni Edellinen Siru Aura: Myötäjäiset Seuraava

Maybe it’s not, in the end, the virtues of others that so wrenches our hearts as it is the sense of almost unbearably poignant recognition when we see them at their most base, in their sorrow and gluttony and foolishness. You need the virtues, too—some sort of virtues—but we don’t care about Emma Bovary or Anna Karenina or Raskolnikov because they’re good. We care about them because they’re not admirable, because they’re us, and because great writers have forgiven them for it.

Michael Cunningham: By Nightfall

By Nightfall on New Yorkiin sijoittuva tyylipuhdas ihmissuhderomaani Michael Cunninghamilta. Romaani on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Illan tullen (Gummerus 2011, suom. Laura Jänisniemi). Olen lukenut Cunninghamilta ennen blogia Pulitzer-palkitun romaanin Tunnit ja romaanin Lumikuningatar sekä blogiaikana novellikokoelman Villijoutsenet ja muita kertomuksia. Lukukokemukset ovat olleet melko epätasaisia. Lumikuningatar oli aikoinaan sellainen pettymys, että meinasin hylätä Cunninghamin kokonaan. Lumikuningatar ja tämä Illan tullen löytyvät Moskovan kirjastojen tuhottavien kirjojen listalta, joten päätin täydentää Cunningham-tuntemustani tämän yhden romaanin verran. Ja vaikka Lumikuningatar ei romaanina sytyttänyt, ei se kyllä tuhoamista ole ansainnut. By Nightfall olikin sitten huomattavasti nautinnollisempi lukukokemus ja toimi oikein hyvin äänikirjana.

Romaanin päähenkilö Peter Harris pyörittää pientä mutta potentiaalista taidegalleriaa New Yorkissa ja yrittää tasapainoilla rikkaiden mesenaattien ja eksentristen taiteilijoiden vaatimusten ja toiveiden välillä. Peter on kaikin puolin keskivertokaveri. Hän on kotoisin keskilännen Milwaukeesta ja edustaa keskiluokkaa. Peterin vaimo Rebecca taas tulee itärannikon älymystöperheestä ja toimittaa tyylikästä kulttuurilehteä. Pariskunnan elämä on monella mittapuulla hyvää ja etuoikeutettua. Pariskunnan aikuinen tytär Bea on kuitenkin ottanut irtioton vanhemmistaan ja muuttanut Bostoniin. Vanhemmat eivät oikein tiedä, miten suhtautua baaritöitä tekevään tyttäreensä, jolla ei tunnu olevan suuria tavoitteita elämässään. Puolipakolliset sunnuntaipuhelut ovat molemmin puolin vaivaantuneita ja varsinkin isä ja tytär tuntevat molemmat olevansa väärinymmärrettyjä suhteessa toisiinsa.

Peter potee myös keski-iän kriisiä, joten oma keskusta on nyt hieman huteralla tolalla. Epätasapainoon sen ajaa Mizzy, eli vaimon pikkuveli Ethan, joka saapuu pariskunnan luo asumaan määräämättömäksi ajaksi. Mizzy (lempinimi tulee sanasta Mistake) on nuori, kaunis ja levoton sielu, jonka elämä on kulunut lähinnä huumeiden ja toimettoman itsensä etsinnän parissa. Peter ei ole nähnyt lankomiestä vuosiin ja hämmentyy nuoren miehen kauneudesta ja haavoittuvuudesta. Hän on kuin ilmetty nuori Rebecca ja saa Peterin haikailemaan menetettyä nuoruuttaan ja jotain muutakin. Nuoren miehen ja tämän alastoman vartalon näkemisen nostattamat tunteet saavat Peterin jopa kyseenalaistamaan omaa seksuaalista suuntautumistaan ja koko avioliittonsa perustuksia. Käynnistyy kolmiodraama ja kuumottava piirileikki, jota enimmäkseen käydään Peterin omassa mielikuvituksessa.

Unettomat kävelyt New Yorkin öisillä kaduilla ja yölliset pohdiskelut ikkunan ääressä ovat tämän romaanin tunnelmakanvasta. Romaanissa istutaan myös takseissa, bisneslounailla, hienoilla illallisilla ja taidepiirien juhlissa ja pohditaan elämän tarkoitusta taidenäyttelyissä. Cunningham kirjoittaa herkkävireisesti vanhemmuudesta, parisuhteesta, seksuaalisuudesta, taiteen merkityksestä ja ikääntymisestä sekä niistä pienistä sattumuksista, jotka voivat sysätä liikkeelle suuriakin muutoksia. En kuitenkaan aivan onnistunut samaistumaan Peterin ikäkriisiin. Johtuneeko siitä, että hänen sanottiin olevan 44 ja itse täytän juuri tässä kuussa saman verran. Ei kai 44-vuotias mikään ikäloppu ole! Itse en osaa haikailla nuoruuden perään, vaan tunnen itseni aina juuri oikean ikäiseksi. Peterin kohdalla kriisiin vaikuttanee myös se, että hänen lähipiirissään moni on kuollut nuorena ja nytkin hänen ystävänsä sairastaa vakavasti syöpää. Toki siinä tilanteessa tulee pohdittua tarkemmin omaa elämää ja mietittyä, miten siitä saisi paremmin irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ironista kyllä, Peterillä ei tule oman kriisinsä keskellä mieleen, että muutkin lähipiirissä saattavat kaivata muutosta elämään.

Koska tartuin kirjaan Moskovan vinkkilistan vuoksi, huomasin tarkastelevani sisältöä sen näkökulmasta (olen alkanut kutsua Moskovan kirjastojen tuhottavien kirjojen listaa tuttavallisesti Moskovan vinkkilistaksi). Homopropagandalain mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ei saa kertoa Venäjällä positiivisessa valossa. Ilmeisesti tämän kirjan kohdalla jo se, että avioliitossa elävä heteromies edes pohtii seksuaalisuuttaan ja ihastustaan nuoreen mieheen, ylittää tuon rajan. Pelkäävät varmaan, että kirjan luettuaan kaikki miehet rakastuvat vaimojensa veljiin. Ja muutenkin kirja varmasti edustaa juuri kaikkea sitä länsimaista hapatusta, jota Venäjän johto yrittää demonisoida. Suomikin on muuten kirjassa mainittu: Peterin äiti oli pure Swede ja isä vaguely Finnish. Mitä Cunningham tuolla epämääräisesti suomalaisella tarkoittaa, jää jokaisen pääteltäväksi.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 31 – Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas.

Michael Cunningham:
By Nightfall
Fourth Estate 2011
(alun perin julkaistu 2010)
Äänikirjan lukija: Hugh Dancy

Muissa blogeissa:
Elämä on ihanaa
Kirjava kammari
Luetut, lukemattomat
Lumiomena
Ullan luetut kirjat

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#moskovanlista avioliitto By Nightfall helmet2023 helmethaaste ikäkriisi Illan tullen keski-ikä Michael Cunningham New York nuoruus taide


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä on sellainen blogiajan harvinainen tapaus, että ei ole mitään muistikuvia jäljellä! Ei vaikka olen hetimiten blogannut kirjasta. Ilman blogijuttuani en edes tietäisi tai uskoisi kirjaa lukeneenikaan. Hämmentävää.

    Jos ei olisi tullu haalittua jo niin paljon haasteita niin ottaisin tuonkin Moskovan ”vinkkilistan” käyttöön!

    1. Minullekin käy välillä noin. Joskus luin Julian Barnesin The Sense of an Ending melkein loppuun ennen kuin tajusin lukeneeni sen pari vuotta aiemmin suomeksi. 😅 Ehkä näin väistämättä käy, kun lukee niin paljon.

keyboard_arrow_up